Huh huijaa, tämä urheilu touhu tuntuu taas menevän askeleen vakavampaan suuntaan. Tänään tupsahti postista tieto, että CAF (The Challenged Athletes foundation) on myöntänyt mulle urheilija-apurahan maalipallon harjoitteluun. Tässähän voisi tuntea itsensä ihan tavoitteelliseksi ja vakavasti otettavaksi urheilijaksi kun tuollainen lafka minun hakemukseni hyväksyi. Huh huijaa uudestaan.
En tosiaan olisi uskonut että jostain tupsahtaisi mulle ihan ihkaoikea sponsori mutta tässä nyt ollaan. Treenikamoihin pitää läntätä joku CAF:n tarra ja paitakin on tulossa ja mukana oli pitkä ohjekirjanen siitä miten lehdistön kanssa toimitaan ja positiivista imagoa ylläpidetään. Hassua ja niin kaukana tästä kotiäidin arjesta tai vuoden takaisista tunnelmista mutta tässä nyt ollaan ja ylpeä ja iloinen asiasta tietenkin olen!
Hain apurahaa hierojakäynteihin ja personal trainerin palkkaamiseen. Kuvittelin, että sponssaukset jaetaan heti vuoden vaihteessa kun hakemukset piti jättää jo joulukuun alkuun mennessä. Olin jo täysin menettänyt toiveeni rahoituksesta. Hakemuksenikin lähtökohta oli, että Lontooseen olisi ollut apurahakauden alettua vielä yli puoli vuotta aikaa mutta nyt onkin sitten enää neljä kuukautta aikaa treenata ja tuhlata rahat.
En saanut koko hakemaani summaa ja kun päätöksessä ei nyt sitten millään tavoin otettu kantaa siihen, mihin hakemistani kohteista rahat tulee käyttää, on nyt laskeskettava ja pähkäiltävä mihin tässä vaiheessa treeniä rahat kannattaa laittaa. Hierontoja saisin tuolla summalla enemmän kuin tarpeeksikin joten todennäköisesti ostan muutaman tunnin personal trainerin palveluita saliltani ja kulutan suurimman osan rahoista hierontapöydällä makoiluun.
Personal traineria varten täytyy tosin miettiä tosi tarkkaan mitä niiltä tapaamisilta tarkalleen haluan jotta tulevat hyödynnettyä muuhunkin kuin tilanteeni päivitykseen ja yleiseen säätämiseen. Ehkä eniten kiinnostaisi ravintotietämys mutten tiedä mikä on perustrainerin suhtautuminen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, luonnonmukaisempaan ravintoon ja muuhun mitä itse pidän tärkeänä. Jos saan vain ohjeeksi syödä enemmän rahkaa, tonnikalaa, raejuustoa ja pastaa niin en kovinkaan siitä hyödy. Harmillista ettei Jukka Harju ota uusia asiakkaita, hänen neuvot olisin ottanut kirkuen vastaan...
Hieronta tulee todella tarpeeseen kun paikat tuntuu aina olevan perusjuntturassa varsinkin voimakausien ja kesällä lenkkeilyn ansiosta. Kaveri (miesten maajoukkueen pelaaja) on ihan supertaitava hieroja ja hänellä olen aina käynyt kun aikaa ja rahaa on yhtään ollut. Nyt täytyy tehdä hänen kanssaan joku pitemmän ajan suunnitelma seuraaville kuukausille ja keksiä mihin työnnän Juuson hierontojen ajaksi. Pari kertaa Juuso on ollut mukana hierojalla ja touhuillut kaikenlaista siinä vieressä (kuten lakaissut lattiat ja leikkinyt bussia) mutta jotenkin sekin vaihtoehto vähän arveluttaa kun periaatteesa poika voi keksiä ihan mitä vain kun en häntä koko ajan näe.
Pieni flunssa koettaa koko ajan tulla tuolta jostain mutta katsotaan nyt kuinka pahaksi se yltyy. Viime viikolla Juuso ja Joona sairastivat tämän joten ei tämä yllätyksenä tullut. Oltiin pääsiäinen Peurungan kylpylässä ja siellä en pystynyt ylläpitämään ruokavaliota enkä syönyt vitamiineja, gojia yms pariin päivään. Heti tuli tauti takavasemmalta silloin. Pidän pari päivää lepoa ja toivotaan että tämä sillä lähtisi. Taistelutahto on nyt ainakin luja ja usko siihen, etten tämän flunssan kanssa kauaa vanhene.
***
Spotifyssa soi Mikko Herrasta ja Jenni Vartiaista tätä blogikirjoitusta tehdessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti