Otsikolla koetan jo pelotella mun valittamiseen kyllästyneitä lukijaraukkojani klikkaamaan tämä kirjoitus pois välilehdeltä. Luvassa ei ole mitään kovin positiivista tarinaa ja se ärsyttää mua jo valmiiksi kun mielesätni tämä blogi pitäisi olla vähän valoisampi enkä tiedä kuka tällaista vuodatusta jaksaa lukea ;)
No asiaan... Taas tuli treenaamiseen haastetta ja harmitusta. Alaselkä on nyt siinä kunnossa etten edes harkitse lattialle kumartumista. Alkuviikon olen koettanut häätää pientä flunssanpoikasta pois ja pitänyt taukoa treenaamisesta. Varsinaista kunnon flunssaa ei edes ole ollut, pientä kurkkukipua välillä mutta lähinnä vain nuhaa. Tänään lähdin viimein salille melkein viikon tauon jälkeen, olo tuntui mainiolta ja fiilis oli energinen. Suunnitelma oli tehdä osa alavartalon treenistä kuntosalin puolella ja mennä sitten core-tunnille. Kyykkytreeni ei ehtinyt toista sarjaa pitemmälle kun alaselässä vihlaisi todella ilkeästi. Kipu tuntui vain oikealla puolella ja säteili alas nilkkaan saakka. Siinä ei into tai tahto auttanut kun oikeasti oli vain niin tuskainen olo. Yritin vielä venyttää ja lämmittää lihasta enemmän (en oikeasti tiedä mitä olisi pitänyt tehdä) mutta kyykkyja ei voinut tehdä enää edes ilman tankoa. Vitutus oli sen verran suuri, etten treenaamista viitsinyt kokonaan lopettaa vaan irvistelin coretunnin väkipakolla.
Kipu ei ole vähentynyt tässä päivän mittaan muttei toisaalta ole pahentunutkaan. Nyt tiedän jo monta asentoa joita ei kannata yrittää (lattialla istuminen, tavaroiden nostaminen lattialta, eteenpäin kumartuminen ruokapöydässä jne) mutta kyllä tuo veitsenterävä kipu aina osaa kuitenkin yllättää. Levossa ei satu, jotain hyvää tässä sentään kait on. Kipu on ihan alhaalla selässä ja vain oikealla puolella.
Nyt hyvät neuvot olisivat taas kyllä kallisarvoisia. Ärsyttää jo ihan se, ettei itsellä ole mitään tietotaitoa tällaisista asioista. Olen mukamas niin urheiljaa olevinani mutten tiedä mitään ihmisen fysiikasta. On pakottava tarve tietää mistä tämä kipu johtuu, mitä alaselälle pitäisi nyt tehdä ja kuinka kauan tämän kanssa pitää kitua. Mulla ei ole oikeasti harmainta haisuakaan siitä tulisiko nyt levätä vai jotenkin aktiivisesti koettaa tuota parantaa/liikuttaa. Tällaisen epäonnen ja kropan kanssa pitäisi nähtävästi olla vähintään fysioterapeutin koulutus että pystyisi urheilemaan. Tai kyllä mulle riittäisi että olisi edes joku jolle soittaa ja kysyä apuja. Mutta vammaisurheilupuolella sellainen taitaa olla naurettava haave.
Olen yrittänyt kovasti keksiä mitä sen kyykkysarjan kanssa oikein kävi jotta osaisin edes jatkossa tällaiset tilanteet välttää. Syyttävä sormi osoittaa ehkä eniten huonoa lämmittelyä sillä peruskyykky ei todellakaan pitäisi olla mitenkään hankala liike tehdä oikein. Tangossa ei ollut edes kummoisiakaan painoja vielä kun yritin ottaa vähän rauhallisemmin alkuun. Lämmittelyn tein normaalista poiketen tangon kanssa, tei kyykkyjä askelkyykkyjä tangon kanssa, ehkä en sitten riittävästi huomioinut selkää, en ymmärrä, en jaksaisi enää yrittää kelailla niitä minuutteja.
Joo ei tässä nyt auta kuin taipua (henkisesti, fyysisesti en pysty) ja katsoa mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Ehkä vaiva helpottaa piankin ja pääsen taas asiaan. Olin vain niin kovin innoissani siitä etten tullut kunnolla kipeäksi ja lumen sulamista olen seurannut niin innokkaana. Suunnitelmissa oli juoksulenkki huomenna koiran kanssa mutta se pitänee nyt unohtaa. Ehkä joskus sitten jos näistä vaivoistani pääsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti