Ensiksikin suurkiitos teille lukijoille rohkaisevista palautteista. Jostain syystä tämän blogin kommenttiosiot pysyvät edelleen hiljaisina mutta onneksi palautetta satelee muita reittejä minun korviinikin asti. Mutta kommentteja saa edelleen laittaa myös tänne sivuilleni, ihan rohkeasti vain ;)
Eilen pelattiin kauden päätösturnaus Helsingissä ja joukkueemme selvitti tiensä hopealle hienolla pelillä. Henkilökohtaisesti päivä oli epätasainen mutta toisaalta perusvarmaa pelaamista. Välierän ensimmäisessä ottelussa onnistuin runttaamaan kaikkiaan neljä maalia joista kaksi oli rangaistusheittoa. Tuplasin koko kauden maalimääräni joten ei huono tulos, mutta tällaisia tuloksia olisi pitänyt saada koko kauden ajan, ei vain vikana päivänä. Toinen välieräpeli oli sen sijaan jostain syystä todella nihkeää esitystä minun osaltani. Fiilistä pelaamiseen ei ollut oikein ollenkaan ja se näkyi heitossa. Torjunnat olivat varmoja ja siltä osin pelasin puhtaan pelin, mutta heitoista puuttui kaikki tärkeät osatekijät, voima, tekniikka ja suunnat. Voin vain olla tyytyväinen siihen ettei fiilis vaikuttanut torjuntoihini mutta paljon täytyy vielä miettiä, miksi peli-iloa ei ollut lainkaan.
Finaalissa sain käännettyä pelaamiseni toiseen moodiin. Kentälle päästyäni yritin luoda kavereille parempaa fiilistä (kun oltiin jo tappiolla selvästi) ja tehdä pelaamisesta rennompaa ja minusta siinä aika hyvin kait onnistuinkin. Torjunnat oli tässäkin pelissä varmoja vaikka vastustaja tarjoili napakampia ja teknisempiä heittoja kuin välierissä. Oli hyvä huomata, että pystyn tulemaan penkiltä kentälle pelin lopussa, hyppäämään itselle uuteen peliin kesken kaiken ja luomaan siihen jotain uuttakin. Tämä on kehitystä jos mikä sillä ennenhän pelkäsin ja inhosin joutua kesken pelin kentälle. Toki tilanne olisi ollut eri jos lukemat taululla olisivat olleet toiset, mutta silti jotain on tapahtunut henkisessä kasvussani pelaajana.
Ilta menikin sitten grillikauden avauksen merkeissä hyvässä maalipalloseurassa. Oli pitkästä aikaa tosi hauska ilta vailla sen suurempia ohjelmanumeroita tai suunnitelmia, rupateltiin, naurettiin ja syötiin paljon, Nukkumaan mentiin vasta viiden jälkeen joten tänään on pakko ottaa aika rennosti, nautiskella auringosta ja koettaa saada nämä jäykät lihakset toimintakuntoon huomiseksi.
Olen miettinyt viime aikoina omaa tapaani analysoida ja hahmottaa pelaamistani. Osaan hyvin analysoida asioita ajatuksissani, miettiä seurauksia, toimintavaihtoehtoja yms. Mutta kun pitäisi analysoida ja arvioida omaa toimintaa, pelaamista, olen onnettoman surkea. En pysty itse hahmottamaan omia heikkouksiani tai vahvuuksiani kovinkaan hyvin toiminnan tasolla tarkemmmin enkä varsinkaan pysty sanomaan, mitä asioita toiminnassa pitäisi muuttaa. Olen siinä mielessä hyvin teoreettinen ihminen. Tiedän käytännössä hyvinkin tarkkaan miten jokin asia tehdään oikein (ja toisaalta vaadin toiminnalleni aina tämän tarkan tiedon jotta se on mielekästä) mutten tiedä mikä menee omassa toiminnassani pieleen, miksen pääse tähän toivottuun tulokseen. Joku oman toiminnan tarkkailun aspekti multa puuttuu ja siksi olen kait niin riippuvainen muiden antamasta palautteesta. En pysty kehittymään ilman sitä tai kehitys ei ainakaan ole niin tietoista ja palkitsevaa kuin jos olisin siitä ulkopuolelta informoitu. Tämä ei koske vain pelaamistani vaan myös esim. koirankoulutusta jonka teoriasta ja periaatteista tiedän paljonkin, mutten oman koirani kanssa osaa niitä soveltaa kovinkaan onnistuneesti, en vain osaa pilkkoa omaa toimintaani riittäviin palasiin ja näkemään mitä seuraavaksi tulee tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti