Väliaikatuloksia lupausten toteutumisesta

Kuten viimeksi lupasin, olisi nyt tarjolla pikayhteenveto siitä missä mennään helmikuun lopussa täällä blogissani tekemissä tavoitteissa/lupauksissa. Paljon oli lupauksia asioiden vähentämisestä ja lisäämisestä. Tavoite kaikella oli ennenkaikkea vastustuskyvyn parantaminen, terveellisempi elämä, apu treenaamiseen ja sokeririippuvuudesta poispääseminen. Katsotaanpas sitten väliaikatuloksia

Suola
Suolan suhteen en ole päässyt pitkällekään. Aloitin atlantin merisuolan käytön juomavedessä, mutta laiskistuin sitä käyttämään kun se herätti lähipiirissä niin paljon silmien pyörittelyä ja kysymyksiä. Oma uskoni asiaan ei yksinkertaisesti riittänyt. Lisäksi kotona sen juomista on vähentynyt jo ihan se, että olen flunssan pelossa juonut usein sitruunavettä ja toisaalta jos mulla on kotona juomapullo, vaatii Juuso kokoajan siitä itselleen hörppyä. Ruoanlaitossa käytettävät suolat on nyt kuitenkin vaihdettu, mitään käsiteltyä suolaa meillä ei enää syödä. Harmittaa hiukan tämä suola-asia koska olisin halunnut testata Harjun lupausta siitä, että parin viikon suolakuurilla makeanhimo olisi lähtenyt kun verestä olisi poistuneet ne hiivat jotka sokeria syövät.

Herkuttelu
Tässä asiassa olen oikeasti ylpeä itsestäni vaikka kaverini vähän virnuilevatkin minun kaksinaismoralismille. En osta itse karkkia enää ollenkaan, mieli edes tee vaikka kaupassa käyn. Jo pelkästään tämä on tolkuttoman iso edistysaskel huomoioiden lähtötilanne. Aiemmin jos bussin lähtöön oli Leppävaarassa parikin ylimääräistä minuuttia, oli mun pakko käydä kaupassa tai kioskilla ostamassa "jotain ihan pientä makeaa vain" ja pahimmilaan mukaan tarttui pussillinen karkkia. Nyt ostan korkeintaan kerran viikossa levyllisen tummaa suklaata ja siitä riittää iloa pitkäksi aikaa. Kovinkaan en vielä siitä varsinaisesti tykkää mutta makeanhimon se vie.
Mutta kokonaan en siis ole karkista ja muusta makeasta luopunut. Kun olen ns. vapaalla kavereiden kanssa tai jossain muualla syömässä, sallin itselleni samat herkuttelut kuin muillekin. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, etten ehdoin tahdoin ehdottele herkkujenkaan ostoa vaan ikään kuin tyydyn osaani jos muut ovat minut tilanteeseen ajaneet. Tämä on musta toiminut hyvin ja makeaa tulee oikeasti syötyä harvoin, kerran viikossa keskimäärin. Herkkuöveritkin olen välttänyt sen maaliskuisen hotellireissun jälkeen musta oikein hyvin. Jos herkkuja on tarjolla ylenmäärin (esim. seisovanpöydän jälkkärit) keskityn niihin joista tykkään oikeasti eniten ja koetan syödä rauhallisesti niin huomaan helpommin kun olen täynnä.
 Aion jatkaa samaan tahtiin, herkkutteluja erikoistilanteissa ja muutoin korkeintaan tummaa suklaata.

 Kasvikset/hilarit
Olen iloinen että olen löytänyt tavan syödä vähähiilihydtaattista ruokaa ja urheilla silti kovaakin. Kasvikset ovat syrjäyttäneet arkiruoassa hyvin selkeästi riisin, pastan ja perunat joita meillä syödään kovin vähän enää. Lisäksi olen hyvin oppinut nauttimaan kasvisten mauistakin niin ettei niitä aina tarvitse gratinoida kermassa ja juustossa kuten ennen. Salaatteja lisäsin aluksi paljon ja nyt voisi niiden käyttöä taas lisätä kun ovat vähän unohtuneet. Salaattia tulee helposti syötyä normaaliakin enemmän kun tekee iltapalaksi Harjun aivan loistavan vihersmoothien. Siinä yksi ruukullinen tammenlehteä menee ihan huomaamatta.
Ainoa iso ongelma tämän vähähilarisen ruokavalion kanssa on kauppalasku. Viikossa menee rahaa ruokaan nyt ihan älyttömästi, arviolta 200e eikä sekään aina riitä. Tulee pitemmän päälle tosi kalliiksi kun halvan makaronin tilalle pitää ostaa luomukasviksia. Tämä vähän huolettaa sillä tulot hoitovapaalla eivät ole mitkään tähtitieteelliset.
Tätä ruokavaliotakin olen toteuttanut sillä periaatteella, että arjessa ollaan tiukkoja ja erityishetkillä ei hilareita lasketa. Minussa on paljon nipottajan ja perfektionistin vikaa ja haluan oppia rennompaa asennetta elämään. Ja uskon pysyvämmän muutoksen olevan mahdollista jos ei elä missään sääntöviidakossa ja rajoita ravinnon vuoksi omaa sosiaalista elämäänsä. Kaverien lisäksi hilareita tulee syötyä enemmän välillä viikonloppuisin kun mies tekee meidän rakastamaamme italialaista ruokaa.
Eli tässä onnistuttu hyvin, nyt vain lisää salaattia napaan ja uusia reseptejä etsimään ettei nykyisiin lisäkkeisiin kyllästy.

Lisäaineet
Lisäaineiden välttelyssä paljon on auttanut jo se etten syö herkkuja. Kotiin kannan peruskauppareissulta aikasamanlaisen satsin ja kun puolivalmisteita ei juuri ole, on lisäaineet pysyneet vähäisinä. Hyvin menee ja tällä jatketaan.

Palautuminen
Nyt on oikeastaan aika vaikea sanoa kuinka paljon olen tehostanut palautumistani. Tätä en ole niin kovin tarkkaan kontrolloinut. Jotenkin uusi tieto palautumisesta on sisäistynyt ja tullut osaksi arkea niin että se taitaa olla jo osa rutiineja joita ei niin mieti. Täytynee vielä tutkailla omaa toimintaa.

Annoskoot
Annoskoot ovat pienetyneet. Tähän syynä lähinnä se, etten syö kuin sellaista josta oikeasti pidän, tarkkailen enemmän kylläisyyttäni ja no kyllä se vatsakin on pienentynyt.

Muuta ravintoasiaa
Gojia vedän aika reippaasti päivittäin. Macan kanssa mokasin kun en tiennyt että sitä piti säilyttää jääkaapissa ja jouduin heittämään melkein täyden rasian roskiin. Uutta en ole ostanut koska on kertakaikkisesti niin törkeän pahan makuista. Nyt olen syönyt Chia ja ashwagandhaa.

Muihin vertaaminen
Tällä sektorilla olen parantanut eli vähentänyt jatkuvaa analysointia ja muiden kyttäämistä. Mutta toki aina voi parantaa ja niin aion tehdäkin. Omaa toimintaa ja ajatteluaan on seurattava tässä suhteessa ettei ylilyöntejä tapahdu.

Pallotreenit
Pallon kanssa tehtäviä treenejä en ole pystynyt lisäämään. Esteet ovat lähinnä perhepoliittisia ja toisaalta sosiaalisia. On vaikea irrottautua useampana iltana kotoa kun miehenkin pitäisi joskus päästä iltamenoihin ja ylitöitä tekemään. Toisaalta miesten kanssa treenaaminen on osoittaunut haastavaksi.
Sen sijaan olen mielestäni hyvin onnistunut tekemään pelitreenit ajatuksella ja miettimään tekemistäni koko ajan. Tätä vain jatkossakin samaan malliin niin kehitys on edes jotenkin mahdollista.

Positiivisuus
No tämän lisääminen omassa ajattelussani on koko elämän mittainen prosessi. Yritän edelleen parhaani ja koetan tehdä erilaisia harjoitteita joilla opin erilaista tapaa tarkkailla ympäristöä ja itseäni.

Summasummarum olen onnistunut varsin hyvin lupauksissani. Olen oikeasti nyt pirteämpi, sairastellut vähemmän, laihtunut ja energisempi kuin ennen. On enemmän itseluottamusta ja uskoa siihen etten kaadu sänkyyn jokaisen pöpön mukana ja toisaalta myös arvostaa nykytilannettani.