Nyt on kait sitten viimein luovuttava haaveesta päästä kesäkuussa pelaamaan. Vuoroa ei ole löytynyt, (en ymmärrä miten se voi olla mahdollista kun koulutkin on juhannukseen saakka auki) mutta tällä mennään ja tähän on tyydyttävä. Treeniaikatauluani suunnitellessa on vain kovin orpo ja hölmö olo. Tuntuu pöhköltä kun vaihtoehdot rajoittuvat lähinnä kuntosaliin, juoksuun ja lihashuoltoon. Tällä viikolla alkoi nimittäin maksimivoimakausi. Personal trainer neuvoi, ettei sen kanssa samaan aikaan kannata mennä jumppaan, corea ehkä lukuunottamatta, ja juoksulenkitkin pitää keventää pk-lenkeiksi. Nyt pitäisi keskittää kaikki voimat ja aika muutamaan voimatreeniin viikossa. Tehdä salitreeni niin kovilla painoilla kuin ikinä uskaltaa ja antaa kropan palautua kunnolla.
Kuulostaa ensi alkuun mahtavalta, nyt saa vetää lonkkaa, tehdä vähemmän treenejä ja nauttia kesästä. Mutta mutta, enpä taaskaan osaa olla tyytyväinen. Jotenkin olen niin asennoitunut tekemään koko kesän paljon töitä tämän projektin eteen ja toisaalta nyt on kauhean hyvät energiat päällä ja tekisi vain mieli lisätä nykyisiäkin treenimääriä. Nyt kun niitä pitäisi päinvastoin vähentää, en oikein tiedä mihin päiväni kuluttaisin. Ihan kummallista. Ihan kuin laiskottelisin ja lintsaisin. Kohta tehdäänv alinnat Lontooseen ja minä se vain vähennän treenejä ja pyörittelen peukaloita. Lisäksi olen kait jotenkin riippuvainen tuosta excel-taulukostani johon oikein himoitsen laittaa uusia treenimerkintöjä. Kuukauden liikuntaminuuttien saldo jäänee tältä kuulta karmean pieneksi enkä tiedä miten sen itselleni annan anteeksi.
Nyt pitäisi nauttia ja ajatella tämän olevan ikäänkuin kesälomaa. Heinäkuussa palloillaankin sitten kahdesti viikossa ja keskitytään aerobisen kunnon parantamiseen. Elokuusta on tulossa hmmm no kiireinen on lievä ilmaisu, mutta ainakin sellainen kun päivätyön lisäksi pitäisi treenata tosissaan, nähdä Juusoakin jossain vaiheessa ja kaikki viikonloput menee maajoukkueleireillä. Eli tätä rauhallisempaa jaksoa tulen kaipaamaan seuraavina kuukausina moneen kertaan, kadun moneen kertaan jos en nyt nauti.
Pitäisi siis keksiä kaikenlaista kesälomatekemistä perheen kanssa niin ettei tämä aika ihan hukkaan mene. Lintsillä voisi ainakin käydä, Juuso ei koskaan ole siellä käynyt. En tiedä mitä tuo jätkänpätkä vielä niistä laitteista tykkää, mutta jo paikan katselemisessa varmasti riittää kummasteltavaa. Jossain eväsretkelläkin olisi kiva käydä ja maatilan eläimiä katsomassa. Mutta kun noita ei treeniohjelmassa lue, olen jotenkin niin huono saamaan mikään aikaan. Kotona riittäisi myös puuhaa, piha pitäisi uudistaa ja papereita, kaappeja ja varastoa olen luvannut (itselleni) järjestää kuntoon ennen töihin paluuta. Huh eli kyllä sitä ohjelmaa on vaikken urheilisikaan, pitäisiköhän laittaa tyynesti kalenteriin merkinnät niin tulisi myös tehtyä?
Maksimivoimakausi on alkanut varsin jäykissä (yllätys, yllätys) merkeissä. Olen vasta tehnyt kerran ala- ja ylävartalotreenit mutta lihakset meni jo ihan juntturaan. Maastavedon kanssa on ollut ongelmia koko ajan sillä olen aina ennen tehnyt vain pumpista tuttuja maastavetoja suorin jaloin ja nyt kun piti tehdä niitä oikeita, en ole millään oivaltanut tekniikkaa. Toisena ongelmana on ollut kulmasoutu. Tiistaina ei pää kääntynyt lainkaan vasemmalle kun hartiat meni ihan tukkoon salitreenin ansiosta. Eilen onneksi katsottiin personal trainerin kanssa nuo liikkeet läpi ja koin monta oivaltavaa hetkeä. Maastaveto ei oikein ole lainkaan sama liike kun se tehdään jalat koukistaen. On parempi ajatella se kokonaan eir liikkeenä niin tajuan, että sen pitää tuntua ennekaikkea reisissä ja takalistossa. Kulmasoutu oli onneksi korjattu pienellä muutoksella.
Mutta jäykkää siis on meininki tällä hetkellä täällä. Tänään ajatus on juosta kevyt palauttava lenkki ja venytellä taas kunnolla. Huomenna toivottavasti sitten ainakina jalat olisi kunnossa uutta voimatreeniä varten. Toivotaan nyt että tästä kaikesta on oikeasti hyötyä ja saan lisää voimaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste henkilökohtainen valmentaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste henkilökohtainen valmentaja. Näytä kaikki tekstit
torstai 7. kesäkuuta 2012
Nyt on kait sitten viimein luovuttava haaveesta päästä kesäkuussa pelaamaan. Vuoroa ei ole löytynyt, (en ymmärrä miten se voi olla mahdollista kun koulutkin on juhannukseen saakka auki) mutta tällä mennään ja tähän on tyydyttävä. Treeniaikatauluani suunnitellessa on vain kovin orpo ja hölmö olo. Tuntuu pöhköltä kun vaihtoehdot rajoittuvat lähinnä kuntosaliin, juoksuun ja lihashuoltoon. Tällä viikolla alkoi nimittäin maksimivoimakausi. Personal trainer neuvoi, ettei sen kanssa samaan aikaan kannata mennä jumppaan, corea ehkä lukuunottamatta, ja juoksulenkitkin pitää keventää pk-lenkeiksi. Nyt pitäisi keskittää kaikki voimat ja aika muutamaan voimatreeniin viikossa. Tehdä salitreeni niin kovilla painoilla kuin ikinä uskaltaa ja antaa kropan palautua kunnolla.
Kuulostaa ensi alkuun mahtavalta, nyt saa vetää lonkkaa, tehdä vähemmän treenejä ja nauttia kesästä. Mutta mutta, enpä taaskaan osaa olla tyytyväinen. Jotenkin olen niin asennoitunut tekemään koko kesän paljon töitä tämän projektin eteen ja toisaalta nyt on kauhean hyvät energiat päällä ja tekisi vain mieli lisätä nykyisiäkin treenimääriä. Nyt kun niitä pitäisi päinvastoin vähentää, en oikein tiedä mihin päiväni kuluttaisin. Ihan kummallista. Ihan kuin laiskottelisin ja lintsaisin. Kohta tehdäänv alinnat Lontooseen ja minä se vain vähennän treenejä ja pyörittelen peukaloita. Lisäksi olen kait jotenkin riippuvainen tuosta excel-taulukostani johon oikein himoitsen laittaa uusia treenimerkintöjä. Kuukauden liikuntaminuuttien saldo jäänee tältä kuulta karmean pieneksi enkä tiedä miten sen itselleni annan anteeksi.
Nyt pitäisi nauttia ja ajatella tämän olevan ikäänkuin kesälomaa. Heinäkuussa palloillaankin sitten kahdesti viikossa ja keskitytään aerobisen kunnon parantamiseen. Elokuusta on tulossa hmmm no kiireinen on lievä ilmaisu, mutta ainakin sellainen kun päivätyön lisäksi pitäisi treenata tosissaan, nähdä Juusoakin jossain vaiheessa ja kaikki viikonloput menee maajoukkueleireillä. Eli tätä rauhallisempaa jaksoa tulen kaipaamaan seuraavina kuukausina moneen kertaan, kadun moneen kertaan jos en nyt nauti.
Pitäisi siis keksiä kaikenlaista kesälomatekemistä perheen kanssa niin ettei tämä aika ihan hukkaan mene. Lintsillä voisi ainakin käydä, Juuso ei koskaan ole siellä käynyt. En tiedä mitä tuo pätkä vielä niistä laitteista tykkää, mutta jo paikan katselemisessa varmasti riittää kummasteltavaa. Jossain eväsretkelläkin olisi kiva käydä ja maatilan eläimiä katsomassa. Mutta kun noita ei treeniohjelmassa lue, olen jotenkin niin huono saamaan mikään aikaan. Kotona riittäisi myös puuhaa, piha pitäisi uudistaa ja papereita, kaappeja ja varastoa olen luvannut (itselleni) järjestää kuntoon ennen töihin paluuta. Huh eli kyllä sitä ohjelmaa on vaikken urheilisikaan, pitäisiköhän laittaa tyynesti kalenteriin merkinnät niin tulisi myös tehtyä?
Maksimivoimakausi on alkanut varsin jäykissä (yllätys, yllätys) merkeissä. Olen vasta tehnyt kerran ala- ja ylävartalotreenit mutta lihakset meni jo ihan juntturaan. Maastavedon kanssa on ollut ongelmia koko ajan sillä olen aina ennen tehnyt vain pumpista tuttuja maastavetoja suorin jaloin ja nyt kun piti tehdä niitä oikeita, en ole millään oivaltanut tekniikkaa. Toisena ongelmana on ollut kulmasoutu. Tiistaina ei pää kääntynyt lainkaan vasemmalle kun hartiat meni ihan tukkoon salitreenin ansiosta. Eilen onneksi katsottiin personal trainerin kanssa nuo liikkeet läpi ja koin monta oivaltavaa hetkeä. Maastaveto pitää ajatella kokonaan eri liikkeenä kuin aiemmin sillä senhän pitää tuntuakin ihan eri lihaksissa. Ja painoa piti laittaa paljon enemmän jotta liike tuli tehtyä oikein. Kulmasoutu oli onneksi korjattu pienellä muutoksella.
Mutta jäykkää siis on meininki tällä hetkellä täällä. Tänään ajatus on juosta kevyt palauttava lenkki ja venytellä taas kunnolla. Huomenna toivottavasti sitten ainakina jalat olisi kunnossa uutta voimatreeniä varten. Toivotaan nyt että tästä kaikesta on oikeasti hyötyä ja saan lisää voimaa.
Kesä on muutenkin julmaa aikaa tämän oikean ravinnon nauttimisen kannalta. Viime kesänä addiktoiduin pahasti erääseen jäätelöön ja nyt näyttää pahasti siltä, etten edelleenkään pysty vastustamaan kiusausta. Tilannetta ei helpota lainkaan se, että jäätelö on saanut reilu kauppa -merkin. Makeaa tekee heti mieli enemmän kun kerran on sortunut ja kierteen kurissapitämiseen menee älyttömästi energiaa. Toistaiseksi olen onnistunut vielä aika hyvin, pari jäätelöä on tullut syötyä, karkkia ei vieläkään.
Kuulostaa ensi alkuun mahtavalta, nyt saa vetää lonkkaa, tehdä vähemmän treenejä ja nauttia kesästä. Mutta mutta, enpä taaskaan osaa olla tyytyväinen. Jotenkin olen niin asennoitunut tekemään koko kesän paljon töitä tämän projektin eteen ja toisaalta nyt on kauhean hyvät energiat päällä ja tekisi vain mieli lisätä nykyisiäkin treenimääriä. Nyt kun niitä pitäisi päinvastoin vähentää, en oikein tiedä mihin päiväni kuluttaisin. Ihan kummallista. Ihan kuin laiskottelisin ja lintsaisin. Kohta tehdäänv alinnat Lontooseen ja minä se vain vähennän treenejä ja pyörittelen peukaloita. Lisäksi olen kait jotenkin riippuvainen tuosta excel-taulukostani johon oikein himoitsen laittaa uusia treenimerkintöjä. Kuukauden liikuntaminuuttien saldo jäänee tältä kuulta karmean pieneksi enkä tiedä miten sen itselleni annan anteeksi.
Nyt pitäisi nauttia ja ajatella tämän olevan ikäänkuin kesälomaa. Heinäkuussa palloillaankin sitten kahdesti viikossa ja keskitytään aerobisen kunnon parantamiseen. Elokuusta on tulossa hmmm no kiireinen on lievä ilmaisu, mutta ainakin sellainen kun päivätyön lisäksi pitäisi treenata tosissaan, nähdä Juusoakin jossain vaiheessa ja kaikki viikonloput menee maajoukkueleireillä. Eli tätä rauhallisempaa jaksoa tulen kaipaamaan seuraavina kuukausina moneen kertaan, kadun moneen kertaan jos en nyt nauti.
Pitäisi siis keksiä kaikenlaista kesälomatekemistä perheen kanssa niin ettei tämä aika ihan hukkaan mene. Lintsillä voisi ainakin käydä, Juuso ei koskaan ole siellä käynyt. En tiedä mitä tuo pätkä vielä niistä laitteista tykkää, mutta jo paikan katselemisessa varmasti riittää kummasteltavaa. Jossain eväsretkelläkin olisi kiva käydä ja maatilan eläimiä katsomassa. Mutta kun noita ei treeniohjelmassa lue, olen jotenkin niin huono saamaan mikään aikaan. Kotona riittäisi myös puuhaa, piha pitäisi uudistaa ja papereita, kaappeja ja varastoa olen luvannut (itselleni) järjestää kuntoon ennen töihin paluuta. Huh eli kyllä sitä ohjelmaa on vaikken urheilisikaan, pitäisiköhän laittaa tyynesti kalenteriin merkinnät niin tulisi myös tehtyä?
Maksimivoimakausi on alkanut varsin jäykissä (yllätys, yllätys) merkeissä. Olen vasta tehnyt kerran ala- ja ylävartalotreenit mutta lihakset meni jo ihan juntturaan. Maastavedon kanssa on ollut ongelmia koko ajan sillä olen aina ennen tehnyt vain pumpista tuttuja maastavetoja suorin jaloin ja nyt kun piti tehdä niitä oikeita, en ole millään oivaltanut tekniikkaa. Toisena ongelmana on ollut kulmasoutu. Tiistaina ei pää kääntynyt lainkaan vasemmalle kun hartiat meni ihan tukkoon salitreenin ansiosta. Eilen onneksi katsottiin personal trainerin kanssa nuo liikkeet läpi ja koin monta oivaltavaa hetkeä. Maastaveto pitää ajatella kokonaan eri liikkeenä kuin aiemmin sillä senhän pitää tuntuakin ihan eri lihaksissa. Ja painoa piti laittaa paljon enemmän jotta liike tuli tehtyä oikein. Kulmasoutu oli onneksi korjattu pienellä muutoksella.
Mutta jäykkää siis on meininki tällä hetkellä täällä. Tänään ajatus on juosta kevyt palauttava lenkki ja venytellä taas kunnolla. Huomenna toivottavasti sitten ainakina jalat olisi kunnossa uutta voimatreeniä varten. Toivotaan nyt että tästä kaikesta on oikeasti hyötyä ja saan lisää voimaa.
Kesä on muutenkin julmaa aikaa tämän oikean ravinnon nauttimisen kannalta. Viime kesänä addiktoiduin pahasti erääseen jäätelöön ja nyt näyttää pahasti siltä, etten edelleenkään pysty vastustamaan kiusausta. Tilannetta ei helpota lainkaan se, että jäätelö on saanut reilu kauppa -merkin. Makeaa tekee heti mieli enemmän kun kerran on sortunut ja kierteen kurissapitämiseen menee älyttömästi energiaa. Toistaiseksi olen onnistunut vielä aika hyvin, pari jäätelöä on tullut syötyä, karkkia ei vieläkään.
lauantai 5. toukokuuta 2012
Viikkorytmi haltuun
Vappuaattona olin tosiaan personal traineiria tapaamassa salilla ja se vaikutti kyllä yllättävänkin hyvältä hankinnalta. Pt tiesi paljonkin Harjun teeseistä ja osasi hyvin antaa neuvoja juuri sen tyyppiseen ruokavalioon. Näytin pätkän meidän peliäkin hänelle jotta hän sai kunnon käsityksen minkälaiseen urheiluun mun pitäisi ennenkaikkea olla kykenevä. Pt teki mulle uuden saliohjelman keskivartalotreeniin sillä en oikein pidä nykyisestä ja halusin tehokkaamman. Nyt on mainio paitsi että siinä pääpaino on ehkä enemmän selkälihaksissa joiden tekemisestä en vain ole koskaan pitänyt. No nyt pitää nostaa itseä niskasta ja tehdä kiltisti sillä selkäpuoli mulla varmasti eniten sitä treeniä tarttee.
Oli ihan loistavaa, kun sain apuja viikon rytmittämiseen ja päivärytmiin. Tein muutamalta päivältä ruokapäiväkirjaa etukäteen ja niiden perusteella pt pystyi heti näkemään ongelmakohdat treenaamisen ja ruokailun suhteen. Ongelmana oli yllättäen syömisen painottuminen liiaksi päivään. Ja onhan se totta, saatan syödä päivän lämpimät ateriat klo 12 ja 15. Välipala siis tulee usein vasta päivällisen jälkeen ja se ei kuulemma kovin hyvästä ole. Tämä rytmi on sopinut treeneihin ja ennenkaikkea siihen, että olen tehnyt ruoan Juuson nukkuessa ja siksi syönyt uuden lämpimän ennen treeniin lähtöä. Nyt täytyy muuttaa käytänteitä jotta treenaamisesta saa vielä entistä enemmän irti. Laitanpa tähän nyt ihan huvikseni viikko-ohjelmani niin hahmotatte vähän mistä puhun
Maanantai
12. Lounas
15. välipala
17. Päivällinen
18-20 Fysiikkatreeni
Tiistai
Kevyt aerobinen aamupäivällä jos Juuso sallii
12. Lounas
15.30 Välipala
17-19 Maalipallo
19.30 Päivällinen
Keskiviikko
12. Lounas
14.30 Välipala
16. Kuntosali
18 Päivällinen
(20-22 maalipallo joskus kun olen kykenevä)
Torstai
10. Kuntosali
12. Lounas
15. Välipala
17. Päivällinen
21. Kevyt aerobinen
Perjatntai
12. Lounas
14.30 Välipala
16. Kuntosali (ellei ole turnausta tai leiriä viikonloppuna)
18. Päivällinen
21. Kevyt aerobinen
Viikonloppuna sitten lisää kuntosalia, lenkkeilyä ja jumppaa ellei olla turnauksessa tai leirillä.
Listauksesta puuttuvat tietenkin aamu- ja iltapalat eikä viikkorytmi ole aina näin säännöllinen. Välistä korvaan kuntosalia juoksulenkillä tai saatan tehdä molemmatkin samana päivänä. Mutta pääperiaate on nyt tässä. Haluaisin lisää liikuntaa tuohon vielä änkeä, muttei se käytännössä oikein onnistu. Lisäksi pt sanoi, ettei maanantaina tai tiistaina ainakaan kannata mitään tehdä kun on maalipalloa josta pitää suoriutua hyvin ja palautua nopeasti. Perjantaille haluaisin aamupäivään lisätä yhden treenikerran, mutta lapsiparkki ei ole silloin auki.
Tuohon viikko-ohjelmaan kun lisäätte vielä 1-2tuntia ulkoilua Juuson kanssa joka päivälle puistossa tai pihalla, muskarin, askartelukerhon ja kaupassakäynnit niin alatte saamaan otteen siitä, mitä tämä äiti viikolla täällä oikein yrittää tehdä ja aikansa kuluttaa. Niin ja koira meinasi unohtua, pitäähän Nennakin jossain vaiheessa ulkoiluttaa.
Lähinnä uutta tässä on nyt noiden päivällisten sijoittuminen myöhempään kuin ennen. Pitäisi siis oppia tekemään ruoka vaikka valmiiksi ja syömään se sitten kun tullaan kotiin. Näinhän Juuson kanssa toimin joka tapauksessa, eli hän syö vain välipalaa ennen salille lähtöä ja lämmitän hänelle ruoan sitten kotiin tultuamme joten mitään suurta mullistusta ei pitäisi olla. Itselle pitäisi vain keksiä hyviä maistuvia ja vaihtelevia välipaloja, vinkatkaa mulle mitä te syötte. Lounaalla vedän usein munakkaan joten se ei tässä vaiheessa useinkaan maistu. Salaattia olen laiska tekemään vain itselleni joten usein välipala tarkoittaa vain rahkaa tai banaania. Yksittäisenä detailina oli mielenkiintoista kuulla, että se mitä maanantaina syö iltapalaksi, ratkaisee pitkälti sen miten tiistain maalipallotreeni menee. Palautumista täytyy siis jatkossa itsekin aina vain muistaa ajatella.
Katsotaan nyt sitten käytännössä miten tuon ruokailun kanssa käy. Tämän viikon on syömiset vähän menneet sinne päin kun ollaan jouduttu säästämään ruokakuluissa ja syömään lisäkkeenä välistä hilareita. Aika hyvin on silti paino pysynyt kurissa ja turvotus poissa. Ja tokihan vappuna tuli vähän herkuteltuakin. Ensi viikko ollaankin sitten kuntoutuskurssilla Iiriksessä joten silloinkaan en karppaamista pääse kunnolla harrastamaan. Vanhastaan tiedän että ruokavaihtoehtoja siellä ei kovinkaan paljoa ole joten on syötävä sitä mitä nenäneteen laitetaan. Toivottavasti pääsen kuntosalille muinakin kuin sen ns. virallisina aukioloaikoina. Ainakin aion karata maalipallotreeneihin aina iltaisin, sanoivat kelan säännöt mitä hyvänsä.
Keskiviikkona olin Vihdissä Otaniemen koululla pitämässä maalipallodemoa. Oli ihan mielettömän mukava ja samalla raskas päivä. Liikunnanopettajaa musta ei edelleenkä saisi väkisinkään, sen verran karmeaa hommaa se isossa kaikuvassa salissa opettaminen ja kurin pitäminen on, mutta oli mielettömän palkitsevaa ja ihanaa nähdä kuinka lapset nauttivat maalipallon kokeilusta. Osassa ryhmiä oli liikaa oppilaita kun niin monet opettajat halusivat luokkansa mukaan, mutta silloinkin sain tilanteen handlattua aika hyvin kun jaoin salin väliseinällä ja teetin erityyppisiä harjoituksia. Vain yhden ryhmän kanssa pääsimme kunnolla oikeasti pelaamaan (heillä oli jumppatunti ja laji oli heille muutoinkin jo tuttu) mutta muidenkin ryhmien kanssa päästiin onneksi aika kivasti juoneen kiinni muiden harjoitteiden avulla. Monista oppilaista oli jo tosi jännää ja erilaista pallotella kun salissa oli ihan pimeää. Itse sain hyvän keskittymistreenin kun lapset vaativat nähdä mun torjuvan palloa. Siinä piti sitten nököttää yksin kentällä valmiina ottamaan lasten heitot kiinni 9metrin alueelta. Tunnetustihan olen erittäin heikko rankkareiden kiinniotossa joten tämä oli sitä surkeinta osaamisaluettani. Paniikki meinasi iskeä kun tiesin 40 lapsen tuijottavan mua jännittyneinä mutta sain hermoni hallittua ja pallot onnellsesti kiinnikin. Siinä hieman esimakua Lontooseen ;) Näitä demoja kun saisi tehdä enemmänkin, ovat niin palkitsevia ja piristäviä. Sitä ei tajuakaan kuinka valtava elämys ihmiselle voi maalipallon kokeilu ollakaan. Ja on hienoa jos voi olla antamassa jotain tällaista toisille ja jakamassa samalla tietoutta vammaisurheilusta.
Oli ihan loistavaa, kun sain apuja viikon rytmittämiseen ja päivärytmiin. Tein muutamalta päivältä ruokapäiväkirjaa etukäteen ja niiden perusteella pt pystyi heti näkemään ongelmakohdat treenaamisen ja ruokailun suhteen. Ongelmana oli yllättäen syömisen painottuminen liiaksi päivään. Ja onhan se totta, saatan syödä päivän lämpimät ateriat klo 12 ja 15. Välipala siis tulee usein vasta päivällisen jälkeen ja se ei kuulemma kovin hyvästä ole. Tämä rytmi on sopinut treeneihin ja ennenkaikkea siihen, että olen tehnyt ruoan Juuson nukkuessa ja siksi syönyt uuden lämpimän ennen treeniin lähtöä. Nyt täytyy muuttaa käytänteitä jotta treenaamisesta saa vielä entistä enemmän irti. Laitanpa tähän nyt ihan huvikseni viikko-ohjelmani niin hahmotatte vähän mistä puhun
Maanantai
12. Lounas
15. välipala
17. Päivällinen
18-20 Fysiikkatreeni
Tiistai
Kevyt aerobinen aamupäivällä jos Juuso sallii
12. Lounas
15.30 Välipala
17-19 Maalipallo
19.30 Päivällinen
Keskiviikko
12. Lounas
14.30 Välipala
16. Kuntosali
18 Päivällinen
(20-22 maalipallo joskus kun olen kykenevä)
Torstai
10. Kuntosali
12. Lounas
15. Välipala
17. Päivällinen
21. Kevyt aerobinen
Perjatntai
12. Lounas
14.30 Välipala
16. Kuntosali (ellei ole turnausta tai leiriä viikonloppuna)
18. Päivällinen
21. Kevyt aerobinen
Viikonloppuna sitten lisää kuntosalia, lenkkeilyä ja jumppaa ellei olla turnauksessa tai leirillä.
Listauksesta puuttuvat tietenkin aamu- ja iltapalat eikä viikkorytmi ole aina näin säännöllinen. Välistä korvaan kuntosalia juoksulenkillä tai saatan tehdä molemmatkin samana päivänä. Mutta pääperiaate on nyt tässä. Haluaisin lisää liikuntaa tuohon vielä änkeä, muttei se käytännössä oikein onnistu. Lisäksi pt sanoi, ettei maanantaina tai tiistaina ainakaan kannata mitään tehdä kun on maalipalloa josta pitää suoriutua hyvin ja palautua nopeasti. Perjantaille haluaisin aamupäivään lisätä yhden treenikerran, mutta lapsiparkki ei ole silloin auki.
Tuohon viikko-ohjelmaan kun lisäätte vielä 1-2tuntia ulkoilua Juuson kanssa joka päivälle puistossa tai pihalla, muskarin, askartelukerhon ja kaupassakäynnit niin alatte saamaan otteen siitä, mitä tämä äiti viikolla täällä oikein yrittää tehdä ja aikansa kuluttaa. Niin ja koira meinasi unohtua, pitäähän Nennakin jossain vaiheessa ulkoiluttaa.
Lähinnä uutta tässä on nyt noiden päivällisten sijoittuminen myöhempään kuin ennen. Pitäisi siis oppia tekemään ruoka vaikka valmiiksi ja syömään se sitten kun tullaan kotiin. Näinhän Juuson kanssa toimin joka tapauksessa, eli hän syö vain välipalaa ennen salille lähtöä ja lämmitän hänelle ruoan sitten kotiin tultuamme joten mitään suurta mullistusta ei pitäisi olla. Itselle pitäisi vain keksiä hyviä maistuvia ja vaihtelevia välipaloja, vinkatkaa mulle mitä te syötte. Lounaalla vedän usein munakkaan joten se ei tässä vaiheessa useinkaan maistu. Salaattia olen laiska tekemään vain itselleni joten usein välipala tarkoittaa vain rahkaa tai banaania. Yksittäisenä detailina oli mielenkiintoista kuulla, että se mitä maanantaina syö iltapalaksi, ratkaisee pitkälti sen miten tiistain maalipallotreeni menee. Palautumista täytyy siis jatkossa itsekin aina vain muistaa ajatella.
Katsotaan nyt sitten käytännössä miten tuon ruokailun kanssa käy. Tämän viikon on syömiset vähän menneet sinne päin kun ollaan jouduttu säästämään ruokakuluissa ja syömään lisäkkeenä välistä hilareita. Aika hyvin on silti paino pysynyt kurissa ja turvotus poissa. Ja tokihan vappuna tuli vähän herkuteltuakin. Ensi viikko ollaankin sitten kuntoutuskurssilla Iiriksessä joten silloinkaan en karppaamista pääse kunnolla harrastamaan. Vanhastaan tiedän että ruokavaihtoehtoja siellä ei kovinkaan paljoa ole joten on syötävä sitä mitä nenäneteen laitetaan. Toivottavasti pääsen kuntosalille muinakin kuin sen ns. virallisina aukioloaikoina. Ainakin aion karata maalipallotreeneihin aina iltaisin, sanoivat kelan säännöt mitä hyvänsä.
Keskiviikkona olin Vihdissä Otaniemen koululla pitämässä maalipallodemoa. Oli ihan mielettömän mukava ja samalla raskas päivä. Liikunnanopettajaa musta ei edelleenkä saisi väkisinkään, sen verran karmeaa hommaa se isossa kaikuvassa salissa opettaminen ja kurin pitäminen on, mutta oli mielettömän palkitsevaa ja ihanaa nähdä kuinka lapset nauttivat maalipallon kokeilusta. Osassa ryhmiä oli liikaa oppilaita kun niin monet opettajat halusivat luokkansa mukaan, mutta silloinkin sain tilanteen handlattua aika hyvin kun jaoin salin väliseinällä ja teetin erityyppisiä harjoituksia. Vain yhden ryhmän kanssa pääsimme kunnolla oikeasti pelaamaan (heillä oli jumppatunti ja laji oli heille muutoinkin jo tuttu) mutta muidenkin ryhmien kanssa päästiin onneksi aika kivasti juoneen kiinni muiden harjoitteiden avulla. Monista oppilaista oli jo tosi jännää ja erilaista pallotella kun salissa oli ihan pimeää. Itse sain hyvän keskittymistreenin kun lapset vaativat nähdä mun torjuvan palloa. Siinä piti sitten nököttää yksin kentällä valmiina ottamaan lasten heitot kiinni 9metrin alueelta. Tunnetustihan olen erittäin heikko rankkareiden kiinniotossa joten tämä oli sitä surkeinta osaamisaluettani. Paniikki meinasi iskeä kun tiesin 40 lapsen tuijottavan mua jännittyneinä mutta sain hermoni hallittua ja pallot onnellsesti kiinnikin. Siinä hieman esimakua Lontooseen ;) Näitä demoja kun saisi tehdä enemmänkin, ovat niin palkitsevia ja piristäviä. Sitä ei tajuakaan kuinka valtava elämys ihmiselle voi maalipallon kokeilu ollakaan. Ja on hienoa jos voi olla antamassa jotain tällaista toisille ja jakamassa samalla tietoutta vammaisurheilusta.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Urheilija-apuraha tupsahti, mitäs nyt?
Huh huijaa, tämä urheilu touhu tuntuu taas menevän askeleen vakavampaan suuntaan. Tänään tupsahti postista tieto, että CAF (The Challenged Athletes foundation) on myöntänyt mulle urheilija-apurahan maalipallon harjoitteluun. Tässähän voisi tuntea itsensä ihan tavoitteelliseksi ja vakavasti otettavaksi urheilijaksi kun tuollainen lafka minun hakemukseni hyväksyi. Huh huijaa uudestaan.
En tosiaan olisi uskonut että jostain tupsahtaisi mulle ihan ihkaoikea sponsori mutta tässä nyt ollaan. Treenikamoihin pitää läntätä joku CAF:n tarra ja paitakin on tulossa ja mukana oli pitkä ohjekirjanen siitä miten lehdistön kanssa toimitaan ja positiivista imagoa ylläpidetään. Hassua ja niin kaukana tästä kotiäidin arjesta tai vuoden takaisista tunnelmista mutta tässä nyt ollaan ja ylpeä ja iloinen asiasta tietenkin olen!
Hain apurahaa hierojakäynteihin ja personal trainerin palkkaamiseen. Kuvittelin, että sponssaukset jaetaan heti vuoden vaihteessa kun hakemukset piti jättää jo joulukuun alkuun mennessä. Olin jo täysin menettänyt toiveeni rahoituksesta. Hakemuksenikin lähtökohta oli, että Lontooseen olisi ollut apurahakauden alettua vielä yli puoli vuotta aikaa mutta nyt onkin sitten enää neljä kuukautta aikaa treenata ja tuhlata rahat.
En saanut koko hakemaani summaa ja kun päätöksessä ei nyt sitten millään tavoin otettu kantaa siihen, mihin hakemistani kohteista rahat tulee käyttää, on nyt laskeskettava ja pähkäiltävä mihin tässä vaiheessa treeniä rahat kannattaa laittaa. Hierontoja saisin tuolla summalla enemmän kuin tarpeeksikin joten todennäköisesti ostan muutaman tunnin personal trainerin palveluita saliltani ja kulutan suurimman osan rahoista hierontapöydällä makoiluun.
Personal traineria varten täytyy tosin miettiä tosi tarkkaan mitä niiltä tapaamisilta tarkalleen haluan jotta tulevat hyödynnettyä muuhunkin kuin tilanteeni päivitykseen ja yleiseen säätämiseen. Ehkä eniten kiinnostaisi ravintotietämys mutten tiedä mikä on perustrainerin suhtautuminen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, luonnonmukaisempaan ravintoon ja muuhun mitä itse pidän tärkeänä. Jos saan vain ohjeeksi syödä enemmän rahkaa, tonnikalaa, raejuustoa ja pastaa niin en kovinkaan siitä hyödy. Harmillista ettei Jukka Harju ota uusia asiakkaita, hänen neuvot olisin ottanut kirkuen vastaan...
Hieronta tulee todella tarpeeseen kun paikat tuntuu aina olevan perusjuntturassa varsinkin voimakausien ja kesällä lenkkeilyn ansiosta. Kaveri (miesten maajoukkueen pelaaja) on ihan supertaitava hieroja ja hänellä olen aina käynyt kun aikaa ja rahaa on yhtään ollut. Nyt täytyy tehdä hänen kanssaan joku pitemmän ajan suunnitelma seuraaville kuukausille ja keksiä mihin työnnän Juuson hierontojen ajaksi. Pari kertaa Juuso on ollut mukana hierojalla ja touhuillut kaikenlaista siinä vieressä (kuten lakaissut lattiat ja leikkinyt bussia) mutta jotenkin sekin vaihtoehto vähän arveluttaa kun periaatteesa poika voi keksiä ihan mitä vain kun en häntä koko ajan näe.
Pieni flunssa koettaa koko ajan tulla tuolta jostain mutta katsotaan nyt kuinka pahaksi se yltyy. Viime viikolla Juuso ja Joona sairastivat tämän joten ei tämä yllätyksenä tullut. Oltiin pääsiäinen Peurungan kylpylässä ja siellä en pystynyt ylläpitämään ruokavaliota enkä syönyt vitamiineja, gojia yms pariin päivään. Heti tuli tauti takavasemmalta silloin. Pidän pari päivää lepoa ja toivotaan että tämä sillä lähtisi. Taistelutahto on nyt ainakin luja ja usko siihen, etten tämän flunssan kanssa kauaa vanhene.
***
Spotifyssa soi Mikko Herrasta ja Jenni Vartiaista tätä blogikirjoitusta tehdessäni.
En tosiaan olisi uskonut että jostain tupsahtaisi mulle ihan ihkaoikea sponsori mutta tässä nyt ollaan. Treenikamoihin pitää läntätä joku CAF:n tarra ja paitakin on tulossa ja mukana oli pitkä ohjekirjanen siitä miten lehdistön kanssa toimitaan ja positiivista imagoa ylläpidetään. Hassua ja niin kaukana tästä kotiäidin arjesta tai vuoden takaisista tunnelmista mutta tässä nyt ollaan ja ylpeä ja iloinen asiasta tietenkin olen!
Hain apurahaa hierojakäynteihin ja personal trainerin palkkaamiseen. Kuvittelin, että sponssaukset jaetaan heti vuoden vaihteessa kun hakemukset piti jättää jo joulukuun alkuun mennessä. Olin jo täysin menettänyt toiveeni rahoituksesta. Hakemuksenikin lähtökohta oli, että Lontooseen olisi ollut apurahakauden alettua vielä yli puoli vuotta aikaa mutta nyt onkin sitten enää neljä kuukautta aikaa treenata ja tuhlata rahat.
En saanut koko hakemaani summaa ja kun päätöksessä ei nyt sitten millään tavoin otettu kantaa siihen, mihin hakemistani kohteista rahat tulee käyttää, on nyt laskeskettava ja pähkäiltävä mihin tässä vaiheessa treeniä rahat kannattaa laittaa. Hierontoja saisin tuolla summalla enemmän kuin tarpeeksikin joten todennäköisesti ostan muutaman tunnin personal trainerin palveluita saliltani ja kulutan suurimman osan rahoista hierontapöydällä makoiluun.
Personal traineria varten täytyy tosin miettiä tosi tarkkaan mitä niiltä tapaamisilta tarkalleen haluan jotta tulevat hyödynnettyä muuhunkin kuin tilanteeni päivitykseen ja yleiseen säätämiseen. Ehkä eniten kiinnostaisi ravintotietämys mutten tiedä mikä on perustrainerin suhtautuminen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, luonnonmukaisempaan ravintoon ja muuhun mitä itse pidän tärkeänä. Jos saan vain ohjeeksi syödä enemmän rahkaa, tonnikalaa, raejuustoa ja pastaa niin en kovinkaan siitä hyödy. Harmillista ettei Jukka Harju ota uusia asiakkaita, hänen neuvot olisin ottanut kirkuen vastaan...
Hieronta tulee todella tarpeeseen kun paikat tuntuu aina olevan perusjuntturassa varsinkin voimakausien ja kesällä lenkkeilyn ansiosta. Kaveri (miesten maajoukkueen pelaaja) on ihan supertaitava hieroja ja hänellä olen aina käynyt kun aikaa ja rahaa on yhtään ollut. Nyt täytyy tehdä hänen kanssaan joku pitemmän ajan suunnitelma seuraaville kuukausille ja keksiä mihin työnnän Juuson hierontojen ajaksi. Pari kertaa Juuso on ollut mukana hierojalla ja touhuillut kaikenlaista siinä vieressä (kuten lakaissut lattiat ja leikkinyt bussia) mutta jotenkin sekin vaihtoehto vähän arveluttaa kun periaatteesa poika voi keksiä ihan mitä vain kun en häntä koko ajan näe.
Pieni flunssa koettaa koko ajan tulla tuolta jostain mutta katsotaan nyt kuinka pahaksi se yltyy. Viime viikolla Juuso ja Joona sairastivat tämän joten ei tämä yllätyksenä tullut. Oltiin pääsiäinen Peurungan kylpylässä ja siellä en pystynyt ylläpitämään ruokavaliota enkä syönyt vitamiineja, gojia yms pariin päivään. Heti tuli tauti takavasemmalta silloin. Pidän pari päivää lepoa ja toivotaan että tämä sillä lähtisi. Taistelutahto on nyt ainakin luja ja usko siihen, etten tämän flunssan kanssa kauaa vanhene.
***
Spotifyssa soi Mikko Herrasta ja Jenni Vartiaista tätä blogikirjoitusta tehdessäni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)