Jiihaa! Selkä alkoi kuntoutua heti vuorokauden kipuiltuaan ja nyt olen jo varsin toiveikas. Eilen selviydyin maajoukkueen treeneistäkin muutamalla irvistyksellä ja hieman hitaammalla vaihteella. Kumarteluissa tulee kohta jossa selkä ilmoittaa ettei ihan tykkää, muttei kipu ole kuin hitusen siitä mitä lauantaina koin. Varsinkin jos on liikkeessä eikä jää nyhjöttämään mihinkään istualtaan, selkä tulee aika hyvän tuntuiseksi. Tänään lähden pelaamaan mutta täytyy sielläkin vähän makustella fiiliksiä. Torjunnat tuntuu ihan hyviltä mutta heitossa on sen verran räjähtävää liikettä ettei selkä ihan täysillä mukana vielä ole. Mutta nyt näyttää siis että selvisin pelkällä säikähdyksellä ja vitutuksella.
Lauantaina olisi tosiaan kansallisen kauden päätösturnaus. Siihen mennessä on selän oltava priimassa kunnossa joten nyt täytyy vain olla kärsivällinen ja tehdä oikeita asioita. Onneksi pystyin vähän juttelemaan fysiikkavalmentajamme kanssa tästä loukkaantumisesta ja sain häneltä ohjeita mitä uskallan nyt tehdä ja mitä en. Liikkua voinee suhteellisen normaalisti kunhan vältän liikkeitä joissa tarvitsee (apua unohdin oikeat termit... no siis) selän tukea. Kuntosalilla jätän tekemättä kyykyt ja maastavedon, askelkyykyissä todennäköisesti jätän vain liikkeet "puoleen väliin". Taidan tehdä muutoin kaikkea mikä hyvältä tuntuu eikä aiheuta selässä ikäviä fiboja.
Loukkaantumisen varsinainen syy jäänee mysteeriksi ja se hieman hatuttaa tällaista ihmistä joka nimenomaan haluaa tehdä asiat aina loppuun ja valmiiksi. Itse olen kallistunut huonon lämmittelyn puolelle mutta valmentajamme veikkasin enemmänkin virheasentoa kyykyssä. "Korsetti" ei ollut kunnolla koossa alas mennessä ja siksi selkä petti. Tämä jäänee nyt mua mietityttämään pitkäksi aikaa ja voin vain kuvitella mikä ahdistus on päällä siinä vaiheessa kun seuraavan kerran otan tangon harteille ja alan kyykätä. Fiilis on vähän sama kuin silloin kun on tipahtanut hevon selästä. Selkään on kavuttava heti, jotta ei jää rimakauhua. Kerran loukkasin itseni pahemmin kun toinen hevonen yritti potkaista ratsuani mutta osuikin minuun (hokilla eli painavammalla talvikengällä). Silloin en tosiaankaan päässyt selkään heti uudestaan ja seuraava kerta oli henkisesti raskas varsinkin samalla tallilla ja samalla hevosella.
Juusolla on taas flunssa. Nuhainen ja yskäinen tuo tällä hetkellä on onneksi vain. Nyt on vain pistettävä kädet kyynärpäitä myöten ristiin että poika toipuu pian jotta pääsemme salille treenaamaan. Tylsäähän tämä on mutten todellakaan vie kipeää lasta tartuttamaan muita lapsiparkkiin. Tosin musta alkaa vähitellen tuntua että moni muu vanhempi vie ja siksi sieltä ilmestyy meille aina kaikenlaisia pöpöjä mutta minkäs teet... Itse on toimittava moraalisesti ja toivottava että muutkin joskus älyäisivät, ei tästä muuten mitään tule.
Eipä tällä erää muuta. Voimakausi käynnistyy jahka saadaan ohjelmat ja pääsee taas testaamaan onko salilla huhkiminen vaikuttanut johonkin. Varsin maskuliininen ja rankka jakso siis luvassa viime kerran muistojen mukaan, mutta me like it. Valmistelen tässä seuraavaksi postausta liittyen noihin tekemiini lupauksiin. Täytynee päivittää hiukan että miten ne ravintotottumukset ja muut elämän muutokset ovat käynnistyneet.
****
Kuuntelin kirjoittaessani Ylex:n soittolistaa. En vain yksinkertaiesti keksinyt mitään sopivaa bändiä jota kuunnella ja yritän täältä löytää jotain sopivaa. Ei löytynyt.
ps. Mahtavaa, että lukijamäärät ovat nousussa ja vierailukerroissa siirryttiin nelinumeroisiin lukuihin. Sanaa blogista saa toki levittää jos uskot että joku olisi kiinnostunut.
pps. Tämän kirjoituksen ansiosta valmistin tälle päivälle varsin kypsää ja tummapaahtoista ruokaa. Laatikon piti olla uunissa maustumassa vain 5min mutta unohdin koko homman ja nyt se oli siellä... hmm kauan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti