No niin, nyt on pahin pyykkivuori pesty, koti laitettu taas mieleiseen jamaan ja Juusonkin äiti-ikävää hoidettu sen verran, että ehdin tämän bloginkin ääreen hetkeksi istahtamaan. Viikonloppuna pelailtiin siis Madridissa maalipalloturnauksessa. Naisjoukkueita oli kaikkiaan vain viisi mukana, mutta hyviä pelejä ja kokemuksia silti varmasti saatiin koko joukkue. Lämpöä ei ollut liikaa, vähemmän mitä varmaan siihen aikaan yleensä ja kaikki sujui aikastalailla mukavasti. Finaalissa Venäjä vei voiton niukasti 2-1 lukemin joten meille heltisi kisoista hopeaa.
Pelkäsin ennakkoon, että ongelmakohtinani turnauksessa olisi tuo lämpö, kisajännitys ja pitkät päivät. Kisahalli oli parin minuutin kävelymatkan päässä asuntolalta joten oli luksusta ettei tarvinnut notkua pelihallilla koko päivää. Pelihallissa oli törkeän kuuma ja huono ilma, mutta jotenkin se häiritsi melkeimpä enemmän vaihtopenkillä istuessa kuin kentällä jossa sitä ei vain ehtinyt miettimään. Raskainta reissussa oli ehdottomasti viimeisen vuorokauden odottelut. Finaalin päätyttyä meni kaikkiaan 34 tuntia siihen, että pääsin kotiovelle. Kun tästä ajasta suurin osa piti vain notkua vailla kunnon tekemistä tai edes mahdollisuutta olla ulkona, oli se hyvin raskasta.
Turnausjännittämisen suhteen tapahtui uskomattoman suuri edistysaskel jolaista en oikein ollut uskaltanut toivoakaan. Peleissä mulla oli hyvä fiilis koko ajan, en tärissyt, stressannut tai panikoinut missään vaiheessa. Pelaamisesta pystyi nauttimaan ja oikein janosin päästä kentälle. Kaikissa aiemmissa turnauksissa avausottelun aloituskokoonpanossa pelaaminen on ollut mulle tosi iso henkinen haaste enkä ole mielestäni kertaakaan onnistunut näissä peleissä hermostumiseni vuoksi. Nyt minut nimettiin aloituskokoonpanoon ja pelasin mielestäni erittäin hyvää ja tarkkaa peliä. Nyt suoraan sanottuna harmittaa, ettei meillä ole turnauksia ennen Lontoon paralympialaisia sillä sain aivan uudenlaista intoa ja paloa pelaamiseen Madridin reissun aikana. En tiennytkään että turnauksessa kentällä voi olla noin mukavaa.
En ole aivan varma, mikä oli suurin syy siihen, että pääsin kokonaan eroon hermostuneisuudesta. Ainakin nukuin turnauksen aikana hyvinkin ruhtinaallisia, yli kahdeksan tunnin yöunia. Lisäksi meillä oli jokaisella oma huone joten sain olla ihan rauhassa niin halutessani. Lisäksi tein paljon töitä henkisen valmistautumisen ja rentoutumisen eteen. Olenkin täällä kertonut Jukka Harjun rentoutuskurssista ja joogatunnista joista sain tarpeellista infoa rentoutumisesta ja meditaatiosta. Lueskelin myös hieman faktatietoa psyykkisestä valmistautumisesta kilpailuihin ja testailin erilaisia tapoja turnauksen aikana. Rennon hyvän fiiliksen aikaansaaminen pelatessa vaati etukäteistyötä ja vaivannäköä, mutta se kannatti ehdottomasti. Toki olisin voinut suoriutua vieläkin paremmin turnauksessa, heittää parempia heittoja ja liikkua puolustuksessa enemmän, mutta henkisesti olin huippukunnossa.
Käytännössä valmistauduin peleihin ja koko turnaukseen oman, hieman muokatun psyykkisen valmistautumisrituaalini avulla. Ennen turnauksen alkua tein pitemmän rentoutusharjoituksen ja saavutettuani rennon olotilan, tein mielikuvaharjoituksia ja valmistin itseäni tulevaan. Mietin valmiiksi mitä kaikkia hankaluuksia kisapaikalla saattaa tulla vastaan ja valmistin itseni niihin. Pelasin mielikuvissani maalipalloa jonkin aikaa ja varmistin, että suoritukset olivat puhtaita ja fiilis kokoajan hyvä. Lisäksi muistelin erittäin hyvin mennyttä peliä EM-kisoissa, jonka flow-tilan halusin muistaa ja ankuroida siihen hetkeen. Ensin oli ajatuksenani tehdä tällainen pitempi rentoutustreeni ennen jokaista peliä, mutta pian ymmärsin, että saavuttaakseni rennon mutta kuitenkin energisen tunteen, saatoin tehdä ennen peliä paljon lyhyemmän rentoutus- ja mielikuvaharjoitteen. Jo yhden viikonlopun aikana tämä henkinen valmentautuminen lyheni huomattavasti ja saavutin halutun sisäisen tilan hyvinkin pienellä vaivalla. Kentällä riitti, kun vedin kerran oikein syvään ilmaa ja ajatteli rentoutuksessa käyttämiäni lauseita niin sain hermostuneisuuden pois.
Nyt on siis erittäin hyvät fiilikset. Jännitin kisajoukkueen valintaa aika paljon, mutta sekin stressi pääsi niskanpäälle oikeastaan vasta turnauksen päätyttyä kun en enää jaksanut vastustaa ajatusten painetta. Nyt, kun kisajoukkue on julkaistu ja paikka Lontoon kisakoneessa varmistunut, olo on helpottunut. Enää ei tarvitse jossitella ja jännittää vaan voi rauhassa keskittyä treenaamiseen. Lisäksi on mahtavaa, että oma rooli joukkueessa alkaa vähitellen hahmottua. Tiedän, etten ole ns. ykköskokoonpanossa ja voin keskittää ajatuksia myös siihen, että tuen ykköstiimimme valmistautumista mahdollisimman hyvin.
Heinäkuun ajan treeniohjelmassa luvassa on räjähtävän voiman kausi. Nyt liikkeitä on vähemmän, on vain yksi ohjelma joka tehdään kahdesti viikossa. Lisänä aerobista treeniä nopeilla intervalleilleja kahdesti viikkoon, kaksi pelitreeniä ja pari vapaavalintaista treeniä viikossa. Tänään käytiin liikuntamyllyssä miesten kanssa tekemässä tuo saliohjelma ekaa kertaa yhdessä läpi ja täytyy myöntää, että onhan se oikein hyvää vaihtelua voimakauden jälkeen. Treeni perustuu kontrasteihin, ensin tehdään kuusi toistoa kovilla painoilla ja heti perään ilman taukoa räjähtävää liikettä samoille lihaksille esim. hyppien tai kuntopalloa heittäen. Ongelman muodostaa tässä kohtaa lähinnä se, ettei mulla ole paikkaa jossa voisin tehdä samaan aikaan tuon salitreenin ja kuntopallon heiton. Salillamme ei ole pallonheitto seinää joten joudun nyt puntaroimaan aika tarkoin, miten asian käytännössä hoidan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti