Viikonloppuna oli maajoukkueleiri Pajulahdessa ja ajattelin tulla niistä mietteistä ja kuvioista taas hieman tänne tilannetta päivittämään. Leirillä oli viisi treenisessiota joissa keskityttiin pelaamisen lisäksi ihan perusheittojen ja puolustusten kehittämiseen. Lisäksi leirillä piti tehdä räjähtävän voiman testejä mutta ne jäivät harmittavasti naisten osalta kesken kun aikaa ei ollut erikseen ohjelmaan niille varattu. Itseä olisivat juuri voimatestit kiinnostaneet, olisi saanut lisää motivaatiota ja mielekkyyttä salitreenin kotona mutta niitä ei sitten tehty. Kuntopallotesteissä huomasin ainakin sen, että kevyillä painoilla olin aika keskinkertainen heittäjä mutta kun käteen laitettiin painavampi pallo, saattoivat heittojen pituudet jopa parantua. Tiedä sitten mitä tämä tarkoittaa, olisi ollut kiva tietää. Loikkatestien vuoksi penikkani kipeytyvät taas ihan mielettömästi ja sunnuntai päivä mentiinkin sitten reippaasti särkylääkkeiden ja kylmän voimin. Penikkakivut on karmea vaiva joka oli yksi syy yleisurheilun lopettamiseen.
Leirillä sunnuntai aamun ekat treenit ovat mulle aina erittäin synkkiä hetkiä. Pitäisi miettiä miksi kroppa ja mieli on silloin niin tukossa eikä mistään oikeasti meinaa tulla mitään. Sunnuntain toisiin treeneihin saan aina itseni koottua eikä keho silloin enää niin pistä hanttiiin mutta aamun treeneissä alisuoriudun aina. Pelkän aamun piikkiin tätä en voi laittaa, sillä turnauksissa olen mielestäni suoriutunut erittäinkin aikaisista peleistä ihan mallikkaasti. Treeneissä tokan päivän aamu on vain niin kankea, joka paikkaa tuntuu kolottavan vaikka venyttelen edellisenä iltana enkä saa henkistä yliotettakaan epätoivosta. Toisaalta maalipallo on aika rankka laji kropalle ja kun leirillä kuitenkin vain pelataan tai tehdään lajinomaista treeniä, joutuu se tosi koville jo yhdessä päivässä. Olisi hyvä jos osaisi tasapainottaa rasitusta joka maalipallossa tulee niin toispuoleisesti vain sille puolelle jolle torjuu ja jolla heittää.
Leirillä pystyin varsin hyvin pitämään kiinni ruokavaliosta. Jätin hilarilisäkkeet lähes kokonaan syömättä. Ja korvasin ne ruisleivällä ja vihreällä. On kummallista miten sitä ei edes tarvitse syödä enemmän muuta ruokaa vaan riittää kun vain jättää pastan, riisin ja perunan noutopöytään. Sitä on oppinut kasaamaan lautaselle kaiken tarpeellisen jolla nälkä pysyy loitolla muttei tule ähkyäkään. Toki söin jälkkäriä ja napsin muiden tarjoamia herkkuja, mutta muutoin olin kyllä tarkka syömisistäni. Vesipulloonkin sekoitin merisuolaa treeneissä juotavaksi joten varsin onnistunut leiri tältäkin osin...
Itseä alkaa entistä enemmän ärsyttää asetelma, jossa pitäisi nyt jatkuvasti näyttää parasta osaamistaan leireillä ja turnauksissa jotta lunastaisi kisapaikan joukkueesta. Olen välttänyt itseni vertaamisen muihin kuten täällä aikaisemmin lupasinkin, mutta pelkästään se ajatus, että joku kokoajan arvioi ja omat tekemiset on sillä tavalla suurennuslasin alla ottaa päähän. Mieluummin haluaisin alkaa keskittyä siihen, miten voin toimia joukkueessa parhaiten ja täyttää sen paikan joka mulla on. Nyt kuitenkin pakka on niin sekaisin, ettei tiedä edes keiden kanssa sitä todennäköisemmin on samaan aikaan kentällä. Itse haluaisin tietää, keiden kanssa todennäköisemmin tulen pelaamaan kimpassa jotta voisin paremmin alkaa hioa pelaamistamme yhteensopivaksi ja puolustusta varmemmaksi. Toki pitää pystyä pelaamaan kaikkien kanssa, koskaan ei tiedä kuka loukkaantuu tai muuta yllättävää tapahtuu, mutta minusta me ollaan nyt niitä tilanteita treenattu riittävästi. Itselle olisi helpointa kun olisi selkeämmin kartoitettu mitä tulee treenata ja kenen kanssa. Jo pelkästään se, pelaako muut samaan aikaan kentällä olevat seisaaltaan vai polviltaan on tekijä, joka vaikuttaa omaan puolustukseen tosi paljon. Olen kai niin blondi etten pysty yhtäaikaa treenaamaan hyväksi puolustajaksi kaikkiin erilaisiin kokoonpanoihin.
Mutta äskeinen on siis taas vain mun henk.koht fiiliksiä. Siitä, mikä on koko porukan tai kokonaisuuden kannalta parasta, en tietenkään mitään sinänsä ymmärrä eikä mun tarttekaan. Puhuin vaan siitä, miten uskon että itse pystyisin parhaiten kehittämään omaa puolustustani ja tekemään treenaamisestani mielekkäämpää ja tehokkaampaa. Aikaa Lontooseen on niin vähän, että nyt Haluaisi keskittyä taitojen summittaisien näyttämisen sijaan joukkuepelaamiseen. Silloin voisi myös miettiä kaikenlaisia vastustajien hämäysjuttuja sun muita kun tietäisi, kuka siellä vieressä majailee... Mutta juu tämä blogi on näkökulmaltaan täysin itsekäs joten niin on tämäkin mielipide :)
***
Kuulokkeissa soi Rust nimisen bändin eka levy. Laulaja Mikko Herranen on mun vanha kaveri näkkäripiireistä ja nyt hänen breikattuaan yleisempään tietoisuuteen Voice of Finlandin myötä on ollut pakko kaivaa taas vanhat levyt esille ja fiilistellä tätä loistavaa laulajaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti