Kesäisiä kuulumisia

Juhannusta on vietetty täällä varsin rauhallisissa merkeissä perheen kesken. Eilen Juuso pääsi ensimmäistä kertaa Linnanmäelle. Naivisti ajattelin, että koska jussina koko pk-seutu on niin tyhjillään, myös lintsillä olisi hyvää tilaa kiertää laitteissa. No eihän siellä tarvinnut jonottaa jos oli menossa ns. aikuisten laitteisiin, mutta kaikki lasten laitteet, etenkin nuo ihan pienimpien, vaativat välistä pitkänkin jonotusrupeaman. Onneksi meitä oli kaksi joten toinen saattoi jonottaa toiseen laitteeseen sillä aikaa kun toinen kävi Juuson kanssa muualla. Itse en laitteista pidä ollenkaan ja täytyy myöntää, etten yhteen lasten laitteeseen edes uskaltanut mennä. Tässä laittteessa Juuso kävi useammankin kerran koska se oli kuulemma niin hauska. No onneksi mies tykkää remuta laitteissa.

Huomenna lähdetään Nastolaan vanhempieni mökille. Pääsen treenaamaan nuorten lupaavien para-urheilijoiden kanssa heidän leirilleen Pajulahteen, joten ei mökkeilystäkään pelkkää loma ole odotettavissa. Pelitreenejä muutama alkuviikkoon, sitten hierontaan ja torstai aamuna lähtö Espanjaan maalipalloturnaukseen. Viime viikot ollaan treenattu yhdessä miesten kanssa ja on oikein piristävää päästä välillä leirille nauttimaan ohjatuista treeneistä. Miesten kanssa pelaaminen on varsin erilaista kun torjuntoja ja heittojakin tulee vähemmän kuin normaalisti ja pelaaminen on muutenkin aika erityyppistä. Maalipalloilijoissa taitaa olla vähän liian monta herrasmiestä kun eivät oikein uskalla heittää sinne, missä tietävät olevan naispelaaja. Ihan ymmärrettäväähän se sinänsä on kun miehet heittävät niin paljon kovempaa, mutta turhauttavaa se samalla on koska pelaamisesta tulee varsin tylsää eikä torjuntatreeniä tule.

Joo turnaukseen tosiaan pitäisi alkaa vähitellen orientoitumaan. Tosin turnaus on aika pieni ja matseja taitaa meillä olla vain viisi koko viikonlopun aikana. Hölmöintä reissussa ovat kuitenkin lentoajat. Viimeksi luulin että Malmön reissun aikataulu olisi ollut rankka, mutta nyt kyllä mentiin taas pitemmälle. Pelit alkavat perjantaina, mutta me starttaamme Helsinki-Vantaalta jo torstai aamuna klo 06. Turnee loppuu puolen päivän aikaan sunnuntaina, mutta kotiin päästään vasta maanantai iltana myöhään. Lentokenttäelämää ja yleistä hengailua on siis luvassa, mutta tähänkään ei auta kuin sopeutua ja asennoitua ennalta.

Mietiskelin tuossa kuinka paljon olenkaan muuttunut viimeisen vuoden aikana. Montaakaan yhtä radikaalia "muodonmuutosta" en elämäni varrelta muista. Lähin vastine taitaa olla Juuson syntymä, äitinä kaikkeen suhtautuu niin eri tavoin. Nyt olen jotenkin totaalisesti hurahtanut jo itse urheiluun ja saanut toimintaani vahvan tavoitteellisuuden ja kunnianhimon. Haluan aivan uudella tavalla kehittyä maalipalloilijana. Tavoitteeni näkyy oikeastaan kaikessa, siinä mitä syön, miten toimin ja jo ihan siinä, miten ajattelen. Aika hurjaa oikeastaan kun nyt tarkemmin miettii.

Syömisen terveestä tarkkailusta on tullut tosi nopeasti ihan normali osa arkea. Ei vaadi mitään erityisponnistelua suunnittella ateriarytmiä, syömisiään ja juomisiaan vaan tavoitteet ja tieto oikeasta on takaraivossa ja toimii ajattelemattakin niin kuin pitää. Ennen olen ollut ikuinen retkahtaja joka on tehnyt lupauksia paremmasta elämästä ja retkahtanut sitten taas aika nopeasti vanhoihin kuvioihin,s yömään vaaleaa leipää, sokeria ja vähän kasviksia. Yksi syy siihen, että olen nyt onnistunut tekemään luonnollisemman muutoksen on kait se, että sallin itselleni myös herkut ja ennen retkahduksina pitämäni asiat. Nyt kun olen ns. vapaalla, eli kavereiden kanssa tms. ulkona arjesta, voin sallia itselleni jäätelön, croissantin tai pasta-annoksenkin jos siltä kehossa tuntuu. Tällöinkin olen huomannut, etteivät määrät herkuissa ole enää samoja kuin ennen, tyydyn vähemkpään eikä aina edes tee mieli mitään. Arjessa, jota elämäni kuitenkin 90% on, syön ja juon taas kuten kuuluukin ja pystyn selättämään makeanhimon entiseen verrattuna ihan älyttömän helposti.

Toiminnallisesti elän nyt ihan erityyppistä elämää kuin ennen. Sen lisäksi että urheilukertojen määrä viikossa on kolminkertaistunut vanhaan verrattuna, niiden laatu ja tavoitteeliisuus ovat tietenkin ihan eri tasoa. Kaikki treeni pyrkii tiettyyn päämäärään, pelaamisen kehittämiseen ja on mahtavaa seurata kuin omasta kehosta on muovautunut ihan erilainen. Ennen saattoi olla niin, että käytyäni jossain urheilemassa, olin koko loppu päivän ihan kuitti tai jouduin ikäänkuin säästelemään voimiani tulevaan treeniin. Nyt on treenaamisesta huolimatta koko ajan energinen olo ja teen treenien ohella paljon enemmän kaikenlaista kuin ennen. Kunnon parantumisen lisäksi on ollut ilo huomata kuinka vartalo on kiinteytynyt ihan silmissä. Hassuinta on, että vaikka vaatekoko on pienentynyt yhdellä, ei painoa ole pudonnut kiloakaan. Lihastahan siihen tilalle on sitten tullut eli ei tässä nyt vieläkään missään painoindeksin alapäässä olla tosiaankaan.

Ajattelutapojen muutoksen uskoisin johtuvat jo ihan siitä, että kunto on parempi ja energiaa enemmän. Olen paremmalla tuulella ja positiivisempi kuin ennen. Lisäksi pääni kestää ehkä enemmän kiukuttelevaa Juusoa tai epäonnistumisia kuin ennen kun pääseen nollaamaan pollan aina säännöllisin väliajoin. Olen ihminen joka vaatii aina jonkinlaisia päämääriä elämäänsä ja jos niitä ei ole, olen jotekin hukassa jo ihan itsenikin kanssa. Päätökseni ajatella positiivisemmin on mielestäni onnistunut nyt jo paljon paremmin kuin vielä ihan kuukausikin sitten. En ota asioita enää ihan niin kovilla kierroksilla ja pääsen nopeammin ylös negatiivisten ajatusten kierteestä.

Nyt, mitä ehkä eniten kaipaisin itseeni, olisi kyky reflektoida paremmin omaa toimintaa. Kun pelitreeneistä suurin osa tapahtuu itsenäisti, eli niin ettei paikalla ole vetäjää, on varsin turhauttavaa kun ei osaa ollenkaan ymmärtää omaa pelaamistaan itse. En osaa kehittyä (ainakaan tietoisella tasolla) kun kukaan ei anna palautetta kun en tiedä mitä teen oikein jos asia onnistuu tai mitä väärin jos ei onnistu.

Lontoon kisajoukkueen julkistamiseen on enää 9 päivää. Jännittää ja pelottaa, mutta olen torjunut tämän asian ajattelun. Sen tietää sitten.

Tällaista tällä kertaa. Pitkästä aikaa kuuntelin musaa tätä kirjoitellessani. Taustalla soi Mikko Herrasen ensimmäinen soololevy joka ilmestyi tällä viikolla. Ei ihan helppoa musiikkia, mutta loistavia sanoituksia ja eihän kaiken tarvitsekaan olla niin valmiiksi pureskeltua.

Tietoa rentoutumisesta ja hyvästä olosta

Vastustuskyvyn parantamisesta on tullut se aihe, jonka tiimoilta tähän blogiin päädytään kaikkein eniten googlen kautta. Hassua, mutta tavallaan ihan ymmärrettävää sillä varmasti monet painivat samanlaisen flunssakierteen kourissa kuin minä viime syksynä ja talvella. Kannustukseksi heille täytyy sanoa vain, että ymmärrän täysin sen tuskan ja ärsytyksen jota tuo kierre aiheuttaa, mutta uskon myös että Harjun neuvoilla, omalla tahdolla ja asenteella voi tuosta kierteestä päästä pois. Eivät ole varmasti ainoat keinot, mutta minulla toimivat. Tärkeintä on, ettei itse luovuta ja antaudu flunssalle heti kun ensimerkit ilmenevät. On päinvastoin uskottava, että kroppa pystyy tappamaan ne pöpöt heti ja annettava itselle parantumiselle heti aikaa. Superfoodeja suosittelen edelleen. Maca on karmean makuista, mutta toimii. Gojista oppii tykkäämään nopeasti ja käytän niitä nykyään makeanhimon voittamiseen. Tulsia on musta paremman makuista kuin maca ja sopii urheilijalle muutoinkin hyvin.

Kahden viikon päästä pitäisi olla sitten tiedossa Lontoon joukkueen kokoonpano. Jänskättää kun ajattelenkin asiaa mutta nyt täytyy vain keskittyä treenaamaan ja valmistautumaan Espanjan turnaukseen ensin. Sen jälkeen sitten katsotaan, miten tämän kotiäidin käy. Jos tulen valituksi, täytyy heti heinäkuun alussa alkaa henkisesti valmistautumaan aivan uudella tavoin paralympialaisiin ja fyysiseen treeniinkin tulee varmasti vielä lisäbonusta. Ajatusta ja tavoitteita on lisättävä toimintaan niin että harjoittelusta saa maksimaalisesti irti. Jos taas en tule valituksi, no sitä en ehkä halua ihan kauheasti vielä ajatella. Mutta silloin taidan ottaa heinäkuun, viimeisen hoitovapaakuukauteni paljon rennommin ja ennenkaikkea lomailun kannalta. Silloin vaarana taitaa olla lähinnä ruokavalion huonontuminen ja vatsan kasvu herkkujen syönnistä. Maalipalloa olisi silti syytä jatkaa jotta voisin auttaa kavereita parhaalla mahdollisella tavalla Lontooseen valmistautumisessa.

Mutta palataanpa hetkeksi viime viikkoon jolloin mulla oli tuo jooga/rentoutusteema. Lauantaina olin Jukka Harjun Rento keho, rento mieli -kurssilla ja opin taas paljon itsestäni ja kehosta ylipäätään. Hyvänä kertauksena tuli taas tietoa ravinnosta ja sen vaikutuksesta psyykkiseen ja fyysiseen toimintakykyyn. Tavoitteenihan oli saada eväitä kilpailujännityksen hallintaan ja paljon siihen liittyvää opinkin. Ensinnäkin on aivan selvää, etten nykyisillä stressitasoillani pysty parhaaseen mahdolliseen suoritukseen kentällä. Stressin fysiologiset vaikutukset käytiin hyvin läpi eikä hyvältä suorituskyvyn kannalta tietenkään näytä. Flow-tila, johon pelatessani aina pyrin koska silloin tulokset ovat parhaita ja fiilis mahtava, on mahdollista saavuttaa vain rennon fiiliksen kautta. Jännittyneenä keskittymiskyky on huono ja elimistö poikkeustilassa jossa mm. ruoansulatus ja immuunijärjestelmä ovat säästöliekillä ja kehossa on liikaa adrenaliinia ja muita hormoneja.

Aluksi teimme perinteisen about 15min pitkän rentoutusharjoituksen jossa jännitettiin ja rentoutettiin lihaksia. Tämä toimii mulla tosi hyvin, Lisäksi rentoutettiin visualisoinnin kautta ja tämän uuden rentoutustavan aion myös ottaa käyttööni. Harjun vetämänä normaaliakin paremmin. Harmi vain, etten itse onnistu luomaan samanlaista tunnetta silloin, kun teen harjoitusta yksinäni. Sitä täytynee opetella ensin tutussa ja turvallisessa paikassa kun olo on rento jo valmiiksi. Hyvä pointti oli, ettei ajatuksia kannata väkisin pakottaa rauhoittumaan vaan pyrkiä siinäkin rauhallisuuteen ja hitauteen. Itse aina jotenkin suutun kun ajatuksia alkaa pyöriä päässä rentoutumisen aikana ja välillä suorastaan runnon niitä hiljenemään. Tieto, että ajatusten karkailu on normalia oli helpottava, nyt vain harjoittelemaan!

Meditaatiota harjoittelimme myös ja muistini mukaan tein sitä ekaa kertaa eläessäni. Se vaikutti tosi vaikealta itselleni, rentoutuminen oli paljon helpompaa kuin valppaana oleminen ja omien ajatusten huomioiminen. Mutta mitä enemmän Harju meditaatiosta puhui, sitä vakuuttuneempi olen sen tarpeellisuudesta itselleni. Jotta saisin omaa ajatteluani, reaktioitani ja toimintaani muutoinkin positiivisemmiksi ja rauhallisemmiksi, täytyisi minun oppia tuntemaan mieleni paremmin ja siihen meditaatio sopisi erinomaisesti. Kun pystyisin ulkoistamaan ajatteluni ja tunteeni, pystyisin varmasti toimimaan rauhallisemmin ja purkamaan jännitystiloja.

Hyvänä kertauksena käytiin läpi myös takareisien ja lonkankoukistajien vaikutus selkään ja muuhun toimintakykyyn. Tätä videota en olekaan tänne vielä linkittänyt joten teen sen nyt: http://www.youtube.com/watch?v=hhz63Qo1ADY videolta löytyy hyvät ohjeet näiden ongelmakohtien venyttämiseen. Lonkankoukistajat on itsellä todella kireinä juoksutreenien ja mäkisen lähiympäristömme vuoksi ja näitä venytyksiä mun pitäisi tehdä säännölisesti. Alaselän kipuilut varmasti johtuvat lonkista. Lisäksi jos ketä kiinnostaa hyvät selkä ja vatsalihasliikkeet, tässä toinen video niistä: http://www.youtube.com/watch?v=t_pN4nglzu8 

Luennolla oli maisteltavana myös jännää kahvin ja teen sekoitukselta maistuvaa ja tuoksuvaa Dandy Blend nimistä juomaa. Se on huomattavasti paljon terveellisempää kuin kahvi, joten jos kellä halua päästä kahvista eroon, tässä hyvä vinkki. Kun sekaan laittoi yhden tipan vanillan makuista nestemäistä steviaa, oli juoma musta hyvän makuista. Itse tosin en juo kahvia joten en tiedä miten sillä oikeasti voisi korvata kahvin. Nestemäinen stevia oli itselleni ehkä mielekkäin tuttavuus ja taidan ensi kerralla tilata sitä iherbistä. Ei tarvitse sokeria laittaa kun tätä laittaa.


Nyt käynnistyi viimeinen maksimivoimaviikko. Taidan tehdä vain kolme salitreeniä tällä viikolla, keskityn enemmänkin laatuun kuin määrään koska lihakset on jo nyt aika kovilla. Uskon kuitenkin, että voimaa on tullut lisää, ainakin tekniikka on parantunut ja alun lihaskipeydet väärien liikeratojen vuoksi ovat jääneet pois. Lenkkipolulle kaipaan jo kovasti ja taidan tällä viikolla tehdä yhden kevyen juoksulenkinkin. Palloilua on luvassa tänään kolmen tunnin verran joten toivotaan että saadaan pelaajia paikalle. Juhannus ollaan pääkaupunkiseudulla joten silloinkin voi treenejä tehdä aika normisti.

Jähmeää rauhoittumista

Nyt on kait sitten viimein luovuttava haaveesta päästä kesäkuussa pelaamaan. Vuoroa ei ole löytynyt, (en ymmärrä miten se voi olla mahdollista kun koulutkin on juhannukseen saakka auki) mutta tällä mennään ja tähän on tyydyttävä. Treeniaikatauluani suunnitellessa on vain kovin orpo ja hölmö olo. Tuntuu pöhköltä kun vaihtoehdot rajoittuvat lähinnä kuntosaliin, juoksuun ja lihashuoltoon. Tällä viikolla alkoi nimittäin maksimivoimakausi. Personal trainer neuvoi, ettei sen kanssa samaan aikaan kannata mennä jumppaan, corea ehkä lukuunottamatta, ja juoksulenkitkin pitää keventää pk-lenkeiksi. Nyt pitäisi keskittää kaikki voimat ja aika muutamaan voimatreeniin viikossa. Tehdä salitreeni niin kovilla painoilla kuin ikinä uskaltaa ja antaa kropan palautua kunnolla.

Kuulostaa ensi alkuun mahtavalta, nyt saa vetää lonkkaa, tehdä vähemmän treenejä ja nauttia kesästä. Mutta mutta, enpä taaskaan osaa olla tyytyväinen. Jotenkin olen niin asennoitunut tekemään koko kesän paljon töitä tämän projektin eteen ja toisaalta nyt on kauhean hyvät energiat päällä ja tekisi vain mieli lisätä nykyisiäkin treenimääriä. Nyt kun niitä pitäisi päinvastoin vähentää, en oikein tiedä mihin päiväni kuluttaisin. Ihan kummallista. Ihan kuin laiskottelisin ja lintsaisin. Kohta tehdäänv alinnat Lontooseen ja minä se vain vähennän treenejä ja pyörittelen peukaloita. Lisäksi olen kait jotenkin riippuvainen tuosta excel-taulukostani johon oikein himoitsen laittaa uusia treenimerkintöjä. Kuukauden liikuntaminuuttien saldo jäänee tältä kuulta karmean pieneksi enkä tiedä miten sen itselleni annan anteeksi.

Nyt pitäisi nauttia ja ajatella tämän olevan ikäänkuin kesälomaa. Heinäkuussa palloillaankin sitten kahdesti viikossa ja keskitytään aerobisen kunnon parantamiseen. Elokuusta on tulossa hmmm no kiireinen on lievä ilmaisu, mutta ainakin sellainen kun päivätyön lisäksi pitäisi treenata tosissaan, nähdä Juusoakin jossain vaiheessa ja kaikki viikonloput menee maajoukkueleireillä. Eli tätä rauhallisempaa jaksoa tulen kaipaamaan seuraavina kuukausina moneen kertaan, kadun moneen kertaan jos en nyt nauti.

 Pitäisi siis keksiä kaikenlaista kesälomatekemistä perheen kanssa niin ettei tämä aika ihan hukkaan mene. Lintsillä voisi ainakin käydä, Juuso ei koskaan ole siellä käynyt. En tiedä mitä tuo jätkänpätkä vielä niistä laitteista tykkää, mutta jo paikan katselemisessa varmasti riittää kummasteltavaa. Jossain eväsretkelläkin olisi kiva käydä ja maatilan eläimiä katsomassa. Mutta kun noita ei treeniohjelmassa lue, olen jotenkin niin huono saamaan mikään aikaan. Kotona riittäisi myös puuhaa, piha pitäisi uudistaa ja papereita, kaappeja ja varastoa olen luvannut (itselleni) järjestää kuntoon ennen töihin paluuta. Huh eli kyllä sitä ohjelmaa on vaikken urheilisikaan, pitäisiköhän laittaa tyynesti kalenteriin merkinnät niin tulisi myös tehtyä?

Maksimivoimakausi on alkanut varsin jäykissä (yllätys, yllätys) merkeissä. Olen vasta tehnyt kerran ala- ja ylävartalotreenit mutta lihakset meni jo ihan juntturaan. Maastavedon kanssa on ollut ongelmia koko ajan sillä olen aina ennen tehnyt vain pumpista tuttuja  maastavetoja suorin jaloin ja nyt kun piti tehdä niitä oikeita, en ole millään oivaltanut tekniikkaa. Toisena ongelmana on ollut kulmasoutu. Tiistaina ei pää kääntynyt lainkaan vasemmalle kun hartiat meni ihan tukkoon  salitreenin ansiosta. Eilen onneksi katsottiin personal trainerin kanssa nuo liikkeet läpi ja koin monta oivaltavaa hetkeä. Maastaveto ei oikein ole lainkaan sama liike kun se tehdään jalat koukistaen. On parempi ajatella se kokonaan eir liikkeenä niin tajuan, että sen pitää tuntua ennekaikkea reisissä ja takalistossa. Kulmasoutu oli onneksi korjattu pienellä muutoksella.

Mutta jäykkää siis on meininki tällä hetkellä täällä. Tänään ajatus on juosta kevyt palauttava lenkki ja venytellä taas kunnolla. Huomenna toivottavasti sitten ainakina jalat olisi kunnossa uutta voimatreeniä varten. Toivotaan nyt että tästä kaikesta on oikeasti hyötyä ja saan lisää voimaa.

Nyt on kait sitten viimein luovuttava haaveesta päästä kesäkuussa pelaamaan. Vuoroa ei ole löytynyt, (en ymmärrä miten se voi olla mahdollista kun koulutkin on juhannukseen saakka auki) mutta tällä mennään ja tähän on tyydyttävä. Treeniaikatauluani suunnitellessa on vain kovin orpo ja hölmö olo. Tuntuu pöhköltä kun vaihtoehdot rajoittuvat lähinnä kuntosaliin, juoksuun ja lihashuoltoon. Tällä viikolla alkoi nimittäin maksimivoimakausi. Personal trainer neuvoi, ettei sen kanssa samaan aikaan kannata mennä jumppaan, corea ehkä lukuunottamatta, ja juoksulenkitkin pitää keventää pk-lenkeiksi. Nyt pitäisi keskittää kaikki voimat ja aika muutamaan voimatreeniin viikossa. Tehdä salitreeni niin kovilla painoilla kuin ikinä uskaltaa ja antaa kropan palautua kunnolla.

Kuulostaa ensi alkuun mahtavalta, nyt saa vetää lonkkaa, tehdä vähemmän treenejä ja nauttia kesästä. Mutta mutta, enpä taaskaan osaa olla tyytyväinen. Jotenkin olen niin asennoitunut tekemään koko kesän paljon töitä tämän projektin eteen ja toisaalta nyt on kauhean hyvät energiat päällä ja tekisi vain mieli lisätä nykyisiäkin treenimääriä. Nyt kun niitä pitäisi päinvastoin vähentää, en oikein tiedä mihin päiväni kuluttaisin. Ihan kummallista. Ihan kuin laiskottelisin ja lintsaisin. Kohta tehdäänv alinnat Lontooseen ja minä se vain vähennän treenejä ja pyörittelen peukaloita. Lisäksi olen kait jotenkin riippuvainen tuosta excel-taulukostani johon oikein himoitsen laittaa uusia treenimerkintöjä. Kuukauden liikuntaminuuttien saldo jäänee tältä kuulta karmean pieneksi enkä tiedä miten sen itselleni annan anteeksi.

Nyt pitäisi nauttia ja ajatella tämän olevan ikäänkuin kesälomaa. Heinäkuussa palloillaankin sitten kahdesti viikossa ja keskitytään aerobisen kunnon parantamiseen. Elokuusta on tulossa hmmm no kiireinen on lievä ilmaisu, mutta ainakin sellainen kun päivätyön lisäksi pitäisi treenata tosissaan, nähdä Juusoakin jossain vaiheessa ja kaikki viikonloput menee maajoukkueleireillä. Eli tätä rauhallisempaa jaksoa tulen kaipaamaan seuraavina kuukausina moneen kertaan, kadun moneen kertaan jos en nyt nauti.

 Pitäisi siis keksiä kaikenlaista kesälomatekemistä perheen kanssa niin ettei tämä aika ihan hukkaan mene. Lintsillä voisi ainakin käydä, Juuso ei koskaan ole siellä käynyt. En tiedä mitä tuo pätkä vielä niistä laitteista tykkää, mutta jo paikan katselemisessa varmasti riittää kummasteltavaa. Jossain eväsretkelläkin olisi kiva käydä ja maatilan eläimiä katsomassa. Mutta kun noita ei treeniohjelmassa lue, olen jotenkin niin huono saamaan mikään aikaan. Kotona riittäisi myös puuhaa, piha pitäisi uudistaa ja papereita, kaappeja ja varastoa olen luvannut (itselleni) järjestää kuntoon ennen töihin paluuta. Huh eli kyllä sitä ohjelmaa on vaikken urheilisikaan, pitäisiköhän laittaa tyynesti kalenteriin merkinnät niin tulisi myös tehtyä?

Maksimivoimakausi on alkanut varsin jäykissä (yllätys, yllätys) merkeissä. Olen vasta tehnyt kerran ala- ja ylävartalotreenit mutta lihakset meni jo ihan juntturaan. Maastavedon kanssa on ollut ongelmia koko ajan sillä olen aina ennen tehnyt vain pumpista tuttuja  maastavetoja suorin jaloin ja nyt kun piti tehdä niitä oikeita, en ole millään oivaltanut tekniikkaa. Toisena ongelmana on ollut kulmasoutu. Tiistaina ei pää kääntynyt lainkaan vasemmalle kun hartiat meni ihan tukkoon  salitreenin ansiosta. Eilen onneksi katsottiin personal trainerin kanssa nuo liikkeet läpi ja koin monta oivaltavaa hetkeä. Maastaveto pitää ajatella kokonaan eri liikkeenä kuin aiemmin sillä senhän pitää tuntuakin ihan eri lihaksissa. Ja painoa piti laittaa paljon enemmän jotta liike tuli tehtyä oikein. Kulmasoutu oli onneksi korjattu pienellä muutoksella.

Mutta jäykkää siis on meininki tällä hetkellä täällä. Tänään ajatus on juosta kevyt palauttava lenkki ja venytellä taas kunnolla. Huomenna toivottavasti sitten ainakina jalat olisi kunnossa uutta voimatreeniä varten. Toivotaan nyt että tästä kaikesta on oikeasti hyötyä ja saan lisää voimaa.

Kesä on muutenkin julmaa aikaa tämän oikean ravinnon nauttimisen kannalta. Viime kesänä addiktoiduin pahasti erääseen jäätelöön ja nyt näyttää pahasti siltä, etten edelleenkään pysty vastustamaan kiusausta. Tilannetta ei helpota lainkaan se, että jäätelö on saanut reilu kauppa -merkin. Makeaa tekee heti mieli enemmän kun kerran on sortunut ja kierteen kurissapitämiseen menee älyttömästi energiaa. Toistaiseksi olen onnistunut vielä aika hyvin, pari jäätelöä on tullut syötyä, karkkia ei vieläkään.

Viikkorytmi haltuun

Vappuaattona olin tosiaan personal traineiria tapaamassa salilla ja se vaikutti kyllä yllättävänkin hyvältä hankinnalta. Pt tiesi paljonkin Harjun teeseistä ja osasi hyvin antaa neuvoja juuri sen tyyppiseen ruokavalioon. Näytin pätkän meidän peliäkin hänelle jotta hän sai kunnon käsityksen minkälaiseen urheiluun mun pitäisi ennenkaikkea olla kykenevä. Pt teki mulle uuden saliohjelman keskivartalotreeniin sillä en oikein pidä nykyisestä ja halusin tehokkaamman. Nyt on mainio paitsi että siinä pääpaino on ehkä enemmän selkälihaksissa joiden tekemisestä en vain ole koskaan pitänyt. No nyt pitää nostaa itseä niskasta ja tehdä kiltisti sillä selkäpuoli mulla varmasti eniten sitä treeniä tarttee.

Oli ihan loistavaa, kun sain apuja viikon rytmittämiseen ja päivärytmiin. Tein muutamalta päivältä ruokapäiväkirjaa etukäteen ja niiden perusteella pt pystyi heti näkemään ongelmakohdat treenaamisen ja ruokailun suhteen. Ongelmana oli yllättäen syömisen painottuminen liiaksi päivään. Ja onhan se totta, saatan syödä päivän lämpimät ateriat klo 12 ja 15. Välipala siis tulee usein vasta päivällisen jälkeen ja se ei kuulemma kovin hyvästä ole. Tämä rytmi on sopinut treeneihin ja ennenkaikkea siihen, että olen tehnyt ruoan Juuson nukkuessa ja siksi syönyt uuden lämpimän ennen treeniin lähtöä. Nyt täytyy muuttaa käytänteitä jotta treenaamisesta saa vielä entistä enemmän irti. Laitanpa tähän nyt ihan huvikseni viikko-ohjelmani niin hahmotatte vähän mistä puhun
Maanantai
12. Lounas
15. välipala
17. Päivällinen
18-20 Fysiikkatreeni

Tiistai
Kevyt aerobinen aamupäivällä jos Juuso sallii
12. Lounas
15.30 Välipala
17-19 Maalipallo
19.30 Päivällinen

Keskiviikko
12. Lounas
14.30 Välipala
16. Kuntosali
18 Päivällinen
(20-22 maalipallo joskus kun olen kykenevä)

Torstai
10. Kuntosali
12. Lounas
15. Välipala
17. Päivällinen
21. Kevyt aerobinen

Perjatntai
12. Lounas
14.30 Välipala
16. Kuntosali (ellei ole turnausta tai leiriä viikonloppuna)
18. Päivällinen
21. Kevyt aerobinen

Viikonloppuna sitten lisää kuntosalia, lenkkeilyä ja jumppaa ellei olla turnauksessa tai leirillä.

Listauksesta puuttuvat tietenkin aamu- ja iltapalat eikä viikkorytmi ole aina näin säännöllinen. Välistä korvaan kuntosalia juoksulenkillä tai saatan tehdä molemmatkin samana päivänä. Mutta pääperiaate on nyt tässä. Haluaisin lisää liikuntaa tuohon vielä änkeä, muttei se käytännössä oikein onnistu. Lisäksi pt sanoi, ettei maanantaina tai tiistaina ainakaan kannata mitään tehdä kun on maalipalloa josta pitää suoriutua hyvin ja palautua nopeasti. Perjantaille haluaisin aamupäivään lisätä yhden treenikerran, mutta lapsiparkki ei ole silloin auki.

Tuohon viikko-ohjelmaan kun lisäätte vielä 1-2tuntia ulkoilua Juuson kanssa joka päivälle puistossa tai pihalla, muskarin, askartelukerhon ja kaupassakäynnit niin alatte saamaan otteen siitä, mitä tämä äiti viikolla täällä oikein yrittää tehdä ja aikansa kuluttaa. Niin ja koira meinasi unohtua, pitäähän Nennakin jossain vaiheessa ulkoiluttaa.

Lähinnä uutta tässä on nyt noiden päivällisten sijoittuminen myöhempään kuin ennen. Pitäisi siis oppia tekemään ruoka vaikka valmiiksi ja syömään se sitten kun tullaan kotiin. Näinhän Juuson kanssa toimin joka tapauksessa, eli hän syö vain välipalaa ennen salille lähtöä ja lämmitän hänelle ruoan sitten kotiin tultuamme joten mitään suurta mullistusta ei pitäisi olla. Itselle pitäisi vain keksiä hyviä maistuvia ja vaihtelevia välipaloja, vinkatkaa mulle mitä te syötte. Lounaalla vedän usein munakkaan joten se ei tässä vaiheessa useinkaan maistu. Salaattia olen laiska tekemään vain itselleni joten usein välipala tarkoittaa vain rahkaa tai banaania. Yksittäisenä detailina oli mielenkiintoista kuulla, että se mitä maanantaina syö iltapalaksi, ratkaisee pitkälti sen miten tiistain maalipallotreeni menee. Palautumista täytyy siis jatkossa itsekin aina vain muistaa ajatella.

Katsotaan nyt sitten käytännössä miten tuon ruokailun kanssa käy. Tämän viikon on syömiset vähän menneet sinne päin kun ollaan jouduttu säästämään ruokakuluissa ja syömään lisäkkeenä välistä hilareita. Aika hyvin on silti paino pysynyt kurissa ja turvotus poissa. Ja tokihan vappuna tuli vähän herkuteltuakin. Ensi viikko ollaankin sitten kuntoutuskurssilla Iiriksessä joten silloinkaan en karppaamista pääse kunnolla harrastamaan. Vanhastaan tiedän että ruokavaihtoehtoja siellä ei kovinkaan paljoa ole joten on syötävä sitä mitä nenäneteen laitetaan. Toivottavasti pääsen kuntosalille muinakin kuin sen ns. virallisina aukioloaikoina. Ainakin aion karata maalipallotreeneihin aina iltaisin, sanoivat kelan säännöt mitä hyvänsä.

Keskiviikkona olin Vihdissä Otaniemen koululla pitämässä maalipallodemoa. Oli ihan mielettömän mukava ja samalla raskas päivä. Liikunnanopettajaa musta ei edelleenkä saisi väkisinkään, sen verran karmeaa hommaa se isossa kaikuvassa salissa opettaminen ja kurin pitäminen on, mutta oli mielettömän palkitsevaa ja ihanaa nähdä kuinka lapset nauttivat maalipallon kokeilusta. Osassa ryhmiä oli liikaa oppilaita kun niin monet opettajat halusivat luokkansa mukaan, mutta silloinkin sain tilanteen handlattua aika hyvin kun jaoin salin väliseinällä ja teetin erityyppisiä harjoituksia. Vain yhden ryhmän kanssa pääsimme kunnolla oikeasti pelaamaan (heillä oli jumppatunti ja laji oli heille muutoinkin jo tuttu) mutta muidenkin ryhmien kanssa päästiin onneksi aika kivasti juoneen kiinni muiden harjoitteiden avulla. Monista oppilaista oli jo tosi jännää ja erilaista pallotella kun salissa oli ihan pimeää. Itse sain hyvän keskittymistreenin kun lapset vaativat nähdä mun torjuvan palloa. Siinä piti sitten nököttää yksin kentällä valmiina ottamaan lasten heitot kiinni 9metrin alueelta. Tunnetustihan olen erittäin heikko rankkareiden kiinniotossa joten tämä oli sitä surkeinta osaamisaluettani. Paniikki meinasi iskeä kun tiesin 40 lapsen tuijottavan mua jännittyneinä mutta sain hermoni hallittua ja pallot onnellsesti kiinnikin. Siinä hieman esimakua Lontooseen ;) Näitä demoja kun saisi tehdä enemmänkin, ovat niin palkitsevia ja piristäviä. Sitä ei tajuakaan kuinka valtava elämys ihmiselle voi maalipallon kokeilu ollakaan. Ja on hienoa jos voi olla antamassa jotain tällaista toisille ja jakamassa samalla tietoutta vammaisurheilusta.

Väliaikatuloksia lupausten toteutumisesta

Kuten viimeksi lupasin, olisi nyt tarjolla pikayhteenveto siitä missä mennään helmikuun lopussa täällä blogissani tekemissä tavoitteissa/lupauksissa. Paljon oli lupauksia asioiden vähentämisestä ja lisäämisestä. Tavoite kaikella oli ennenkaikkea vastustuskyvyn parantaminen, terveellisempi elämä, apu treenaamiseen ja sokeririippuvuudesta poispääseminen. Katsotaanpas sitten väliaikatuloksia

Suola
Suolan suhteen en ole päässyt pitkällekään. Aloitin atlantin merisuolan käytön juomavedessä, mutta laiskistuin sitä käyttämään kun se herätti lähipiirissä niin paljon silmien pyörittelyä ja kysymyksiä. Oma uskoni asiaan ei yksinkertaisesti riittänyt. Lisäksi kotona sen juomista on vähentynyt jo ihan se, että olen flunssan pelossa juonut usein sitruunavettä ja toisaalta jos mulla on kotona juomapullo, vaatii Juuso kokoajan siitä itselleen hörppyä. Ruoanlaitossa käytettävät suolat on nyt kuitenkin vaihdettu, mitään käsiteltyä suolaa meillä ei enää syödä. Harmittaa hiukan tämä suola-asia koska olisin halunnut testata Harjun lupausta siitä, että parin viikon suolakuurilla makeanhimo olisi lähtenyt kun verestä olisi poistuneet ne hiivat jotka sokeria syövät.

Herkuttelu
Tässä asiassa olen oikeasti ylpeä itsestäni vaikka kaverini vähän virnuilevatkin minun kaksinaismoralismille. En osta itse karkkia enää ollenkaan, mieli edes tee vaikka kaupassa käyn. Jo pelkästään tämä on tolkuttoman iso edistysaskel huomoioiden lähtötilanne. Aiemmin jos bussin lähtöön oli Leppävaarassa parikin ylimääräistä minuuttia, oli mun pakko käydä kaupassa tai kioskilla ostamassa "jotain ihan pientä makeaa vain" ja pahimmilaan mukaan tarttui pussillinen karkkia. Nyt ostan korkeintaan kerran viikossa levyllisen tummaa suklaata ja siitä riittää iloa pitkäksi aikaa. Kovinkaan en vielä siitä varsinaisesti tykkää mutta makeanhimon se vie.
Mutta kokonaan en siis ole karkista ja muusta makeasta luopunut. Kun olen ns. vapaalla kavereiden kanssa tai jossain muualla syömässä, sallin itselleni samat herkuttelut kuin muillekin. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, etten ehdoin tahdoin ehdottele herkkujenkaan ostoa vaan ikään kuin tyydyn osaani jos muut ovat minut tilanteeseen ajaneet. Tämä on musta toiminut hyvin ja makeaa tulee oikeasti syötyä harvoin, kerran viikossa keskimäärin. Herkkuöveritkin olen välttänyt sen maaliskuisen hotellireissun jälkeen musta oikein hyvin. Jos herkkuja on tarjolla ylenmäärin (esim. seisovanpöydän jälkkärit) keskityn niihin joista tykkään oikeasti eniten ja koetan syödä rauhallisesti niin huomaan helpommin kun olen täynnä.
 Aion jatkaa samaan tahtiin, herkkutteluja erikoistilanteissa ja muutoin korkeintaan tummaa suklaata.

 Kasvikset/hilarit
Olen iloinen että olen löytänyt tavan syödä vähähiilihydtaattista ruokaa ja urheilla silti kovaakin. Kasvikset ovat syrjäyttäneet arkiruoassa hyvin selkeästi riisin, pastan ja perunat joita meillä syödään kovin vähän enää. Lisäksi olen hyvin oppinut nauttimaan kasvisten mauistakin niin ettei niitä aina tarvitse gratinoida kermassa ja juustossa kuten ennen. Salaatteja lisäsin aluksi paljon ja nyt voisi niiden käyttöä taas lisätä kun ovat vähän unohtuneet. Salaattia tulee helposti syötyä normaaliakin enemmän kun tekee iltapalaksi Harjun aivan loistavan vihersmoothien. Siinä yksi ruukullinen tammenlehteä menee ihan huomaamatta.
Ainoa iso ongelma tämän vähähilarisen ruokavalion kanssa on kauppalasku. Viikossa menee rahaa ruokaan nyt ihan älyttömästi, arviolta 200e eikä sekään aina riitä. Tulee pitemmän päälle tosi kalliiksi kun halvan makaronin tilalle pitää ostaa luomukasviksia. Tämä vähän huolettaa sillä tulot hoitovapaalla eivät ole mitkään tähtitieteelliset.
Tätä ruokavaliotakin olen toteuttanut sillä periaatteella, että arjessa ollaan tiukkoja ja erityishetkillä ei hilareita lasketa. Minussa on paljon nipottajan ja perfektionistin vikaa ja haluan oppia rennompaa asennetta elämään. Ja uskon pysyvämmän muutoksen olevan mahdollista jos ei elä missään sääntöviidakossa ja rajoita ravinnon vuoksi omaa sosiaalista elämäänsä. Kaverien lisäksi hilareita tulee syötyä enemmän välillä viikonloppuisin kun mies tekee meidän rakastamaamme italialaista ruokaa.
Eli tässä onnistuttu hyvin, nyt vain lisää salaattia napaan ja uusia reseptejä etsimään ettei nykyisiin lisäkkeisiin kyllästy.

Lisäaineet
Lisäaineiden välttelyssä paljon on auttanut jo se etten syö herkkuja. Kotiin kannan peruskauppareissulta aikasamanlaisen satsin ja kun puolivalmisteita ei juuri ole, on lisäaineet pysyneet vähäisinä. Hyvin menee ja tällä jatketaan.

Palautuminen
Nyt on oikeastaan aika vaikea sanoa kuinka paljon olen tehostanut palautumistani. Tätä en ole niin kovin tarkkaan kontrolloinut. Jotenkin uusi tieto palautumisesta on sisäistynyt ja tullut osaksi arkea niin että se taitaa olla jo osa rutiineja joita ei niin mieti. Täytynee vielä tutkailla omaa toimintaa.

Annoskoot
Annoskoot ovat pienetyneet. Tähän syynä lähinnä se, etten syö kuin sellaista josta oikeasti pidän, tarkkailen enemmän kylläisyyttäni ja no kyllä se vatsakin on pienentynyt.

Muuta ravintoasiaa
Gojia vedän aika reippaasti päivittäin. Macan kanssa mokasin kun en tiennyt että sitä piti säilyttää jääkaapissa ja jouduin heittämään melkein täyden rasian roskiin. Uutta en ole ostanut koska on kertakaikkisesti niin törkeän pahan makuista. Nyt olen syönyt Chia ja ashwagandhaa.

Muihin vertaaminen
Tällä sektorilla olen parantanut eli vähentänyt jatkuvaa analysointia ja muiden kyttäämistä. Mutta toki aina voi parantaa ja niin aion tehdäkin. Omaa toimintaa ja ajatteluaan on seurattava tässä suhteessa ettei ylilyöntejä tapahdu.

Pallotreenit
Pallon kanssa tehtäviä treenejä en ole pystynyt lisäämään. Esteet ovat lähinnä perhepoliittisia ja toisaalta sosiaalisia. On vaikea irrottautua useampana iltana kotoa kun miehenkin pitäisi joskus päästä iltamenoihin ja ylitöitä tekemään. Toisaalta miesten kanssa treenaaminen on osoittaunut haastavaksi.
Sen sijaan olen mielestäni hyvin onnistunut tekemään pelitreenit ajatuksella ja miettimään tekemistäni koko ajan. Tätä vain jatkossakin samaan malliin niin kehitys on edes jotenkin mahdollista.

Positiivisuus
No tämän lisääminen omassa ajattelussani on koko elämän mittainen prosessi. Yritän edelleen parhaani ja koetan tehdä erilaisia harjoitteita joilla opin erilaista tapaa tarkkailla ympäristöä ja itseäni.

Summasummarum olen onnistunut varsin hyvin lupauksissani. Olen oikeasti nyt pirteämpi, sairastellut vähemmän, laihtunut ja energisempi kuin ennen. On enemmän itseluottamusta ja uskoa siihen etten kaadu sänkyyn jokaisen pöpön mukana ja toisaalta myös arvostaa nykytilannettani.

Sohjoa ja herkkuövereitä

Viikonloppuna oltiin vähän lomailemassa Rantasipi Aulangolla. Päätin, etten ota treenikamoja ollenkaan mukaan kun oltiin siellä vain yksi vuorokausi mutta kaduin tätä päätöstä koko päivän. Treeni on niin helppo tehdä kun sali löytyy samasta rakennuksesta eli kun ei matkoihin tartte varata aikaa. Päätin myös etten "nipota" syömisistäni reissun aikana ja niinhän siinä kävi, että makean osalta meni taas ihan överiksi. Ruoan kanssa napsin noutopöydästä paljon vihreää ja vähän hilareita, mutta jälkiruoalla ei kohtuus pysynyt ollenkaan mukana vaan ahmin aivan haltioissani herkkuja napaani niin paljon kuin vain sain ängettyä. Onneksi eilen tuli jo pahaolokin syömisistä joten ehkä ensi kerralla kun teen poikkeuksen ruokavaliooni osaan jo käyttäytyä paremmin... On vain niin kurjaa huomata kuinka vanha vitsaus eli sokerinhimo pääsee iskemään heti kun on päässyt herkkuja syömään. Pari seuraavaa päivää menee taas tässä kärvistellessä ennen kuin kroppa luovuttaa ja unohtaa.

Jos jätetään viikonlopun ruokailut huomiotta niin olen mielestäni syönyt tosi maltillisia määriä (etenkin iltaisin) ja onnistunut pitämään ateriat terveellisinä ja hilarit vähissä. Macaa laitan nykyään vajaan teelusikallisen palautusjuoman sekaan ja siellä sen pystyy jotenkin sietämään. Inhoan sinä hajua mutta sisulla vedän vaikka väkipakolla tuon paketin minkä olen itselleni ostanut. Vettä pitäisi yhä juoda enemmän mutta sen sentään tiedostan jo.

Ilmat on kyllä karseat ja Juuson kanssa liikkumiseen en ole keksinyt tuskatonta vaihtoehtoa. Koko talvi kuljettiin pulkalla joka paikkaan ja se oli niin vaivatonta ja mukavaa että olin jo unohtanut kuinka paljon tuo poika oikeastaan painaakaan. Nyt pulkalla ei enää pääse jokapaikkaan joten se on pitänyt hylätä. Tiet on vain niin täynnä pehmeää ja painavaa loskaa, ettei rattaiden työntämisestäkään meinaa mitään tulla. Liinassa taas en oikein välittäisi näin liukkailla keleillä Juusoa kantaa kun pelkään että kaadun ja Juuso jää alle. En myöskään nauti liinan sitomisesta kaikkien talvivaatteiden päälle.Kuntosalilta on myös tosi raskas lähteä voimatreenin jälkeen kantamaan tuota taaperoa. Jos on tehnyt ylävartalotrenin sen vielä kestää, mutta alavartalotreenin jälkeen pojan kantaminen on masentavan raskasta. Ärsyttävintä on vielä se, että meidän rattaat on hajalla ja etupyöristä irtoaa vuorotellen jompikumpi noin 10metrin välein loskassa. Poika on jo niin iso etten millään raaskisi uusiakaan rattaita ostaa joten tällä mennään.

Tällä viikolla alkoi sitten perusvoima 1 jakso kuntosalilla. Toistoja on aikalailla sama määrä mitä olen edellisessä jaksossakin tehnyt mutta sarjat vähän vaihtuu ja liikkeitäkin tuli pari uutta. Lisää painoa pitäisi tankoon saada laitettua nyt. Tässä jaksossa pyritään kehittämään lihasten yleistä voimatasoa ja harjoitettavuutta. Itselle haastavinta taitaa tässä ohjelmassa olla pitempien taukojen pitäminen. 2-3minuuttia pitäisi välissä aina antaa lihasten levätä mutta itse aina tuppaan kiirehtimään liikaa. Yleensä valmistelen tauolla seuraavan liikkeen suorituspaikkaa, laittelen painoja ja häslään jotain ja tulee olemaan haastavaa malttaa levätä kolmekin minuuttia.

Mun kuntosalilla lattiaremontti on tehty mutta eivätpä ne tietenkään niitä laitteita samoille paikoilla laittaneet. Harhailu ottaa pahasti päähän varsinkin kun laitteet on nyt jotenkin tiiviimmin yhdessä ja lattian väritys on sen verran epätasainen, että sekin vaikeuttaa laitteiden ulokkeiden hahmottamista. Olen välistä kuin ansaan jäänyt riistaeläin kun haparoin tietäni pois laitteiden seasta.

Nollat taulussa

Turnaus ohi ja olo on vähintäänkin helpottunut. Järjestelyjä riitti ja päivä oli pitkä. Klo 7 aloitettiin kentän teko. Järjestäjien pitää siis teipata kenttään tarvittavat rajat, koota maalit ja rakentaa muutoinkin kilpailun puitteet. Kentässä riittää tekemistä pariksi tunniksi kun se pitää mitata oikean kokoiseksi,  teippien alle laitetaan ensin narut jotta rajat pystyy tuntemaan ja 9 metriset maalit on koottava, tolpat topattava ja verkot solmittava. Vähän sählinkiäkin päivään mahtui kun ihmisiä vain tässä ollaan, mutta mallikkaasti kisat silti sujuivat. Tuon tyyppisien tapahtumien järjestämisestä mulla on työn puolesta aika paljon kokemusta mutta tässä lusikoita oli sopassa niin monia, että homma oli huomattavan erilainen. On paljon helpompaa järjestää isompiakin tapahtumia jos järjestäjät voivat tavata kasvotusten asioita suunnitellessaan ja roolijako on selkeämpi ja koordinoitu. No kaikesta oppii jotain uutta, niin tästäkin projektista.

Vaikka oma keskittyminen olikin järjestelyissä, pitihän meidän siellä myös itse pelata. Joukkueemme Dragons Oldies sijoittui jälleen toiseksi. Kaksi matsia voitettiin selkein lukemin jotka eivät sinällään jättäneet spekuloinnille sijaa. Turnauksen puhtaalla pelillään voittaneelle Ice Windille emme sen sijaan pystyneet oikein edes antamaan kunnon vastusta joten paljon on vielä tehtävä ennen lopputurnausta huhtikuussa. Runkosarjasta lohkesi kuitenkin toinen sija joten kaikki on vielä mahdollista.

Turnauksessa tapahtui jännä ilmiö jota en ole aikaisemmin kokenut. Pelikentällä pelasin vain fyysisellä tasolla. Ajattelutoiminta oli jotenkin aivan lamaantunut ja muisti kultakalan tasoa. Heittoihin laadin pitemmän aikavälin suunnitelman jota toteutin muutaman minuutin ajan ja ne toimivat minusta hyvin. Saatoin esimerkiksi päättää että nyt painotan ristiheittoihin ja vastustajan totuttua niihin heitänkin suoran vinolla vauhdilla pyrkimyksenä yllättää vastustaja. Maalit olivat tiukassa mutta tyytyväinen täytyy olla siihen että heitot ottivat sen suunnan mitä ajattelinkin ja pysyin rytmissä. Maalejakin olisi varmasti tullut enemmän jos peliminuutteja olisi ollut enemmän. Vaihtopenkiltähän niitä maalje aei pysty heittämään.

Aivotoiminta oli kuitenkin aivan olematonta pelin aikana. En vain pystynyt muistamaan edes sitä, kuka meidän joukkueesta oli viimeksi heittänyt. Maalipallossa on sääntö, jonka mukaan sama pelaaja saa heittää vain kaksi peräkkäistä heittoa. Jos heittää kolmannen, saa rangaistuksen ja joutuu torjumaan yhden heiton yksin. Koska en pystynyt edes omia heittojani muistamaan (hyvä jos muistin ketä vastustajia meillä oli toisessa päässä) jouduin kyselemään kavereilta, saanko vielä heittää. Hölmöltä tuntui mutta kait tässä blondissa päässä oli vain yksinkertaisesti liikaa ajatuksia ja aivot välttivät ylikuumentumisen nollaamalla muistikapasiteetin 15 sekunnin välein.

Tyhjästä päästä huolimatta pelasin varsin varmaan peruspeliä. Mitenkään loistamaan en päässyt, mutta omalla tasollani pelasin ja se lienee kuitenkin tärkeintä kun ottaa huomioon pitkän sairastelujakson tässä välissä. Maajoukkuevalmentajan mukaan heitot on koventuneet verrattuna kuukauden takaiseen turnaukseen, mutta itse sitä en huomaa. Mutta täytyy uskoa ja olla kiitollinen kehityksestä varsinkin kun suunnat ovat pysyneet voimasta huolimatta kohdillaan.

Mukavaa oli että pääsin heittämään pelin ensimmäisen heiton kerran (tosin se ei niin kovin onnistunut ollut). Niitä on harvassa kun en mikään ykkösheittäjä ole mutta niitäkin on tärkeää treenata. Rangaistusheittoja en heittänyt, kieltäydyin niistä oikeastaan ihan itse juuri tämän tyhjänpään ongelman vuoksi. En olisi kyennyt keskittymään riittävästi siihen. Yhden rangaistusheiton jouduin torjumaan, se meni maaliin mutta olin aika lähellä saada sen jopa kiinnikin.

Viikonlopun viimeisin tärkeä oppi liittyikin sitten ruokaan. Elimistön on selvästi nyt tottunut vähä-hiilihydraattiseen ruokavalioon. Lauantaina olin pelikavereiden kanssa istumassa iltaa ja sunnuntaina lasten synttäreillä syömässä kaikenlaista vähemmän terveellistä mättöä. Jouduin huomaamaan kuinka tuskaisat seuraukset hilareiden ahtamisesta on. Jo syödessä huomasi yllättäen kuinka herkut eivät maistuneet samaan tahtiin kuin ennen ja pian ruoan jälkeen tuli niin öklö ja turvonnut olo että oli taas helppo tehdä päätös tämän viikon ruokavaliosta. Mahtavaa että oma kroppa kertoo itse ettei entinen ruokavalio tunnu hyvältä eikä sokeria kaipaa enää kuten ennen. Tämä on musta varsin yllättävää jo ihan siksi, etten ole mitenkään totaalisesti hilareista kieltäytynyt viikollakaan.

Treenaaminen jatkuu normivauhdilla kun olo on terve ja fiilikset mainiot. Uuden saliohjelman pitäisi pian saapua joten sekin piristää varmasti elämää. Seuraava maalipalloaction taitaakin olla sitten vasta kuun lopussa kun kokoonnutaan maajoukkueen voimin leireilemään.

*****
Tämä maalipallopainotteinen bloggauksen kirjoitin Jukka Pojan ihanan letkeitä tahteja kuunnellen. Uusi sinkku Älä tyri nyt on musta mainion hurmaava vaikken miksikään reggaeihmiseksi itseäni luekaan. Sanat ovat niin osuvat ja kauniit. Toivotaan että moni maalla-asuva nuori ottaa niistä voimaa ja vahvistusta omaan elämäänsä.

Mahtavan arjen paluu

Nyt näyttää viimein siltä, että mun ja Juuson sairastelu on ohitse (kop kop). Mies on vielä kuumeessa ja saikulla kotona, mutta se ei meidän menoa onneksi kovastikaan haittaa ;) Eilen tein pitkästä aikaa salitreenin ja tänään edessä on maajoukkueen pallotreenit. Ulkoilu Juuson kanssa maittaa taas eikä ulkovaatteidenkaan pukeminen ahdista äitiä enää kun mielessä on vielä kirkkaana kahden viikon sisällä möllöttäminen. Tosin kurkussa tuntuu jotain kipua aamuisin eikä se ihan kokonaan pois mene ollenkaan, mutten jaksa siitä edelleenkään kantaa huolta kun jaksan ihan mainiosti eikä ole kipeä olo.

Mahtava fiilis mutta olen nyt päättänyt koettaa olla suunnittelematta treeniaikatauluja kovinkaan tarkkaan etukäteen. Tykkään siitä, että mietin viikonloppuna koko tulevan viikon ohjelman mutta nyt fiilistelen jonkin aikaa ilman ohjelmaa. Suunnittelemisesta pidän muutoinkin paljon, mutta etenkin treenaamisessa se on musta välttämätöntä kun täytyy miettiä asiat Juuson kannalta. Salille voi mennä vain kun lapsiparkki on auki, Juuson pitää päästä muskariin ja taaperokerhoon edes joka toinen viikko ja ulkoilutkin pitää änkeä johonkin väliin. Sitten on otettava huomioon pelitreenien ajankohdat ja mietittävä, milloin voi tehdä käsitreenin, milloin jalat, aerobisen jne. Suunnittelematta tämä ei musta toimisi kunnolla, mutta koetetaan nyt vähän ettei tule pettymyksiä jos jommankumman flunssa vielä tee comabackia.

Lihakset kyllä jumahtivat ihan totaalisesti eilisen ylävartalotreenin ansiosta. Olin liian nälkäinen treenaamiselle ja tein voimatreenin samoilla painoilla kun mitä ennen sairastelua. Kyllähän ne jaksoi, juuri ja juuri kun keskittyi, mutta voi taivas tätä jäykkyyttä tänään. Pienet venyttelyt aamusta eivät tunnu auttaneen ollenkaan joten jotain pitää vielä tehdä että selviän illan treeneistä. Itsensä hillitseminen ja painojen maltillinen käyttö tuntuvat vain olevan niin kovin vaikeita taitoja ja onhan se fiiliksiä nostavaa että jaksaa tehdä liikkeet samoilla painoilla kahden viikon tauosta huolimatta. Epäilen vahvasti osaanko keskiviikkonakaan yhtään himmailla kun teen jalkatreenin salilla mutta kyllähän sitä kannattaa näin etukäteen ainakin toivoa... :)

Syömispuoli ei ole ehkä ihan pysynyt niin puritaanisesti linjassa kuin mitä voisi toivoa, mutta en nyt ole totaalisesti retkahtanutkaan. Olen itsestäni oikeastaan ihan ylpeäkin nyt. Karkkia en ole ostanut vaikka mieli on kovasti tehnyt. Kaupassa juuri eilen mietin, että ellen olisi täällä blogissa asiasta puhunut, olisin varmaan eilenkins ortunut karkkihyllyn kohdalla. Mutta nyt en kertakaikkisesti kehtaa tunnustaa täällä heti parin päivän jälkeen etten pärjää ilman karkkia enkä toisaalta osaisi valehdella tai peitelläkään asiaa. Eli kiitos tälle blogille. Sama se kuinka moni tätä lukee, mutta itsensä nolaamisen mahdollisuuskin riittää. On muutoin jännä miten makeaa alkaa tehdä heti mieli kun sitä on vähän saanut. Löysin kaapista Marianne crush pussin jämät viimeisimmän leivonnan jäljiltä ja sehän oli sitten tietenkin pakko mennä ja tuhota. Sitä ennen ei karkkia ollut tehnyt moneen päivään edes mieli mutta ahmittuani nuo muruset painin koko loppupäivän sokerihimoni kanssa.

HIlarimäärät on pysyneet pieninä lukuunottamatta lauantain ravintolareissua jolloin retkahdin risoton edessä. Se annettakoon anteeksi kun olin jo aivan seinähulluuden partaalla tämän kotiarestin takia ja ulospäästyäni olin jotenkin aivan hämmennyksissä. Gojia popsin eikä se musta edes mitenkään erityisen pahalle maistu. Maca maistuu jopa joidenkin smoothien seassa joten sen käyttö aiheuttaa vähän enemmän irvistelyä. Vihreyksiä kuluu paljon enemmän ja niiden sujauttaminen eri ruokiin tuntuu ihan onnistuvankin. Pastaa tai perunaan en ole edes kaivannut.

Smoothiesta tuli mieleen marjat. Vaikka hommasimme syksyllä pakastimen täyteen marjoja, on niistä nyt huutava pula. Marjat olisivat loppuneet jo ennen vuoden vaihdetta mutta "onneksi" blenderimme meni rikki ja jarruttelimme muutenkin niiden käyttöä. Mutta nyt kun uusi blenderi toimii ja marjojen syöminen  kuuluisi ruokalistalle niin ne ovat oikeasti kortilla. Onneksi mummolasta saatiin vähän täydennystä. Mutta jos tiedät mistä / keneltä saisi ostaa marjoja niin vinkkaa mulle s-postiin tai kommenttiosioon. Voimme niistä toki maksaakin kunhan ovat suomalaisia. Meillä ei ole arkkupakastinta kun ei se meille mahtuisi (tai no olkkariin voisi mahtua mutta jostain syystä en ole kovin innoissani ajatuksesta). Haaveissa edelleen monitoimihuone jossa olisi vapaapainojen ja penkin lisäksi kodinhoitonurkkaus ja arkkupakastin... Lottovoittoa odotellessa siis. (Tai no silloin voisin saada jokaiselle noista omat huoneet)

Eilen olin Juuson mukana mini-lattaritunnilla. Juuso käy siellä joka viikko mumminsa eli äitini kanssa ja nyt viimein pääsin itsekin katsomaan millaista touhua se on. Mulla oli koko puolituntisen ajan leveä hymy naamalla kun katsoin kuinka mun pieni poika nautti liikunnasta, tanssista ja musiikista niin että tällainen huonosti näkeväkin äiti näki sen monen metrin päähän. Poika osasi monet koreografiat jo ulkoa ja malttoi keskittyä tekemiseen koko puolituntisen. Mitään ylimääräistä häröilyä tai lekkeriksi laittoa ei ollut vaan koko ajan mentiin ohjaajan ohjeiden mukaan. Ihanaa että Juuso on löytänyt mielekkään harrastuksen jo tuon ikäisenä! Ties mikä parkettiveitsi siitä vielä tuleekaan ja voi opettaa vielä äitinsäkin tanssimaan! Voihan tuo sen haluta lopettaa vaikka ensi syksynäkin mutta tärkeintä on liike ;)

Apocalyptican loistava levy Worlds Collide säisti tätä bloggausta.

Levoton äiti

Positiivisuus on nyt koetuksella. Selvästikin seinät alkavat kaatua päälle ja kotiympyrät ahdistavat nyt liikaa. Olen äkäinen, tiuskin enkä malttaisi millään leikkiä Juuson kanssa. Juuso on nyt saanut sen flunssan ja kuumeen vuoksi ollaan oltu sitten ihan vain kotona. Eilen jo näytti hyvältä kun koko päivän poika oli reipas, mutta illalla nousi taas kuume joten tämä päivä menee taas sisällä. Oma kuntokin vaihtelee edelleen päivittäin, kurkku on kipeä aamuisin joten ei tässä mihinkään tehotreeniin olisi mahkuja, mutta jos pääsisi edes puistoon tai salille vähän höntsäilemään. Sopivasti vielä hiihtoloman vuoksi meillä on kaikki maalipallotreenitkin peruttu lältä viikolta.

Tunnen itseni välistä niin huonoksi mutsiksi kun en vain jaksaisi Juusoa leikittää. Juna- ja bussileikit, automatolla ajelu ja askartelu ovat nyt niin nähtyjä juttuja kun ollaan kaksi viikkoa täällä kärvistelty. Heikko on tämän ihmisen kärsivällisyys mutta siinä ei ole itselleni ainakaan mitään uutta. Kun jostain saisi sen rakkauden ja tyytyväisyyden tunteen jota normaalisti tunnen ihan tätä arkeakin kohtaan takaisin. Yritän purkaa tätä levottomuuttani siivoilemalla paikkoja, järjestelemällä kaappeja ja suunnitttelemalla kaikenlaista mutta Juusoon tässä pitäisi kuitenkin enemmän huomiota kiinnittää.

***
Mutta ruokavalio on pitänyt hyvin kun ei ole ollut houkutuksiakaan tarjolla. Yleensä on vaikeinta vastustaa karkkihimoa silloin kun odotellaan bussia Leppävaarassa mutta nyt on tuoltakin tilanteelta välttynyt ja karkkia en ole ostanut yli kahteen viikkoon. Mitään varastojahan meillä ei herkkujen suhteen ole koskaan ollut koska en pysty olla syömättä niiät joten aika kuivilla on oltu. Leipoa tekisi mieleni mutta olen välttänyt kiusauksen. Edes laskiaispullia ei olla syöty. Kasviksia on syöty huomattavasti enemmän varsinkin kun olen nyt sairastelun ajaksi jättänyt hilarilisukkeet kokonaan pois. Eli peruna, pasta ja riisi on korvattu vihanneksilla kun en hilareita nyt mihinkään tarvitse.

Suolaveden suhteen olen vielä totutteluvaiheessa eli kovin paljoa suolaa en veteen ole uskaltanut vielä laittaa. Se maistuu aika kummalliselta. Lisäksi menin ja ostin vahingossa hienoa merisuolaa enkä tiedä voiko sitä käyttää samalla tavoin kuin tuota karkeaa. Atlantin puhdistamatonta merisuolaa se on mutta en tullut ajatelleeksi, että samannäköisessä pussissa voi olla myös hienoa suolaa. Kunhan pääsen tästä kotiarestista täytynee ostaa toinen suola varmuudeksi.

***
Lontoon paralympialaisiin on liput tulleet myyntiin ja nyt kovasti mietin, kannattaako niitä meille vielä tilata vai ei. Mieheni ja ehkä pari kaverianikin haluaisivat lähteä kisoja katsomaan jos vain olen mukana. Mutta mutta... kun ei tosiaan yhtään osaa sanoa saanko itse lipun kisakoneeseen eli valitaanko joukkueeseen vai ei on hassua tehdä päätös nyt. Jos kävisikin niin, että itse en kisoihin tulisi valituksi ja Joona kavereineen olisi ostanut sinne liput, majoituksen ja lennot, ottaisi mua suoraansanottuna aikalailla päähän jäädä tänne Suomeen siksi aikaa. Enkä voisi kyllä itse sinne silloin kisaturistiksikaan lähteä koska mun pitäisi olla silloin töissä. Eli hankalaa on. Pelkään pahoin että tässä käy niin, että jahkailemme lippujen ostoa niin kauan, ettei niitä tai majoitusta enää ole tarjolla.

***
Bloggerista on hauska katsoa millä eri hakusanoilla blogiini on päädytty googlen kautta. Ehkä hauskimmat ovat olleet "mitä lontooseen puetaan", "Lontoo flunssa", "Epätoivon laakso" ja piristystä. 

Tämän lyhyen päivitystekstin kirjoitin Adelen soidessa Spotifyssä.

Lupaukset yhteenvetona

Energiaa ja uutta tahtoa tämän pienen elämäntapamuutoksen suhteen on edelleen roimasti. Ajattelin tänne nyt vielä listata yhteenvedon omaisesti mitä olen päättänyt tehdä toisin jatkossa. Tavoitteena pysyä terveempänä, tehostaa treenaamista ja saada aikaan parempaa kehitystä. Osa päätöksistä on pieniä, osa vähän suurempia ja haastavampia.
- Suola. Lähdetään perusasioista eli nesteytyksestä. Atlantin merisuolapussin ostin juuri tänään Ruohonjuuresta ja nyt alan lisätä sitä juomaveteeni. Tavoitteena puhdistaa kroppaa, poistaa makeanhimoa ja saada lisätehoja treenaamiseen.
- Vähemmän makeaa. Karkkilakoksi en tätä nimitä koska se kuulostaa niin tylsältä eikä muutoinkaan vastaa totuutta. En enää osta kaikenlaista makeaa kaupasta, jos tarjotaan hvyyksiä niin syön mutta kohtuudella. Ainoa "synti" minkä tällä sektorilla itselleni hyväksyn on tumma suklaa. Nyt en pidä oikeasti tummasta suklaasta. Opettelen syömään sitä jotta voisin siirtää makeanhimoni siihen. Sen pitäisi olla terveellisempää ja ainakin sitä tulee syötyä vähemmän. Tavoitteena vastustuskyvyn parantaminen, laihdutus ja hampaiden kunto.
- Enemmän kasviksia. Ajatuksena korvata yhä enemmän hilareita tekemällä lisukkeet useammin kasviksista. Peruna, riisi ja pasta siis vain satunnaiseen käyttöön ja muut terveemmät kasvikset tilalle. Kun karppasin reilu vuosi sitten opinkin kasvislisäkkeitä tekemään, mutta niissä vain tuppasi olemaan aina kamalat kasat juustoa ja kermaa. Nyt jos oppisi syömään kasviksia ihan niiden itsensä makuisena ja kevyempänä niin painokin voisi tippua. Tällä tavoittelen montaa asiaa, ovat varmaan itsestään selviä.
- Tarkempi kontrolli lisäaineisiin. Lisäaineita seurasin tarkemmin syksyllä. Nyt olen päässyt laiskistumaan joten on aika tehdä ryhtiliike ja karsia turhat lisärit pois ruoasta. Tämä koskee nyt tällä kertaa myös urheilu- ja palatusjuomia joiden lisäainelistat joutuvat nyt erikoistarkkailuun.
- Palautumisen tietoinen tehostaminen. Nyt tiedän, milla konstein helpotan kehoni palautumista urheilusuorituksista joten voin ottaa niistä opikseni. Syvähengityksiä, kevyttä liikuntaa, oikeata ravintoa jne. enemmän siis.
- Kokeilen erilaisia vireyteen/terveyteen liittyviä tuotteita. Tänään juuri ruohonjuuresta löytyi (kiitos joukkuekaverini silmien) Macaa ja gojia, joita nyt olisi tarkoitus kokeilla smoothiessa yms.
- Pienennän annoskokoja etenkin silloin kun en oikeasti ole urheillut paljoa.

Lisäksi sitten urheiluun liittyviä lupauksia:
- En vertaa itseäni jatkuvasti muihin joukkueemme pelaajiin. Tarpeetonta ja vie vain turhaa energiaa. Treenaan niin hyvin kuin pystyn ja katson mihin se riittää kun päätökset Lontooseen lähtijöist on tehty.
- Opettelen positiivisuutta niin suhteessa itseeni kuin muihinkin ihmisiin.
- Pyrin lisäämään pallon kanssa tehtävää treeniä. Kaksi kertaa viikossa pelaaminen/heittely on minimi josta lähdetään ylöspäin. Kunhan lumet sulaa voi heittoa tehdä onneksi kotonakin.
- Pelitreenit enemmän ajatuksella niin etten mene vain höntsäilemään kentälle vaan oikeasti mietin jo etukäteen mitä tulen tekemään ja mitä treenaamaan erityisesti.

Olikohan tuossa tärkeimmät lupaukset joita tällä hetkellä Harjun luennon jälkeen olen päässäni pyöritellyt? Käyn vielä lisäämässä jos joku mieleen tupsahtaa...
*****

Juuri kun alan itse parantua flunssasta (tosin ääni on edelleen epäilyttävän matala ja yskin jatkuvasti) tuli Juuso viime yönä kipeäksi. Kuumetta sillä ainakin on, muusta en ole päässyt selvyyteen kun poika itse väittää olevansa ihan terve. Eli juuri kun juhlin että päästään ulos leikkimään, kuntosalille ja kerhoon niin tulikin takapakkia jälleen. Mutta en lannistu, olen positiivinen ja uskon, että on munkin toipumisen kannalta vain hyvä, että Juuso hidastaa kovemman treenauksen aloittamista vielä hetken. Kohta se taas on terve ja sitten mennään entistä isommalla innolla.

Vinkatkaapa muutoin jos tiedätte joitain hyviä treenaamiseen liittyviä blogeja. Olen nyt vasta alkanut niitä etsiskelemään ja hämmentynyt kuinka paljon nitä oikeastaan onkaan tarjolla.

Niin ja anteeksi jos tekstisssä on kamalasti kirjoitusvirheitä nykyään. Uudessa koneessani ei ole suurennusohjelma Zoomtextia joka voisi lukea minulle kirjoittamani tekstin. Olen tietokoneen oman suurennusohjelman armoilla ja se on aika haastava etenkin tekstin tarkastuksen osalta.

Jukka Harjun neuvot vastustuskyvyn parantamiseen

Eli seuraavassa pieni raapaisu Jukka Harjun näkemyksiin vastustuskyvystä ja treenaamisesta. Faktat on suoraan Harjun meille jakamasta luentomateriaalista ja luennon sisällöstä. Näkökulma on täysin itsekäs eli pyrin pohtimaan näiden tekstien pohjalta sitä, miksi sairastun jatkuvasti flunssaan. Uskon, että nyt on joku ratkaisu asiaan löytynyt, nyt on vain otettava nämä opit käyttöön arjessa. Jos olen jonkun syy-seuraussuhteen tai muun sekoittanut, olisin erittäin kiitollinen jos korjaat kommenttiosioon. Olen surkea biologiassa ja tutustunut tähän asiaan nyt vain muutaman päivän ajan. Harjun esittämiä perusteluja rajaan pitkälti tämän tekstin ulkopuolelle. On kuitenkin hyvä huomioida, ettei nämä asiat ole vain hänen päästään keksittyjä vaan perustuvat viimeisempään tietoon.

Lähtökohta Harjulla on, että sairastumista tulisi ennaltaehkäistä ja se onnistuu ruokkimalla terveyttä. Mun on päästävä negatiivisesta ajattelusta, että oma elimistöni olisi jotenkin heikko ja voimaton bakteereja ja viruksia vastaan. Positiivisten asioiden ajatteleminen kuulostaa heti hömpältä, mutta on sen vaikutuksilla terveyteen ihan tieteelliset perusteet molekyylitasolla. Harju toteaakin, että aiheutamme itse sen, että kehoomme kertyy myrkkyjä; raskasmetaleja, happoja ja lisäaineita, joista keho yrittää päästä eroon samalla kun tuuttaamme sisällemme lisää niitä. Näiden myrkkyjen vuoksi kehossamme kuolee enemmän soluja ja vastuskyky heikkenee.

Vastustuskykyä heikentää imujärjestelmämme ylikuormitus tai voisiko sanoa epäkunto. Imujärjestelmä vastaa vastustuskyvystämme, se kuljettaa soluille pöpöjen tappamiseen tarvittavat matskut ja vie kuolleet bakteerit pois. Imujärjestelmä pidetään toimintakunnossa kun sitä ei kuormita mitkään ylimääräiset kuonat. On siis syötävä tärkeitä, puhtaita ravinteita ja juotava vettä. Puhdistusjärjestelmäämme aktivoivat parhaiten syvät palleahengitykset joita ei flunssan ennaltehkäisyssä ja hoidossa saa unohtaa. Tämä kuulosti musta jo todella uudelta ajatukselta. En ollut tullut ajatelleeksikaan että flunssassa on tärkeä antaa kropalle happea, venyttelemällä, tekemällä rauhallisia kävelyitä ja hengittelemällä syvään. Olen päinvastoin lukittautunut sisälle ja varonut pientäkin liikuntaa. Ei ihmekään jos pöpöt ovat saaneet myllätä rauhassa.

Flunssan hoitovinkeiksi Harju muuten antaa hyvin kevyen liikunnan lisäksi sitruunalla maustetun veden juomisen ja ruoansulatukselle helppojen ruokien syömistä (esim. keitot ja smoothiet). Taas skeptikosta kuulostaa hömpältä ja kukkahatturouvien jutulta, mutta mä haluan nyt uskoa tähän

Mutta mennään seuraaksi vielä tarkemmin siihen, mitkä asiat Harjun mukaan heikentävät vastustuksykyämme. Suuren ahaa-elämyksen ja toisaalta häpeän aiheutti minulle Harjun toteamus, että kyse on kehon ylikuormituksesta joka johtuu mm. heikosta palautumisesta ja stressistä. Tunsin heti piston sydämessäni koska en ole oikein osannut enkä ymmärtänytkään palautumisen merkitystä. Olen ajatellut, että palautuminen vaatii vain aikaa. Kun rytmittää treenin oikein, pitää välillä välipäiviä ja nukkuu, kroppa palautuu. Mutta ei se nyt tietenkään näin yksinkertaista ole.

Mitkä tekijät sitten vaikuttavat palautumiseen ja ylikuormitustilan syntyyn? Ensinnäkin on se jokaisen treenaajan tuntema maitohappo, myrkky jota syntyy kun tehot nousevat yli 70% maksimista. Se syntyy happivajeen vuoksi ja on toisaalta elintärkeä suojausmekanismikin. Mutta kehon pitää saada hankkiutua siitä eroon treenin jälkeen. Palautuminen on kovaa työtä kropalle, silloin palautetaan energiavarastoja, korjataa lihaksia ja poltetaan happoja. Ylikuntotilaan joudutaan jos keholle ei anneta aikaa ja materiaalia hoitaa nämä tehtävät. Tässä tilassa mm. suorituskyky laskee, stressihormonit kasvavat ja sairastuu helpommin. 

Toisaalta happoja syntyy kehoon myös ravinnosta. Protskut ja hilarit jättävät kroppaan happamia polttojätteitä, jotka jäävät maitohapon tavoin kehoomme ellei keholle anneta mahdollisuutta niitä kunnolla poistaa. Seuraksena kehon happamoitumisesta on tällöinkin mm. väsymystä ja sairastelua.Tässä taitaa olla mun suurin ongelmani. Kehoni on liian hapan tällä hetkellä. On satsattava kasvisten syömiseen.

Stressin vaikutukset terveydelle ja vastustuskyvylle olivatkin mulle jo sinällään tuttuja mekanismeja. Nyt ehkä vielä terävöityi se näkökulma, että stressi, ahdistuneisuus ja negatiiviset ajatukset myös hidastavat parantumista ja palautumista. Tämän kun nyt tiedän, niin miten saisin vielä muutettua omaa negatiivista asennettani koko maailmaan ja etenkin itseeni? Positiivisuus on mulle elämänmittainen iso haaste. Olisi oikeasti opittava näkemään ensin positiiviset ja sitten vasta negatiiviset asiat ja antamaan enemmän positiivista palautetta niin itselle kuin muillekin. Mutta miten ihmeessä tämän oppisin?

Jos kroppa ei ehdi palautua sille asetuista haasteista, se joutuu epätasapainoon, ja mulle niin tärkeä vastustuskyky heikkenee. Mitä sitten voi tehdä että palautuisi paremmin treeneistä?

- Uni on yksi parhaista tavoista. Tämän minä osaankin jo hyvin mutta toki pienen lapsen kanssa eläminen välillä uniani vähentää. Onneksi osaan nukkua päivisinkin.

- Kevyt treenaaminen. Tällöin käynnistyy prosessit, jossa vereen saadaan enemmän happea joka pääsee paremmin virtaamaan elimistöön ja viemään näin ravinteita enemmän kroppaan. Samalla lymfaattinen järjestelmä tehostuu ja pystyy paremmin kuljettamaan happoja ja muita jätteitä pois. Eikä pidä unohtaa rasva-aineenvaihdunnan tehostumista. Mielestäni tämä sektori on mulla jo aika hyvin hanskassa kun koiraa "joutuu" kävelyttämään kuitenkin joka päivä ja autottamana muutenkin hyötyliikuntaa tulee enemmän.

- Lisäaineiden välttäminen. Tämä on itsestään selvää minusta. Tarpeettomien aineiden (joiden pitkäaikaisista terveysvaikutuksista ei edes tiedetä) työntämisestä kehooni ei ole mitään järkeä. Kroppa joutuu koville kun se pyrkii poistamaan turhat myrkyt eikä palautumiselle jää niin paljon energiaa. Pyrin jo nyt katsomaan tarkkaan mitä syön kotosalla. Teen ruoat itse ja vältän valmistuotteita. Ainoat mitkä mua on surettaneet ovat karkit ja noiden palautus- ja urheilujuomien/jauheiden hirvittävät ainesosaluettelot joissa ei luonnollisia aineita juuri tunneta. Harjulta sain uitenkin loistavan palautusjuoman ohjeen ja lisäksi tilasin hänen suosittelemaansa heraproteiinia USA:sta. Siinä ei pitäisi olla mitään turhia makeutus, säilöntä yms. aineita vaan ainoastaan tarvittavia juttuja. Innolla odotan pakettia meren takaa...

- Rentoutuminen. Kun aktivoi parasympaattista hermosta tekemällä mukavia asioita, stressihormoonien määrät vähenevät.

Näiden lisäksi kun pyrkisi muutenkin elämään terveellisemmin ja luomaan kehossa tasapainotilan niin taudit pysyisivät loitolla.

Harjulta löytyy paljon todella hyödyllistä tietoa ravinnosta ja sen vaikutuksesta treenaamiseen. Siitä en nyt tässä taida alkaa kuitenkaan luennoimaan, Harju itse osaa kertoilla ajatuksiaan paljon paremmin kuin minä joten menkää häntä kuuntelemaan jos kiinnostuitte. Netistä löytyy muutamia videoitakin hänen luennoistaan yms. Paras video on mielestäni kuitenkin huippu-uimari Eetu Karvosen haastattelu: http://www.youtube.com/watch?v=wv1RWuO7Kyc Jukka Harju on häntä valmentanut ja tästä haastattelusta löytyy hyvin tämän uuden ravinto-opin ideat. Tähän suuntaan pyrin nyt itsekin.

***
Tänään kävin muuten terveyskeskuksessa. Sain ajan vain sairaanhoitajalle ja hän oli sitä mieltä, ettei voinut tehdä oikein mitään hyväkseni. Jonkun sormenpäästä otetun näytteen perusteella kyse on viruksesta, muuta ei sitten oikein sieltä lohjennutkaan vaikka koetin vähän kysellä, että onko tällainen sairastelu ihan normaalia. No tänään menen puolikuntoisuudestani huolimatta maajoukkueen treeneihin. Treenit on niin loistavat etten halua jättää niitä taas väliin ja täytyy tehdä vain kevyesti. Olo on ollut nyt tämän ja eilisen päivän ihan mainio kurkkukipua ja yskää lukuunottamatta. Lumityötkin sujuivat eilen ilman jälkiseuraamuksia.

***
Niin ja tämä kirjoitus tehtiin jälleen tuon Radio rockin 500 parasta biisiä listan soidessa.

Niinhän siinä sitten taas kävi...

Mietin monta päivää, milloin uskallan kirjoittaa tänne kuulumiseni, jottei tekstistä tule taas niin pateettista valitusta kuin monet aiemmat tekstini Mutta kait tännekin nyt on tilanne päivitettävä... Ehkä blogini otsikko pitäisi vaihtaa Äiti valittaa kaikesta. Mutta pyrin olemaan nyt positiivisempi kuin edeltävissä epätpivoviesteissäni. Fiilis on paska mutta ajattelun on oltava positiivisempaa jotta pääsen tästä suosta joskus ylös.

Niin eli olen taas flunssassa. Sairastettu on nyt tarkalleen ottaen 10 päivää ja fiilikset ovat tottakai olleet taas ratkiriemukkaat. Olen ottanut todella varovaisesti, linnoittauduin koko viikoksi Juuson kanssa kotiin ja koirankin lenkitykset ulkoistin miehelle (rassukka). Kun luulin jo pahimmaan menneen ohi, lähdin torstaina käymään Leppävaarassa kirjastossa ja yhdellä ravintoluennolla josta kerron myöhemmin enemmän. No seuraavana yönä nousikin sitten kuume ja siinäpä sitä oltiin taas. Kurkkukipu ei ota lähteäkseen joten arvelen että huomenna on mentävä terveyskeskukseen pyytämään antibioottikuuria.

Ja niinhän siinä sitten myös kävi, että jouduin perumaan turnaukseenkin menon. Eilen olisi pitänyt pelailla mutta eihän kuumeisena ollut mitään järkeä lähteä. Vitutus on lievä ilmaisu viikon tunnelmasta, mutta en nyt parempaa jaksa tähän keksiä enkä toisaalta halua tässä liikaa alkaa tilittää. Taidan olla luovuttamassa muutoinkin monen asian suhteen kun nämä taudit vain jylläävät...

En ole luovattavaa tyyppiä mutten tiedä kuinka kauan kestän näitä jatkuvia takapakkeja treenaamisessani. Kahden kuukauden sisällä on nyt ollut kolme flunssaa. Jokainen voi itse tykönään pohtia, kuinka tehokasta ja kehittävää treenaaminen voi tämän kaiken keskellä olla. Olisi ehkä kaikille parempi jos luopuisin Lontoo paikan tavoittelusta ja keskittyisin maalipallon harrastamiseen. En tiedä mitä suurta annettavaa maajoukkueelle juuri mulla olisi. Ehkä nämä flunssatkin olisi helpompi kestää kun ei tarttisi stressata tyhjästä harjoituspäiväkirjasta ja kehityksen etenemisestä. Ja ainakin kiukuttelisin lähipiirilleni vähemmän kun paineita ei olisi. Tästä olen täällä puhunut ennenkin, mutta uskokaa että nyt olen entistä enemmän tosissani.

*****
Yritetään nyt olla positiivisia ja kirjoittaa jostain muustakin välillä. Ennen sairastumista heitoissa tapahtui jotain oikeaan suuntaan. Nyt heitto tuntuu taas omasta mielestä edes jotenkin siedettävältä ja se lämmittää mieltä. Kuukauden verranhan tässä tarvottiin toivottomuuden suossa kun inhosin jokaista heittoa jonka heitin.

****
Juusosta pitää mainita sen verran, että hänen mielikuvituksensa on kyllä myös kehittynyt harppauksia viime aikoina ja hyvä niin. Kun ollaan jouduttu jumittamaan vain kotosalla on poika keksinyt jos vaikka minkälaisia leikkejä yksin tai yhdessä äidin /koiramme Nennan kanssa. Hän voi esimerkiksi leikkiä ravintolaa mielikuvitusruoilla, astioila ja hellalla. Eli ilman mitään varsinaisia esineitä. Mulla oli naurussa pitelemistä kun Juuso yhtenä päivänä lähti Nennan ja Hessun (joku mielikuvitushenkilö) kanssa aarretta etsimään. Nennalle laitettiin remmi kaulaan ja poika talutti itsensä kokoista (ja kolme kertaa painavampaa) koiraa ympäri asuntoa aarrejahdissa.

****
Torstaina kävin tosiaan Jukka Harjun ravintoluennolla. Koin yhtäaikaa valaistumisen ja ahdistuksen kun ymmärssin kuinka metsässä omissa syömisissäni olen. Harju valmentaa urheilijoita ja pitää luentoja ravinnosta (tekee varmaan muutakin mutta flunssainen mieleni ei ihan parhaimmillaan ollut luennolla). Hän korostaa laadukkaan ravinnon merkitystä urheilussa ja arjessa. Tärkeää on kehon tasapaino eri osa-alueilla kuten insuliinituotannossa, nesteen määrässä ja suolistossa. Olisi syötävä laadukkaita (eli luomu) käsittelemättömiä ruokia kasvispainotteisesti. Vältettävä ennenkaikkea valkoista sokeria ja vehnää (ja muita puhdistettuja hilareita), pitkälle jalostettuja ruokia ja transrasvoja. Harju on tosiaan valmentanut monia urheilijoita ja mm. maratonareita valtavirrasta poikkeavin menetelmin. Hän antoi hyviä neuvoja luonnollisten palautus- ja suoritusta parantavien juomien tekoon joilla voi korvata teolliset urheilujauheet ja -juomat. Keskeistä on myös palauttava liikunta ja oikealle syketasolla pysyminen, intervallityyppinen urheilu.

Olen ihan pyörryksissä tästä kaikesta uudesta (ja toisaalta vanhasta jota en vain ole ollut valmis vastaanottamaan) tiedosta. Nyt lähtee ruokatottumukset remonttiin tai ainakin pohdinnan alle. Olen huono tekemään mitään suuria muutoksia ja niin kovin tottunut ja addiktoitunut sokeriin, pastaan ja lihaan. Nyt haluan opetella parempia ruokailutottumuksia, täydelliseen muutokseen en taida pystyä, mutta jos jotain edes saisin tuosta kaikesta itselleni arkeen sopimaan. Aion ensimmäisenä alkaa juoda Harjun suosittelemaa merisuolalla maustettua vettä (puhdistaa elimistöä, vähentää makean himoa, pitää nestetasapainon kunnossa jne) ja lisään rutkasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Katsotaan miten pitkälle pääsen. Niin ja vastustuskykykin on pitkälti riippuvainen ravinnosta jota nautimme. Harju lähetti minulle pari artikkelia aiheesta miten välttää flunssa ja voin kirjoittaa siitä vaikka oman postauksen tänne blogiin jahka ehdin paperit lukea ja omaksua.

Tätä blogia kirjoitin Stellan tahtiin. Se on yksi suosikkibändeistäni ja ikävä kyllä Spotifystä en voi enää kuunnella niitä parhaimpia biisejä koska olen ilmaiset soittokerrat ylittänyt. Mutta aivan ihana bändi Maailman parhaasta kaupungista, Joensuusta!