Tänään aloitin pakkaamaan Lontoon reissua varten. Tämä on nyt jotenkin tosi hämmentävää, että nyt sitten viimein olen oikeasti pakkaamassa niitä kamoja ihan oikeasti tuohon laukkuun ja olen ihan oikeasti kohta lähdössä. Siis niin monta viikkoa ja kuukautta on vain miettinyt sitä, kuinka joskus sitten jos pääsee lähtemään niin... mutta että nyt oikeasti olen lähdössä, en meinaa tajuta en. Olen kirjoitellut listoja siitä, mitä mukaan kannattaa ottaa, mitä pitää tehdä ennen reissua ja mitä kotijoukkojen huomioida kun olen lähtenyt, mutta tänään konkretia jotenkin iski ihan uudella tavalla tuossa tajuntaani kun heittelin listassa olevia asioita kassiin.
Nyt tietenkin moni tuhahtaa ja pyörittelee päätään, että mitä se hullu hermoilija siellä nyt pakkailee kun lähtöön on vielä monta päivää aikaa. Ajatus kuitenkin on, että pakkaan nyt kun aikaa on, ensi viikolla sitä ei oikein ole lainkaan. Tänään piti olla viimeinen leiripäivä maajoukkueen kanssa, mutta onnistuin haalimaan itselleni sen flunssan ja jätin siksi leirin väliin. Olo on onneksi varsin hyvä, jos näin loivalla flunssalla selviän, täytyy olla tyytyväinen. Mutta tässä vaiheessa ei kannata urheilla kipeänä joten olen nyt vain sitten laiskotellut. Torstaina Ville hieroi etureiteni oikein hyvälle mallille, mutta en ole sitä nyt päässyt kunnolla testaamaan flunssan vuoksi. Polvi ja nilkka olivat kuulemma vähän poissa paikoiltaan, siinä saattoi olla yksi syy miksi reisi oli saanut ylimääräistä kuormitusta. Nyt on jo kova nälkä päästä taas treenaamaan. Tiistain jälkeen en ole mitään pystynyt tekemään näiden sairastelun vuoksi. Toivotaan, että ensi viikolla sitten...
Huomenna onneksi ollaan perheen kanssa rauhakseen koko päivä. Maanantaina olen kotona vasta klo 20 aikoihin kun menen töiden jälkeen kampaajalle kisahiuksia laittamaan. Tiistaina (jos vain olen terve) on vihoviimeiset maalipallotreenit ja olen kotona klo 20. jälkeen. Keskiviikkona joutunen tekemään törkeän pitkän päivän töissä jotta saan kaiken suht hyvälle mallille reissun ajaksi ja illalla mennään vielä vanhempieni luokse käymään. Torstaina finski kuljettaa meitin sitten Lontoon suureen kaupunkiin! (Ei kuulosta vieläkään todelta)
Kisakylässä ehditään siis majailla melkein viikon päivät ennen kuin varsinaisesti kisat startataan. Aion kirjoitella sieltä blogiin mahdollisimman paljon, laitella teille kuvia sääntöjen sallimissa rajoissa ja pitää teidät muutoinkin ajan tasalla toiminnastani. Tämän blogin lukemista ei siis kannata lopettaa nyt kun äiti on pääsemässä sinne Lontooseen. Tarjolla ainutlaatuinen tilaisuus päästä seuraamaan mitä kaikkea paralympialaisiin osallistumiseen sisältyykään. Joukkueen kuulumiset jätän jälleen vähälle, mutta omista fiiliksistäni jaarittelen kyllä edelleen tiiviisti.
Henkinen valmistautuminen on ottanut isoja askelia tämän viikonlopun aikana kun olen onnistunut siirtämään työkuvioiden miettimisen pois pienestä päästäni. Pyrin keskittymään hyvän, luottavaisen fiiliksen luomiseen itselleni. Me voitamme, me olemme hyviä, me pystymme siihen. Enää ei kannata miettiä mitä ei osaa, missä ei ole hyvä jne. Tai näin mä ajattelen, en mä tiedä miten oikeasti kannattaa. Voittamaanhan sinne on pakko lähteä, ei me mitään kokemusta lähdetä sinne haalimaan ja katsomaan mihin omat taidot riittää.
Ainut, mitä yritän tietoisesti olla ajattelematta tässä lähdössä, on Juuson hyvästely. En oikeasti vieläkään tiedä miten selviän melkein kolme viikkoa ilman tuota rakasta poikaani. Olen anonut vierailupassia miehelleni ja Juusolle yhtenä kisapäivänä niin, että saisin edes hetken olla taas heidän lähellään ja sylitellä Juuson kanssa, mutta en tiedä mitä se lopulta auttaa noin isossa erossa. Itku on lähellä nyt kun tätä asiaa tähän kirjoitankin joten rankkaa tulee olemaan. Pakko tätä asiaa olisi varmaan miettiä etukäteenkin, valmstautua siihenkin, mutten vain halua.
Hei muuten paralympiakomitean sivuilla (www.paralympia.fi) on nyt viimein nuo meidän urheiljaprofiilit. Sieltä voi käydä lukemassa meidän joukkueen kokoonpanot ja vähän tekstiä jokaisesta. Sivuilta löytyy myös kisojen viralliset akreditointikuvat. tässä mun kuva jossa näytä kyllä epäilyttävän nuorelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti