8 päivää lähtöpäivään, 16 päivää avausotteluun Lontoossa
Joo ihan kuten arvelin, kiirettä on piisannut ja olen vain haaveillut tänne kirjoittelusta. Nytkin ehdin tänne oikeastaan vain siksi, että päätin skipata illan venyttelyt (hyi minua) ja olen pakkolomalla urheilusta. Töissä riittää vilskettä ja päivät venyvät pakostakin vähintään kahdeksan tunnin mittaisiksi. Stressaan kaikkea tosi paljon siellä, olen huono sietämään sitä, ettei kaikkea pysty aina tekemään heti ja kunnolla ja kaikkea uutta on vielä niin valtavasti.
Oikea etureisi alkoi vihoittelemaan maanantaina salitreenissä kun tein askelkyykkyä. Tiistaina pelitreeni meni ihan ongelmitta kunnes istuin hetken vaihdossa ja kun jatkoin pelaamista, reiteen sattui. Kipu on sen verran hallitsevaa, että pelaaminen piti lopettaa kesken ja nyt täytyy ottaa iisisti siihen asti että hieroja selvittää mistä voisi olla kyse. Jalka tuntuu olevan jotenkin vain jumissa. Tunne on sellainen kuin voisi olla kunnon askelkyykkytreenin jälkeen eli lihakset on pumpissa. En jaksa olla tästä kuitenkaan huolissani kovinkaan paljon, uskon että se paranee kunhan lepäilen ja huollan.
Eniten nyt pelottaa tulevia kisoja ajatellen kotonamme riehuva flunssapöpö. Juuso ja Joona ovat molemmat sairaana, Juuso tosin näyttää selviävän pelkällä nuhalla. En tiedä oikeasti mitä teen jos itse tuon saan. Töistä on tosi vaikea olla nyt poissa kun kalenteri on lälhes täysi lähtöpäivään asti ja tiedän muutoinkin, että poissaoloni kisojen ajan hankaloittaa työkuvioita jo ihan tarpeeksi. Olen nyt koettanut kerätä kaiken taistelutahtoni ja "poppaskonstini" flunssan taltuttamiseksi jo ennakkoon, pakko vain toivoa ja uskao parasta.
Pelaamisen suhteen tuntuu olevan liikkeellä jonkin sortin kisapaniikkia tai stressiä. En tiedä, mutta en ole oikein mihinkään tyytyväinen omassa pelaamisessani ja pystyn nauttimaan pelistä vain harvoin. Heittojen suunnat eivät ole niin hyvät kuin ovat olleet, kummallisinta lienee se että heitot kulkevat paremmin oikeassa laidassa pelatessani (kun siis yleensä pelaan vain vasemmassa joka on ollut aina parempi puoli minulle). Puolustuksessa olen nyt todennäköisesti totuttanut itseni liian hyvin siihen puulattiaan ja laiskistunut liikkumisessa. Puulattia luistaa sen verran paremmin, että kun viikonloppuna pelattiin Ruotsissa samantyyppisellä lattialla kuin mikä Lontoossa tulee olemaan, oli puolustuksessani ihan tyhmiä virheitä ja pelaaminen takkusi. Olen jotenkin palannut monta askelta taaksepäin kun joudun miettimään perusasioita sen suhteen, miten liikun puolustusalueella suhteessa palloon vastapuolella.
Rangaistusheittojen kanssa turnausstressi taitaa näkyä parhaiten. Vaikkei näin missään nimessä saisi ajatella, olen sisimmässäni sitä mieltä, etten voi saada mitään rankkareita kiinni. Kun luovuttaa jo etukäteen, ei voi oikein torjunnassa menestyäkään. Jostain pitäisi vetäistä kauhea kasa onnistumisia tähän nyt jotta usko palaisi edes hiukan, mutten oikein tiedä mistä.
Ehkä on siis ihan hyvä että laiskottelen nyt muutaman päivän, keskitän voimat töihin ja itseni paranteluun. Treenaaminen näin henkisesti raskaan työn kanssa osoittautui rankaksi ja olen saanut pakottamalla pakottaa itseni jokaiseen treeniin töiden jälkeen. Ei ole mitenkään hauskaa päästä kotiin vasta klo 20 aikaan vain nukuttamaan Juuso, pakkaamaan seuraavan päivän treenikassin ja nukkumaan. Aamulla taas kuudelta ylös ja töihin. Tai kyllä tuollainenkin välillä kävisi, mutta ero entiseen on aika merkittävä.
ps. anteeksi kirjoitusvirheet ja hoonosoomi. Herätys on kahdeksan tunnin päästä joten nyt on vain mentävä iltapuuhiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti