Leiriltä uskoa tulevaan

Kuukausi lähtöpäivään, 5vko ja 4päivää ensimmäiseen otteluun Lontoossa

Aika menee karmean nopeasti. Ensi viikolla olisi mentävä töihin ja lähtöönkin on hurjan vähän aikaa. Mittaan aikaa usein vertaamalla menneeseen ja tänään on yhtä pitkä aika lähtöön kuin on juhannuspäivään. Huimaa. Paljon on vielä tehtävää mutta toisaalta kauheasti ei enää saa tehdä vaikka kuinka mieli tekee. Lepopäivä on oltava vähintään kaksi viikossa ja salitreenin saa tehdä kahdesti viikossa vain. On hyvä, että mulle on annettu tällaisia tarkkoja määreitä koska muutoin olisi vaikea hillitä itseä. Haluaisin juosta paljon lenkkiä, mutta nyt ei saisi kuin tehdä intervallitreenin maalipalloharjoitusten loppuun. Pelkään että alan pulskistua ja jotenkin on edelleen huono omatunto laiskottelusta jos teen kuten käsketään.

Viikonloppuna oltiin Lahdessa maajoukkueleirillä. Onneksi sain monta hyvää treeniä alle ja nyt viime viikolla kadoksissa ollut motivaatio ja itseluottamus ovat taas palanneet. Heittoa kehuttiin kovemmaksi kuin ennen ja itselläkin on siitä parempi fiilis. Tarkkuus on pysynyt ellei peräti parantunutkin ja se on hienoa se. Jengaheittoon alkaa tulla oikeanlaista kontrolloitua meininkiä eli se on enemmän mun hallinnassa kuin ennen. Puolustuksessa pääsi nauttimaan todelliseen joukkuepelaamisen tunteesta kun alkaa tuntea pelikaverinsa niin hyvin, että tiedetään ilman sanojakin mitä pitää tehdä. On mahtavaa kun pääsee siihen tunteeseen, että ollaan yksi joukkue ja kaikki jotenkin vain toimii yhteen. Koska asumme eri puolille Suomea, tällaista treeniä todella tarvitaan ja tunne tälläisestä joukkuepelaamisesta on aika harvinaista herkkua. Jouduin pelaamaan paljon oikeassa laidassa joka ei ole oma paikkani ja se vähän rapautti itseluottamusta puolustuksen suhteen. Sillä puolella olen huonompi pelaaja niin heittäessä kuin puolustaessanikin enkä osaa täysin sinne oikein orientoutuakaan.

Leirillä pelattiin paljon ja erilaisia harjoitteita oli varsin vähän. Mukavaa oli jälleen huomata, että kroppa kestää nykyään leirit oikein hyvin eikä tänään ollut lainkaan niin jähmeän kipeä olo kuin mitä vielä puoli vuotta sitten leirien jälkeen on ollut. Tänään tekisi mieli jo oikeastaan treenaamaan, mutta pakko jarrutella tässäkin.

Säät eivät ole oikein olleet mulle suotuisia. Suoraan sanottuna alkaa huumorintaju loppua tämän asian suhteen. Viime viikolla, kun olin pari päivää ihan lomailemassa sukulaisissa, satoi käytännössä koko ajan. Viikonloppuna olisi ollut hyvät ilmat, mutta silloin oltiinkin sitten leirillä. Ja nyt tämä viimeinen kokonainen lomaviikko näyttää ainakin alkavan varsin kosteissa tunnelmissa. Olen siis väärään aikaan väärässä paikassa tänä kesänä...

Tällä hetkellä Lontoo pyörii mielessä lähinnä vain käytännön järjestelyjen osalta. Vain pelitreeneihin mennessä ja sieltä takaisin tullessa tulee mietittyä paralympialaisissa pelaamista ja tehtyä jonkin sortin henkistä valmistautumista siihen puoleen. Lähinnä olen miettinyt mitä kaikkea tekemistä otan reissulle mukaan, jännittänyt tulevan varustekassin sisältöä (millaisia vaatteita ja mahtuvatko ne päälle), Juuson hoitojärjestelyjä ja työkuvioiden hoitoa pitkän loman ajalta. Juuson suhteen päätettiin sittenkin, että poika lähtee miehen mukaan Lontooseen muutamaksi päiväksi. Toiveissa olisi tietenkin, että ehtisin itsekin nähdä hänet mutta ainakin hän saa olla silloin isänsä kanssa eikä erosta tule liian pitkää pienelle miehelle.

Tämän viikon nautin vielä nopeusvoimakaudesta. Ensi viikolla alkaa viimeinen kausi salilla ja sen aiheena onkin sitten selkeä heikkouteni eli nopeus. Pelitreenejä on kahdesti viikossa, harmittaa vain, että kaikki treenimme ovat puulattialla. Maalipallossa on suuri merkitys lattiamateriaalilla, torjunnat ja heitot ovat erilaisia riippuen lattiasta ja nyt tilanne on niin surkea, ettei me päästä treenaamaan Lontoon kaltaisella taraflexillä ollenkaan ennen Lontoota. Yksi vuorokauden reissu tehdään sentään Ruotsiin treenaamaan joten nyt on vain pakko toivoa, ettei siellä tarttis pelata puulla. Tämä lattia asia harmittaa todella sillä nyt pitäisi viilailla noita rankkariheittoja kisakuntoon eikä se oikein onnistu vääränlaisella lattialla. Eikä heittoihin muutenkaan saa samaa tuntumaa kun lattia vaihtelee. Kaikki maajoukkueleiritkin on puulattialla joten hiljaista on treenaaminen.