Omituisen hyvä fiilis

Nyt ei voi kuin hämmästellä ja etsiä syytä kummalliseen oloon. Olo on energinen, ei nyt kepeä mutta ihan letkeä fiilis ja pää täynnä ajatuksia. Syytä tähän olen miettinyt paljon ja välillä on jo tullut pohdittua, olenko tulossa kipeäksi tai pitääkö tästä huolestua.

Meillä oli nimittäin viikonloppuna maajoukkueen leiri Pajulahdessa enkä ole koskaan ollut leirin jälkeen näin normaalissa kunnossa kuin nyt! Olen oppinut vihaamaan sunnuntai aamupäivän treenejä koska silloin on yleensä niin raihnainen olo ja pelista selviytyy vain sisulla ja kipukynnyksen unohtamalla mutta nyt eilinenkin päivä meni kuin tyhjää vain.

Valmentajaltakin oli pakko kysyä, olenko pelannut jotenkin vajaalla teholla mutta hän ei mitään ollut huomannut. Joku syy tähän kuitenkin on mutta se jäänee arvoitukseksi. Aiemmista leireistä poiketen tein verryttelyt aina samalla, huolellisella kaavalla huolehtien että joka puolelle tulee hyvä lämpö päälle. Lisäksi otin palautusjuomaa pari kertaa viikonlopun aikana. Muutoin toimin mielestäni täysin kuten ennenkin. Lisäksi tämä leiri käytännössä vain pelattiin ja sellaiset leirit ovat olleet ennen mun kropalle niitä kaikkein raskaimpia. Yhtenä syynä voi olla jo ihan se, että olen nyt pitemmän aikaa pystynyt tekemään oikeanlaista, maalipalloa tukevaa lihaskuntoa ja -huoltoa sali- ja fysiikkaharjoituksissa ja kroppa kestää nyt paremmin sitä peliä. No spekuloida voi aina mutta uskon kuitenkin, että kyseessä oli joku luonnon oikku ja pääsen seuraavalla leirillä taas normaaliin ahdinkoon.

Leirillä tehtiin pari maksimivoimatestiä ja ne jäivät yllättäen vähän kaivelemaan mua. Harmitti kun en tämän alaselän vaivan kanssa uskaltanut tehdä kyykkytestiä, olisi ollut hyvä tietää siihen maksimit. Penkin tein mutta sen tulos jäi myös kaivelemaan sillä 50kg jäi vasemman käden heikkouden takia noin 15sentin päähän. 45kg meni vielä niin kepeän oloisesti, että jos olisin hoksannut tehdä välissä 47kg olisi se voinut olla totuudenmukaisempi maksimi. Lisäksi täytynee huomioida myös se, että testi tehtiin sunnuntai aamupäivällä rankan lauantain jälkeen. Taidan siksi ajatella maksimikseni 50kg ja laskea salitreenin painot sen mukaan. Nyt maksimivoimakaudella pitäisi tehdä parhaimmillaan penkissä 85% painoilla maksimista joten tämä testitulos auttaa hyvin valitsemaan sopivan painon.

Leirillä oli tosiaan kiva päästä kunnolla keskittymään pelaamiseen kun muita harjoitteita ei juurikaan tehty. Nyt on paljon parempi tuntuma pelata seisovasta valmiusasemasta lähtevän sentterinkin vieressä, ennen tämä on ollut mulle jonkin sortin ongelma ja aiheuttanut ylimääräistä stressiä. Edelleen on luontevampaa pelata linjaa alhaalla valmiudessa olevan sentterin vieressä mutta nyt ainakin fiilis alempana pelaamiseen on parantunut. Kun sentteri lähtee torjuntaan seisaaltaan, täytyy laitamiesten puolustaa alempana niin ettei jää sentterin alle kun tämä tulee torjumaan. Alhaalla valmiudessa olevan sentterin kanssa voi pelata itse ylempänä niin että taakse jää enemmän tilaa josta pelastaa puolustajien taakse vierinyt pallo ja toisaalta puolustuslinja on erityyppinen tällöin. Kentällä liikkuminen on edelleen mulla paljon varmempaa kun pelaan edempänä sentterin vieressä. On tärkeää, että pelaaja löytää nopeasti takaisin omalle paikalleen koska vastustajalta voi tulla heitto hyvinkin nopeasti takaisin. Toisaalta olisi tärkeää liikkua kentällä jotta voi puolustaessa käydä varmistamassa muiden pelaajien takana ja hyökätessä heittää eri kohdista kenttää.

Vanhat ongelmakohdat ovat pysyvät, niihin ei muutosta tällä leirillä tullut. Heitoissa tuntuu että kaikki junnaa paikoillaan tai päinvastoin taantuu taaksepäin. Syynä varmaankin tuo edellsiessä tekstissäni mainitsemani heikko itsereflektoinnin kyky. En vain keksi mitä pitäisi tehdä toisin. Hienon oivalluksen sain sentään viime viikolla Espoon treeneissä kun kaveri antoi vinkkiä siihen miten uutta palloa pitää heittää eri tavoin kuin vanhaa, mutta jotenkin sen saattaminen käytäntöön on vielä vaiheessa. Jonkinverran sain myös käytännön neuvoja oikeasta linjasta heittokädestä toiseen käteen mutta sekään ei käytännössä kait onnistu, en tiedä. Puolustuksellisestikin oli varsin vaisu leiri. Imuroin muutaman maalin ja oma itsetunto varmana puolutajana sai kolhuja.

Tämä viikko otetaan nyt pelailun suhteen vähän rennommin jo ihan siksi että vappu tulee ja vie treenipäivämme tältä viikolta. Salilla on vielä kahden viikon ajan luvassa maksimivoimaa josta nautin oikeasti. Helatorstiana matkataankin sitten sinne Malmö Ladyintercupiin. Niin ja tänään tapaan ekaa kertaa sen uuden personal trainerin. Ajatuksena olisi kysyä neuvoja ravintoon, palauttavien käyttöön, verryttelyyn mutta ennen kaikkea aerobisen kunnon parantamiseen.

Niin ja hei, 2.heinäkuuta selviää, riittääkö tämän äidin rahkeet Lontooseen eli silloin valmentajamme on luvannut paljastaa Lontoon maalipallojoukkueiden kokoonpanon.

*****
Lopuksi voisin laittaa VAU:n tiedottajan Lauri Jaakkolan kirjoittaman lyhyen lehdistötiedotteen Lontoon paralympialaisten lohkojaosta joka on tänään julkaistu. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että saatiin helpompi lohko. Eihän tuonne ole tulossa kuin kovia maalipallomaita mutta jos kahdesta pitäisi valita niin kyllä tuo lohko on ennakolta veikattuna helpompi.

Lontoon paralympialaisten maalipalloturnauksen alkulohkot arvottiin
Lontoossa. Suomi pelaa miesten turnauksessa samassa A-lohkossa Liettuan,
Iso-Britannian, Brasilian, Turkin ja Ruotsin kanssa. Naisten turnauksessa
Suomen kanssa A-lohkossa pelaavat Kiina, Iso-Britannia, Tanska ja Brasilia.