En ole mikään talvi-ihminen ja alan olla aika tympääntynyt näihin koviin pakkasiin. Lumi on ihana asia sinänsä ja Juuson ulkoilutkin sujuu sen ansiosta paljon rennommin. Kun pakkanen kipuaa yli -10c haluaisin mieluiten painella talviunille peiton alle jonkun hyvän kirjan kanssa. Inhoan sitä että aina on kylmä. Ja älkää nyt todetko että sehän on vain pukeutumiskysymys. Vaikka kuinka paljon päälleni pukisin, naamasta ainakin on kylmä. Koiran kanssa lenkit jää surkean lyhyiksi ja koska koiraa tuo kylmyys ei näytä haittaavan, on Nennalla energiaa hieman liikaa kun ei saa sitä lenkeillä purettua.
Juuso tosiaan viihtyy ulkona ja mikä parasta nyt ei tarvitse lähteä 1km päähän puistoon vaan ulkoilupaikaksi kepaa ihan vain oma piha. Ärsyttää vain tuo loputon pukeminen/riisuminen. Tuntuu että aina olen poikaa pukemassa. Laskin tuossa, että puen/riisun pojan päivässä vähintään kuusi kertaa, yleensä enemmän. On villahousuja, villasukkia, aluslapasta, talvirukkasta, kypärämyssyä ja pipoa jne... Kamaa on niin älyttömästi!
Päiväohjelmamme on pysynyt aika samanlaisena edelleen, paitsi että olen tosiaan pyrkinyt lisäämään treenikertoja joten välillä teen kahdet treenit päivässä. Eli aamupäivällä salitreeni jonne Juuso kulkee nykyään kätevästi pulkalla. Päiväunet saan datailla ja sitten ruoan jälkeen ulos leikkimään ja koiraa ulkoiluttamaan ja mahdollisesti vielä toisiin treeneihin. Tällä mennään ja ihan hyvältä tuntuu henkisesti, fyysisesti on kroppa aika kovilla.
Olen vaihtanut uuden vaihteen treenaamisen ja se tuntuu tällä hetkellä kropassa jäykkyytenä ja raskautena. Salitreenissä ollaan vähennetty toistoja ja lisätty painoja kohti voimakautta. Lisäksi pyrin tekemään pitempiä treenejä yhdistämällä aerobista lihaskuntoon ja monipuolistamaan liikkumista. Viime viikolla olin kolme päivää ihan tukoassa, ei maahan pystynyt kumartumaan ilman tuskaa mutta nyt jalat taitavat olla tottuneet kovempaan menoon. Harmittaa vain, että näitä lihaskipuiluja voisi varmasti ennaltaehkäistä jos vain olisi tietoa tästä urheilusta vähän enemmän. Nyt etenen kaikessa niin puhtaasti mutun perusteella että jos asiaa alkaa liiaksi miettimään, iskee luottamuspula. Ravinnon merkityskin on varmasti merkittävä mutten siitäkään asiasta juurikaan mitään tiedä. Ei siis mikään ihme jos paikat on jäykköinä ja eniten tekisi mieli vain möllöttää kotona.
Harmillista on että taksimatkojen määrä ei oikein tahdo riittää tässä tiukemmassa harjoittelutahdissa. En yksinkertaisesti pysty käymään niin monissa pelitreeneissä kuin mitä ehkä haluaisin koska en pääse paikalle. Treenit on suurimmaksi osaksi paikoissa joihin en pääse ilman taksia joten olen hyvin riippuvainen matkoista. Espoolta sain ne anomani lisämatkat maalipalloa varten, mutta niitä myönnettiin vain kymmenen. Eli yhteensä käytössä on 28 yhdensuuntaista matkaa.Kuulostaa isolta määrältä mutta kun niitä pitää käyttää muuhunkin kuin urheilutoimintaan.
Kurjinta tällä hetkellä taitaa kuitenkin olla tuo polveni tilanne. Oikean polveni sisäsyrjästä revähti viime toukokuussa kudosta. Se ei ole vaivannut mua moneen kuukauteen mutta nyt on alkanut olla ongelmia. Maanantain lajitreenissä tehtiin pukkihyppyjä ja siinä siihen alkoi sattua. Tein kuitenkin kun kivaa oli. Eilinen salitreeni vielä sujui vaikka jalkaa joutui vähän varomaan kyykyissä kun painot ovat sen verran isot. Tänään olin bodypumpissa ja jouduin keskeyttämään kyykkytreenin kivun vuoksi. Normiliikunnassa kipua ei tunnu mutta nuo kyykyt painojen kanssa ja askelkyykyt tuntuvat vähän pahoilta. Tässäkin pätee sama kuin edellä, eli mitään tietämystä tästä jalasta ei mulla ole enkä oikein tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä. En ylipäätään ymmärrä miten vanha jo parantuneeksi luulemani vamma voi alkaa yhtäkkiä oikutella. Askelkykyissä olen kyllä oikeastaan koko syksyn huomannut, että toinen jalka on vahvempi mutta oikea ja tuntuu erilaiselta. Nyt en haluaisi ihan vainv armuudeksi jättää kyykkyjä tekemättä tuon pienen kivun vuoksi koska se rajoittaisi treenaamistani tosi paljon.
Ensi viikolla on mun synttärien lisäksi luvassa kotimaan turnaus Vierumäellä. Saas nähdä miten nyt menee. Yritän jatkaa rentoa meininkiä ja päästä eroon turhasta jäykistelystä ja yliyrittämisestä jotka ovat pelaamistani kotimaassa ennen lamauttaneet.
***
Tämän blogitekstin kirjoitin Norah Jonesin levyn tahdissa. En ole aiemmin tätä kuunnellut mutta kun eilen hänen Suomen keikastaan uutisoitiin, ajattelin että täytyy tutustua. Ihan letkeää musaa muttei ehkä ihan mun skeneä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti