Arjen rytmi

Kisoista on toivuttu ja arki pyörähtänyt käyntiin. Olen edelleen maalipallovapaalla eli en pelannut viime viikolla enkä aio tälläkään viikolla palloa pyöritellä. Tämä tekee taatusti mulle hyvää, kasvatan nälkää ja motivaatiota pelaamiseen ja vältän toivottavasti kyllästymisen. Toisaalta poden huonoa omaatuntoa joka kerta kun joku kavereista laittaa tekstiviestiä ja kyselee tulenko pelaamaan. Kaikki eivät tällaista taukoa tarvitse, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän kyllästyväni tähän touhuun muuten aivan liian pian.

Treenaamista en kuitenkaan ole kokonaan unohtanut. Olen käynyt erilaisissa jumpissa ja toivon mukaan pääsen lenkkeilemäänkin. Juoksemisen ongelmana on vain tämä karsea pimeys. Mies on töissä koko valoisan ajan eli jos haluan juoksemaan, pitäisi mun joko ottaa Juuso mukaan tai mennä vain viikonloppuisin. Vaikuttaa siis vähän haastavalle mutta ainahan sitä haaveilla saa. Pimeässä en enää uskalla juosta etten vain loukkaa jalkaani

Ajattelin kertoilla teille vähän tästä meidän normiviikosta. Moni saattaa ajatella, että kun kerta kotona olen kaiket päivät pojan kanssa, pystyn treenailemaan mielinmäärin mutta aiva noin autuaasti eivät asiat ole. Arki pyörii kuitenkin täysin Juuson ehdoilla ja sen mukaan on harjoittelukin suunniteltava. Jaan päivän kolmeen osaan, joihin toimintaa suunnittelen. Kello 9.30-11.30, 15-17 ja 18-22. Aamuisin nukumme pitkään ja Juuson päiväuniajan olen rauhoittanut itselleni datailu- ja telkkarinkatseluajaksi josta en ole ihan heti luopumassa. Pojan kanssa asioiden tekeminen vie aina vähän enemmän aikaa lähtövalmisteluineen, matkoineen ja ruokahuoltoineen joten käytännössä olen huomannut, ettei yhden tuollaisen aikapalikan sisällä ehdi kuin yhden asian kunnolla tehdä. Joka päivä pitäisi käydä Juuson kanssa ulkoilemassa ja käytännössä siis eka tai toka osa päivästä menee siihen. Salille pitää mennä ennen klo 16 koska mulla on sinne päiväkortti ja toisaalta lapsiparkki ei ole auki kuin tiettyinä päivinä tiettyihin aikoihin. Vika osa päivästä kuluu armottoman nopeasti, on pelitreeniä, ruokakauppareissuja, telkkariohjelmia ja kotitöitä.

Kuulostaa simppeliltä, aamupäivällä salille, iltapäivällä puistoon ja illalla pelaamaan tai kotiin telkkarin ääreen. Mutta käytäntöhän ei ole aivan näin yksinkertaista koskaan. On neuvolaa, lääkäriä ja muuta pakollista tylsää menoa. Sitten olisi vielä kiva olla joskus sosiaalinenkin, tavata kavereita tai mennä Juuson kanssa äiti-lapsitapaamisiin puistoon tai kerhoihin. Puhumattakaan siitä, että joku päivä olisi kiva olla ilman aikatauluja ihan kotosalla leikkien ja kotitöitä tehden. Meillä pyykkihuolto vie päivästä yllättävän paljon aikaa kun pestävänä on kestovaippoja, mun urheilukamoja ja työmatkapyöräilevän miehen urheiluvaatteitakin.  Lisäksi on tehtävä kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja ajoitettava ruoat niin, että Juuso ei joudu sitä kovin pitkään odottelemaan nälkäisenä. Eli esim. salilla käynti vie sen verran paljona ikaa, että ruoka on tehtävä aina etukäteen valmiiksi jotta pääsemme syömään heti kotiuduttuamme. Myös koiramme Nennaa on toki käytettävä ulkona ja lenkitysten ajoitus on mietittävä sekin etukäteen. Nenna on vielä niin nuori ja isokokoinen koira, ettei sen kanssa saa juosta joten en voi edes yhdistää lenkkeilyä ja koiran ulkoilutusta yhteen.

Tämä viikko on sinänsä huono esimerkki kun en pelaamassa iltaisin käy, mutta kerronpa siitä kuitenkin. Maanantaina aamupäivä puistossa, iltapäivä pumpissa + ruokakaupassa ja ilta kotitöitä + telkkaria (mies kotona vasta Juuson jo nukahdettua). Tiistaina aamupäivällä neuvola ja puistoreissu, iltapäivällä Fit-jumppa ja kenkäkaupassa käynti, illalla taas niitä rakkaita kotitöitä ja pitkä kävelylenkki Nennan kanssa. Tänään oli harvinainen tilaisuus olla aamupäivä kotosalla, pesin pari koneellista pyykkiä ja leikin Juuson kanssa ruokaleikkejä, iltapäivästä puistoon ja taaperotupaan, illalla zumbaan ja ruokakauppaan. Huomenna aamupäiväksi puistoon, iltapäivällä punttisalitreeni ja illalla nettiäitien tapaaminen puistossa.

Toivottavasti tästä nyt ei mikään marttyyriasenne heijastu. Ei ole tarkoitus kertoa teille kuinka hirveästi minä joudun kärsimään ja vääntämään että voin treenata vaan jotenkin halusin vain valottaa tätä aikataulupuolta omasta elämästäni. Taatusti kokopäiväistä työtä tekevän, opiskelevan tms. urhelijan on myös vaikea mahduttaa aikatauluunsa riittävästi treeniä, mutta tämä tarina ei kerrokaan heistä vaan kotiäidistä. Ennen lasta en olisi tullut ajatelleeksi, kuinka moneen asiaan se vaikuttaa ja kuinka asiat tapahtuvat eri tahdissa nyt. Mahtavaa on nyt se, että Juuso viihtyy oikeasti hyvin salin lapsiparkissa ja vaatii päästä sinne joka päivä. Ennen hän ei halunnut jäädä parkkiin ja nyt hän ei halua lähteä sieltä pois. Siellä on pari tosi hyvää hoitajaa jotka oikeasti leikkivät lasten kanssa eivätkä vain tyydy vahtimaan heitä ja Juuso nauttii todella.

Kuljetuspalveluista piti vielä sananen sanoa kun asia alkaa ottaa nyt pahasti päähän. Minullahan on vaikeavammaisena oikeus käyttää taksia 18 matkaa kuussa koska en pysty kulkemaan julkisilla kulkuneuvoilla kuin muutamiin tuttuihin ja helppokulkuisiin paikkoihin. Hain Espoon kaupungilta heinäkuussa lisämatkoja, jotta voisin käydä pelitreeneissä useamman kerran viikossa. Maalipallotreenit ovat sellaisissa paikoissa, etten niihin julkisilla pysty menemään ja jos käyttäisin kaikki taksimatkani vain maalipalloon, pääsisin siis viikossa kaksiin treeneihin. Koska minulla on onneksi (ja tässä tapauksessa myös epäonneksi) vielä muutakin elämää kuin tämä maalipallo, tarvitsen matkoja muuhunkin kulkemiseen. Hakemustani on nyt siis käsitelty kohta neljä kuukautta eikä valmista näytä vain tulevan. Olen käynyt kerran sossussa kertomassa tarpeistani tarkemmin, lähettänyt sinne lausontoja jne. mutta mitään ei vain tunnu tapahtuvan. Nyt sain taas tänään (kun asiaa kyselin) pahoittelevan viestin siitä, ettei asia ole edennyt ja lupauksen, että asia laitetaan eteenpäin. Saas nähdä kuinka käy, en vain pysty ymmärtämään mikä tässä maksaa. Jos saisin edes sen kielteisen päätöksen lisämatkoista niin voisin valittaa asiasta lautakunnalle mutta kun ei edes sitä...!!!