Rättipoikkisekaisin

Nonniin, ensimmäinen, joskin tynkätyövikko takana ja täytyy sanoa, että vaikkei työt nyt ihan niin jouhevasti alkaneetkaan kuin olin uskonut, on tunnelmat olleet kuitenkin uupuneet. Stressaan ja jännitän töiden alkua  ihan älyttömästi tiedostamattani ja monet yöt olen asioita turhaan pääsäni vatvonut nukkumisen sijaan. Nyt onneksi alkaa tilanne olla jo parempi. Koska olen päivisin niin väsynyt, nukahdan lähes siinä hetkessä kun pää koskettaa tyynyä. Mielikuvatreeniä ja rentoutumista pitäisi selvästi taas muistaa tehdä aktiivisesti enemmän, ei vain ole voimia juuri nyt. Välillä olen ihan pihalla kaikesta (etenkin iltaisin), hyvä jos muistan mitä olen päivän aikana tehnyt tai mikä viikonpäivä on.

Treeniohjelmassa aloitettiin siis pikavoimakausi ja on pakko todeta, ettei se nyt tähän omaan elämäntilanteeseeni kovinkaan nohevasti istu. Olisi kiva vetää jotain maksimivoimaa jossa ei tarvitse ajatella suuria tai olla säpäkkänä, perus lihastyö vain riittäisi. Nyt pitäisi ensinnäkin olla aina levännyt ja hyvin nukkunut ennen salitreeniä ja toiseksi keskittyä tekemään jokaisesta liikkeestä maksimaalisen nopea ja terävä. Ei toimi nyt ei vaikka kuinka haluaisin. Väsyttää ja treeni on tehtävä niinä päivinä kun se sopii aikatauluihin, ei kropan kunnon mukaan. Perjantaina esimerkiksi olin pelaamassa ensin klo 22 asti illalla ja aamulla klo 9 aloitin salilla ylävartalotreenin. Ei hyvä ollenkaan, mutta mutoin en olisi ehtinyt tehdä treeniä ollenkaan tällä viikolla. Vastaavia väkisin ängettyjä treenejä tulee jatkossakin muutamia olemaan, mutta toivotaan ettei nyt ihan noin tiukalla aikavälillä enää. Treeni ei juuri kehitä ja ole hyödyksi jos sen tekee väsyneenä ja palautumattomilla lihaksilla.

Tiistaina käytiin postista hakemassa kauan odotettu varustepaketti. Paralympiajoukkue saa käyttöönsä täysin samat vaatteet kuin olympialaisjoukkue eli Haltin ja Asicsen kamoilla mennään. Tavarat tulisi saada mahdutettua kahteen laukkuun joista kuvassa se isompi pyörällinen versio ja reppuun. Pitkähihaisia paitoja ja pitkiä housuja oli todella vähän joten säiden on parasta olla lämpöisät ettei koko joukko vilustuta siellä kaukana ;) Noiden kuvassa näkyvien kenkien kanssa mun pitää vielä tehdä paljon töitä. Muita kenkiä matkaan ei saa ottaa ja pidettyäni noin kilometrin matkan noita vlakoisia kenkiä, on varpaassa jo komia rakkula joten jotain treeniä vaatii vielä tämäkin. Vaatteet olivat sentään onneksi paljon mukavemmat kuin mitä etukäteen pelkäsin ja kaikki olivat sopivaa kokoakin. 

Eilen oltiin SLU-talolla Lontoo infossa päivä. Mediatialisuuden ohella meille jaettiin käytännön tietoa Lontoon kisajärjestelyistä, etenkin turvallisuuden ja median osalta, matkakuvioista paikanpäälle yms. Tänään jatkettiin sitten maalipallojoukkueen kanssa pelailun merkeissä. Jostain syystä tämä leiri meni multa aikamoisella suorittamisella ja väkipakolla vääntämisellä. Ilo pelaamiseen ja nauinto puuttuiva tkyllä täysin. Aina kentällä ollessani en edes muistanut kenen kanssa pelasin tai mikä tilanne oli. Rutiineja tuntuu pelaamiseen olevan jo sen verran, ettei homma siltikään ihan plörinäksi mennyt. En tiedä mistä sitä iloa pitäisi etsiä. Ehkä tämä helpottaa jahka työkuviot alkavat selkeytyä.