Taantuma iski

Treenaamisessani on nyt iskenyt jonkin sortin taantuma niin kehityksellisesti kuin fyysisestikin. Pelaaminen tökkii, tuntuu vain ettei onnistu mikään mitä yritän ja kuntosalilla painot eivät nouse yhtä kepeästi kuin ennen. En ymmärrä yhtään mistä tässä on kyse. Opin mielestäni keväällä heittämään targea jotenkuten hyvin, mutta nyt heitot eivät lähde ollenkaan niin kuin ennen ja pitkiä heittoja ropisee. Suunnatkaan eivät enää ole heitoissa niin kohdillaan kuin ennen eikä tuntuma palloon vain tunnu oikealta. Puolustus, joka on ollut itselle aina se mukava ja helppokin homma tuntuu sekin mättävän ja pahasti. Asentovirheet ovat palanneet kuvioihin eli torjunta-asento ei ole optimaalinen ja pallo pomppaa siksi minuun osuttuaan maaliin. Välistä myös kuulen pallon tulevan väärin eli olen maissa torjumassa eri kohdassa kuin mistä pallo tulee. Ylipäätään tuntuu, että kroppani on unohtanut kaiken mitä on oppinut viimeisten kuukausien aikana ja toimii jotenkin aivan epäsynkronisesti. Salitreenissä liikeratojen puhtauteen joutuu kiinnittämään enemmän huomioita ja painoja välistä vähentämään kun ei vain jaksa.

Tätä kaikkea on nyt jatkunut pari viikkoa ja alan olla aika kärsimätön asian suhteen. Hassuinta on, ettei tämä ole vielä vaikuttanut fiiliksiini. Treeneihin lähtäminen tuntuu mukavalta ja tekee mieli lisätä treenikertoja ja tehdä vaikeampia asioita. Sitten tositoimiin ryhdyttyäni pelikentällä tai kuntosalilla surkea suorituskykyni kuitenkin masentaa ja tekee mieli luovuttaa. Halua kehittyä, treenata ja menestyä siis on, mutta johonkin se vain tökkää. Toisaalta sitten kun asiat alkavat mennä pieleen urheillessa, madallan itsekin tavoitetasoja ja alan luvouttaa kesken kaiken kun mielessä on vain ajatus, ettei tämä kuitenkaan onnistu. Kun en urheilusta sinällään oikeasti mitään tiedä, en tiedä onko tämä normaalia vai mistä tässä kaikessa on kyse. Alkaa vain ottaa päähän tällainen ja pelkään miten voin tehdä mitään näyttöjä Lontoota ajatellen kun epäonnistun kaikessa mihin ryhdyn.

Viikonloppuna oltiin siis leirillä Varalassa. Itsellä treenejä oli vain sunnuntaina kun olin töissä lauantain. Hyvin ei pyyhkinyt leirilläkään ja olin jo ihan varma, että ryssin tilaisuuteni päästä seuraavaan turnaukseen. Heittelin pitkiä jatkuvalla syötöllä kun koetin saada nopeaa hyökkäystä onnistumaan ja heittojen suunnat olivat kadoksissa. Seurasin Malmön turnauksessa tarkoin kuinka japanilaiset naiset nousivat ylös torjunta-asennosta erittäin nopeasti ja pystyivät näin pelaaman hyvin nopeaakin peliä. Oivallus oli todella valtava sillä olen tähän asti tuhlannut nousemiseen aivan liian monta turhaa liikettä ja sitä kautta aikaa ja energiaakin. Nyt osaan nousta maasta kuten he, mutta ikävä kyllä en osaa vielä heittää sen jälkeen. Ehkäpä ensimmäistä kertaa elämässäni jalkani toimivat nopeammin kuin pääni ja tämän vuoksi olen ehtinyt jo nousta ja ottaa heittoon vaadittavat askeleet ennen kuin pääni ehtii varoittaa asiasta. Sillä kun nousee omalta pelipaikaltaan ylös, ei voi ottaa niin montaa vauhtiaskelta heittoon kuin normaalisti. Normitilanteessa sitä usein pakittaa maalille ja ottaa sieltä pitkän vauhdin ennen heittoa. Sen sijaan että otan pitkän vaudhin nopeissa heitoissa, minun tarvitsisi vain ottaa askel ja heittää kuten japanilaiset tekevät. Tätä pitää siis vielä treenata että saan sen lihasmuistiin oikein.

Leirin jälkeen tulivat valinnat Espanjan turnaukseen lähtevästä joukkueesta. Ihme kyllä, minut valittiin mukaan ja pääsen siis mukaan viimeiseen turnaukseen ennen Lontoota. Mahtava juttu, nyt minut on siis valittu jokaiseen turnaukseen koko maajoukkueurani aikana. Kertaakaan en ole joutunut jäämään kotiin, saas nähdä rikkooko Lontoo julmasti tämän sarjan. Espanjassa tulee todennäköisesti olemaan törkeän kuuma kesä-heinäkuun vaihteessa kun siellä olemme pelaamassa. En tosiaankaan tiedä miten sen handlaan koska en mikään helleihminen ole. Kuumalla ilmalla olen laiska ja vetelä joten tekemistä riittää että saan itsestäni puristettua kentälle taistelijan. Lisäksi täytyy miettiä paljon tuota pelijännittämistä, miten saan sen kuriin kun en ehdi sitä ennen nähdä edes tuota meidän urheilupsykologia.

Niin ja kesätreenien ajankohdista ei ole vieläkään mitään tietoa. Stressi kasvaa ja käyrät nousee. Pelaamaan pitäisi päästä mahdollisimman paljon kesän aikana, mutta salivuorot vain loistavat poissaolollaan. Mitään suunnitelmiakaan ei voi oikein tehdä kesän suhteen kun ei tiedä, minä viikonpäivinä mahdollisesti pk-seudulla pääsisi pelaamaan.