Kotimaassa viimein ollaan jälleen! Eilen koneen laskeuduttua Helsinki-Vantaalle tervetuliaistilaisuutta oli isännöimässä ministeri Arhinmäki. Kun puheet oli kuunneltu,kuvat räpsitty ja kakkukahvit juotu, sain rutistaa Juuson syliini ja lähteä kotiin. Sitä hetkeä oli todella odotettu ja tunne oli sen mukainen,, aivan mielettömän ihanaa! Koko automatkan pälätin omia kuulumisiani ja loppuillan kuulustelin rassukka poikaani hänen tekemisistään ja tunnelmistaan.
Hävittiin pronssiottelussa Ruotsille ja fiilikset on perjantain pelin jälkeen olleet pitkään erittäin synkät. Matsin jälkeen tuli aivan mieletön tarve päästä jonnekin yksin itkemään ja käsittelemään niitä pettymyksen tunteita. Pakenin siis hallilta ihan päättömänä asuntolaan potemaan. Illalla Suomen miehet voittivat finaalissa Brasilian, enkä vain yksinkertaisesti pystynyt osallistumaan voitonjuhliin. Kävin katsomassa pelin Joonan ja kavereideni kanssa ja lähdin sen jälkeen yksin kämpille. Myöhemmin illalla jo harmitti, etten lähtenyt mukaan ja vähän hävettikin oma käytökseni, mutta palkintojenjaon näkeminen olisi vain ollut liikaa mulle enkä olisi osannut iloita toisten puolesta siinä tilanteessa vielä riittävästi.
En olisi voinut kuvitella tätä tunteiden määrää joka tuollaisessa ottelussa epäonnistuminen tuottaa. Vaikka en itse siitä suoranaisesti töpännytkään, koko joukkueena me se peli hävittiin huonolla pelillä yleisesti ja se kaivertaa mieltä tosi paljon. Harmittaa, ettei pystytty tekemään parastamme noinkin tärkeässä ottelussa ja mietityttää, miten olisi käynyt jos kaikki osaset olivat loksahtaneet paremmin kasaan. En vieläkään osaa pitää neljättä sijaamme mitenkään kovin hienona saavutuksena. Se on hävitty sija vaikka kuinka asiaa yritän oikeisiin mittasuhteisiin saada käännetyksi. Jossain vaiheessa varmaan kun olen tappiota riittävästi vatvonut, sen hyväksyy ja alkaa jopa olla ylpeä saavutuksestamme, mutta nyt on vaikea suhtautua ihmisiin jotka onnittelevat neljännestä sijasta
Töihin palasin heti tänään joten kiirettä piisaa. Hahmottelin Lontoossa ollessani toista blogikirjoitusta ja palaan siihen vielä kunhan olen kotiutunut riittävästi. Vaikka Lontoo on ohi, ei tämä blogi hiljene ennen kuin olen ehtinyt Lontoon asiat käsitellä täällä ja summannut vähän kasaan tätä kulunutta vuotta. Sitten vasta teistä maltan luopua! Nyt vain halusin tulla nopeasti tänne kertomaan että olen palannut kotimaahan. Onnellinen olen siitä että olen kotona, onneton pelimenestyksestämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti