Positiivisuus on nyt koetuksella. Selvästikin seinät alkavat kaatua päälle ja kotiympyrät ahdistavat nyt liikaa. Olen äkäinen, tiuskin enkä malttaisi millään leikkiä Juuson kanssa. Juuso on nyt saanut sen flunssan ja kuumeen vuoksi ollaan oltu sitten ihan vain kotona. Eilen jo näytti hyvältä kun koko päivän poika oli reipas, mutta illalla nousi taas kuume joten tämä päivä menee taas sisällä. Oma kuntokin vaihtelee edelleen päivittäin, kurkku on kipeä aamuisin joten ei tässä mihinkään tehotreeniin olisi mahkuja, mutta jos pääsisi edes puistoon tai salille vähän höntsäilemään. Sopivasti vielä hiihtoloman vuoksi meillä on kaikki maalipallotreenitkin peruttu lältä viikolta.
Tunnen itseni välistä niin huonoksi mutsiksi kun en vain jaksaisi Juusoa leikittää. Juna- ja bussileikit, automatolla ajelu ja askartelu ovat nyt niin nähtyjä juttuja kun ollaan kaksi viikkoa täällä kärvistelty. Heikko on tämän ihmisen kärsivällisyys mutta siinä ei ole itselleni ainakaan mitään uutta. Kun jostain saisi sen rakkauden ja tyytyväisyyden tunteen jota normaalisti tunnen ihan tätä arkeakin kohtaan takaisin. Yritän purkaa tätä levottomuuttani siivoilemalla paikkoja, järjestelemällä kaappeja ja suunnitttelemalla kaikenlaista mutta Juusoon tässä pitäisi kuitenkin enemmän huomiota kiinnittää.
***
Mutta ruokavalio on pitänyt hyvin kun ei ole ollut houkutuksiakaan tarjolla. Yleensä on vaikeinta vastustaa karkkihimoa silloin kun odotellaan bussia Leppävaarassa mutta nyt on tuoltakin tilanteelta välttynyt ja karkkia en ole ostanut yli kahteen viikkoon. Mitään varastojahan meillä ei herkkujen suhteen ole koskaan ollut koska en pysty olla syömättä niiät joten aika kuivilla on oltu. Leipoa tekisi mieleni mutta olen välttänyt kiusauksen. Edes laskiaispullia ei olla syöty. Kasviksia on syöty huomattavasti enemmän varsinkin kun olen nyt sairastelun ajaksi jättänyt hilarilisukkeet kokonaan pois. Eli peruna, pasta ja riisi on korvattu vihanneksilla kun en hilareita nyt mihinkään tarvitse.
Suolaveden suhteen olen vielä totutteluvaiheessa eli kovin paljoa suolaa en veteen ole uskaltanut vielä laittaa. Se maistuu aika kummalliselta. Lisäksi menin ja ostin vahingossa hienoa merisuolaa enkä tiedä voiko sitä käyttää samalla tavoin kuin tuota karkeaa. Atlantin puhdistamatonta merisuolaa se on mutta en tullut ajatelleeksi, että samannäköisessä pussissa voi olla myös hienoa suolaa. Kunhan pääsen tästä kotiarestista täytynee ostaa toinen suola varmuudeksi.
***
Lontoon paralympialaisiin on liput tulleet myyntiin ja nyt kovasti mietin, kannattaako niitä meille vielä tilata vai ei. Mieheni ja ehkä pari kaverianikin haluaisivat lähteä kisoja katsomaan jos vain olen mukana. Mutta mutta... kun ei tosiaan yhtään osaa sanoa saanko itse lipun kisakoneeseen eli valitaanko joukkueeseen vai ei on hassua tehdä päätös nyt. Jos kävisikin niin, että itse en kisoihin tulisi valituksi ja Joona kavereineen olisi ostanut sinne liput, majoituksen ja lennot, ottaisi mua suoraansanottuna aikalailla päähän jäädä tänne Suomeen siksi aikaa. Enkä voisi kyllä itse sinne silloin kisaturistiksikaan lähteä koska mun pitäisi olla silloin töissä. Eli hankalaa on. Pelkään pahoin että tässä käy niin, että jahkailemme lippujen ostoa niin kauan, ettei niitä tai majoitusta enää ole tarjolla.
***
Bloggerista on hauska katsoa millä eri hakusanoilla blogiini on päädytty googlen kautta. Ehkä hauskimmat ovat olleet "mitä lontooseen puetaan", "Lontoo flunssa", "Epätoivon laakso" ja piristystä.
Tämän lyhyen päivitystekstin kirjoitin Adelen soidessa Spotifyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti