Tämän blogin kautta pääset seuraamaan kuinka valmistaudun
tuleviin Lontoon paralympialaisiin. Pelaan tällä hetkellä naisten maalipallon
maajoukkueessa ja tavoitteeni on änkeytyä mukaan myös Lontoon kisoihin tässä
joukkueessa. Edessä on paljon haasteita, enkä voi välttyä hieltä (?),
kyyneliltä tai takapakeiltakaan, mutta tahto olis ny kova!
Olen opettaja ja opinto-ohjaaja, mutta tällä hetkellä hoidan
hoitovapaalla poikaani Juusoa. Juuso täyttää lokakuussa 2 vuotta ja kaikki
treenaaminen tapahtuu tietenkin hänen ehdoillaan. Kun perheeseen kuuluu miehen
lisäksi vielä erittäin energinen landseer nuorukainen Nenna, ei treeniajan
löytyminen ja sopivan treenimuodon löytyminen aina ole aivan yksinkertaista. Lisäksi
liikkumiseeni vaikuttaa tietenkin oma näkövammani. Ihan kaikki ei minultakaan
onnistu vaikka kuinka kivalta idealta vaikuttaisi…
Tämä blogi pyrkii siis kuvaamaan suomalaisen
vammaisurheilijan normaalia arkea juuri niin marraskuisen harmaana kuin se
monesti onkin. Haluan kertoa miten treenaamiseni edistyy, pohtia liikkumiseen
liittyviä mietteitä ja saada teiltä lukijoilta paljon hyviä kommentteja,
vinkkejä jne. omaan arkeeni. Tästä ei ole tulossa mikään tilastonikkareiden
himoitsema sivusto jolla vain raportoisin juoksemistani kilometreistä,
nostelemistani kiloistai ja pelaamistani minuuteista. Sen sijaan päästän teidät
seuraamaan sitä, miten tällaisesta ihan tavisliikkujasta on vähitellen
hioutumassa maajoukkuetason tavoitteellinen urheilija ja millaisia ajatuksia
tällainen treenaaminen minussa herättää.
Toivottavasti siis viihdyt seurassani tämän vuoden verran. Kysellä
saa kommenttiosiossa jos mitä mielessä onpi. Elämäntarkoituksesta en ihan varma
vielä ole, mutta melkein kaikkeen muuhun tiedänkin (opettaja kun olen)
vastauksen… ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti