Viikonlopun Madridin turnaus

Tässä pakkailun ja yleisen säätämisen välissä tulin tänne vain infotakseni muutamasta faktasta. Huomenna lähdetään siis klo 04 kohti Madridia ja maalipalloturnausta. Lämpöä on luvassa aivan liikaa joten todella raskaat olosuhteet tulevat olemaan. Itse en tosiaankaan ole mikään helleihminen, kun kotomaassa on yli 25c, istun mieluiten sisällä ja tuijotan apaattisena jonnekin kun en vain jaksa toimia tai ajatella ja olen kiukkuinen kuin ampiainen. Mutta nyt pitäisi siis pelata juu.

Turnausta voi seurata kisajärjestäjien mukaan osoitteessa www.goalball.es. Suomen otteluohjelma on seuraavanlainen:

Perjantai 29.6.
12.30 Iso-Britannia - Suomi /naiset
14.40 Suomi - Tanska /miehet
18.50 Suomi - Espanja /miehet
20.30 Suomi - Espanja /naiset
Lauantai 30.6.
11.10 Suomi - Portugal /miehet
14.50 Suomi - Ruotsi /naiset
18.10 Venäjä - Suomi /naiset

Sunnuntaina pelataan sitten sijoitusottelut aamupäivästä. 

Ajat ovat paikallisia, eli Suomessa kello raksuttelee tuntia enemmän.

Ei tällä kertaa tämän enempää. Aika rientää ja tehtävää on vielä paljon. Juusonkin kanssa olisi vielä kiva ehtiä olemaan, hän jo itkeskeli ettei tykkää olla ilman äitiä kun äiti lähtee.

Kesäisiä kuulumisia

Juhannusta on vietetty täällä varsin rauhallisissa merkeissä perheen kesken. Eilen Juuso pääsi ensimmäistä kertaa Linnanmäelle. Naivisti ajattelin, että koska jussina koko pk-seutu on niin tyhjillään, myös lintsillä olisi hyvää tilaa kiertää laitteissa. No eihän siellä tarvinnut jonottaa jos oli menossa ns. aikuisten laitteisiin, mutta kaikki lasten laitteet, etenkin nuo ihan pienimpien, vaativat välistä pitkänkin jonotusrupeaman. Onneksi meitä oli kaksi joten toinen saattoi jonottaa toiseen laitteeseen sillä aikaa kun toinen kävi Juuson kanssa muualla. Itse en laitteista pidä ollenkaan ja täytyy myöntää, etten yhteen lasten laitteeseen edes uskaltanut mennä. Tässä laittteessa Juuso kävi useammankin kerran koska se oli kuulemma niin hauska. No onneksi mies tykkää remuta laitteissa.

Huomenna lähdetään Nastolaan vanhempieni mökille. Pääsen treenaamaan nuorten lupaavien para-urheilijoiden kanssa heidän leirilleen Pajulahteen, joten ei mökkeilystäkään pelkkää loma ole odotettavissa. Pelitreenejä muutama alkuviikkoon, sitten hierontaan ja torstai aamuna lähtö Espanjaan maalipalloturnaukseen. Viime viikot ollaan treenattu yhdessä miesten kanssa ja on oikein piristävää päästä välillä leirille nauttimaan ohjatuista treeneistä. Miesten kanssa pelaaminen on varsin erilaista kun torjuntoja ja heittojakin tulee vähemmän kuin normaalisti ja pelaaminen on muutenkin aika erityyppistä. Maalipalloilijoissa taitaa olla vähän liian monta herrasmiestä kun eivät oikein uskalla heittää sinne, missä tietävät olevan naispelaaja. Ihan ymmärrettäväähän se sinänsä on kun miehet heittävät niin paljon kovempaa, mutta turhauttavaa se samalla on koska pelaamisesta tulee varsin tylsää eikä torjuntatreeniä tule.

Joo turnaukseen tosiaan pitäisi alkaa vähitellen orientoitumaan. Tosin turnaus on aika pieni ja matseja taitaa meillä olla vain viisi koko viikonlopun aikana. Hölmöintä reissussa ovat kuitenkin lentoajat. Viimeksi luulin että Malmön reissun aikataulu olisi ollut rankka, mutta nyt kyllä mentiin taas pitemmälle. Pelit alkavat perjantaina, mutta me starttaamme Helsinki-Vantaalta jo torstai aamuna klo 06. Turnee loppuu puolen päivän aikaan sunnuntaina, mutta kotiin päästään vasta maanantai iltana myöhään. Lentokenttäelämää ja yleistä hengailua on siis luvassa, mutta tähänkään ei auta kuin sopeutua ja asennoitua ennalta.

Mietiskelin tuossa kuinka paljon olenkaan muuttunut viimeisen vuoden aikana. Montaakaan yhtä radikaalia "muodonmuutosta" en elämäni varrelta muista. Lähin vastine taitaa olla Juuson syntymä, äitinä kaikkeen suhtautuu niin eri tavoin. Nyt olen jotenkin totaalisesti hurahtanut jo itse urheiluun ja saanut toimintaani vahvan tavoitteellisuuden ja kunnianhimon. Haluan aivan uudella tavalla kehittyä maalipalloilijana. Tavoitteeni näkyy oikeastaan kaikessa, siinä mitä syön, miten toimin ja jo ihan siinä, miten ajattelen. Aika hurjaa oikeastaan kun nyt tarkemmin miettii.

Syömisen terveestä tarkkailusta on tullut tosi nopeasti ihan normali osa arkea. Ei vaadi mitään erityisponnistelua suunnittella ateriarytmiä, syömisiään ja juomisiaan vaan tavoitteet ja tieto oikeasta on takaraivossa ja toimii ajattelemattakin niin kuin pitää. Ennen olen ollut ikuinen retkahtaja joka on tehnyt lupauksia paremmasta elämästä ja retkahtanut sitten taas aika nopeasti vanhoihin kuvioihin,s yömään vaaleaa leipää, sokeria ja vähän kasviksia. Yksi syy siihen, että olen nyt onnistunut tekemään luonnollisemman muutoksen on kait se, että sallin itselleni myös herkut ja ennen retkahduksina pitämäni asiat. Nyt kun olen ns. vapaalla, eli kavereiden kanssa tms. ulkona arjesta, voin sallia itselleni jäätelön, croissantin tai pasta-annoksenkin jos siltä kehossa tuntuu. Tällöinkin olen huomannut, etteivät määrät herkuissa ole enää samoja kuin ennen, tyydyn vähemkpään eikä aina edes tee mieli mitään. Arjessa, jota elämäni kuitenkin 90% on, syön ja juon taas kuten kuuluukin ja pystyn selättämään makeanhimon entiseen verrattuna ihan älyttömän helposti.

Toiminnallisesti elän nyt ihan erityyppistä elämää kuin ennen. Sen lisäksi että urheilukertojen määrä viikossa on kolminkertaistunut vanhaan verrattuna, niiden laatu ja tavoitteeliisuus ovat tietenkin ihan eri tasoa. Kaikki treeni pyrkii tiettyyn päämäärään, pelaamisen kehittämiseen ja on mahtavaa seurata kuin omasta kehosta on muovautunut ihan erilainen. Ennen saattoi olla niin, että käytyäni jossain urheilemassa, olin koko loppu päivän ihan kuitti tai jouduin ikäänkuin säästelemään voimiani tulevaan treeniin. Nyt on treenaamisesta huolimatta koko ajan energinen olo ja teen treenien ohella paljon enemmän kaikenlaista kuin ennen. Kunnon parantumisen lisäksi on ollut ilo huomata kuinka vartalo on kiinteytynyt ihan silmissä. Hassuinta on, että vaikka vaatekoko on pienentynyt yhdellä, ei painoa ole pudonnut kiloakaan. Lihastahan siihen tilalle on sitten tullut eli ei tässä nyt vieläkään missään painoindeksin alapäässä olla tosiaankaan.

Ajattelutapojen muutoksen uskoisin johtuvat jo ihan siitä, että kunto on parempi ja energiaa enemmän. Olen paremmalla tuulella ja positiivisempi kuin ennen. Lisäksi pääni kestää ehkä enemmän kiukuttelevaa Juusoa tai epäonnistumisia kuin ennen kun pääseen nollaamaan pollan aina säännöllisin väliajoin. Olen ihminen joka vaatii aina jonkinlaisia päämääriä elämäänsä ja jos niitä ei ole, olen jotekin hukassa jo ihan itsenikin kanssa. Päätökseni ajatella positiivisemmin on mielestäni onnistunut nyt jo paljon paremmin kuin vielä ihan kuukausikin sitten. En ota asioita enää ihan niin kovilla kierroksilla ja pääsen nopeammin ylös negatiivisten ajatusten kierteestä.

Nyt, mitä ehkä eniten kaipaisin itseeni, olisi kyky reflektoida paremmin omaa toimintaa. Kun pelitreeneistä suurin osa tapahtuu itsenäisti, eli niin ettei paikalla ole vetäjää, on varsin turhauttavaa kun ei osaa ollenkaan ymmärtää omaa pelaamistaan itse. En osaa kehittyä (ainakaan tietoisella tasolla) kun kukaan ei anna palautetta kun en tiedä mitä teen oikein jos asia onnistuu tai mitä väärin jos ei onnistu.

Lontoon kisajoukkueen julkistamiseen on enää 9 päivää. Jännittää ja pelottaa, mutta olen torjunut tämän asian ajattelun. Sen tietää sitten.

Tällaista tällä kertaa. Pitkästä aikaa kuuntelin musaa tätä kirjoitellessani. Taustalla soi Mikko Herrasen ensimmäinen soololevy joka ilmestyi tällä viikolla. Ei ihan helppoa musiikkia, mutta loistavia sanoituksia ja eihän kaiken tarvitsekaan olla niin valmiiksi pureskeltua.

Tietoa rentoutumisesta ja hyvästä olosta

Vastustuskyvyn parantamisesta on tullut se aihe, jonka tiimoilta tähän blogiin päädytään kaikkein eniten googlen kautta. Hassua, mutta tavallaan ihan ymmärrettävää sillä varmasti monet painivat samanlaisen flunssakierteen kourissa kuin minä viime syksynä ja talvella. Kannustukseksi heille täytyy sanoa vain, että ymmärrän täysin sen tuskan ja ärsytyksen jota tuo kierre aiheuttaa, mutta uskon myös että Harjun neuvoilla, omalla tahdolla ja asenteella voi tuosta kierteestä päästä pois. Eivät ole varmasti ainoat keinot, mutta minulla toimivat. Tärkeintä on, ettei itse luovuta ja antaudu flunssalle heti kun ensimerkit ilmenevät. On päinvastoin uskottava, että kroppa pystyy tappamaan ne pöpöt heti ja annettava itselle parantumiselle heti aikaa. Superfoodeja suosittelen edelleen. Maca on karmean makuista, mutta toimii. Gojista oppii tykkäämään nopeasti ja käytän niitä nykyään makeanhimon voittamiseen. Tulsia on musta paremman makuista kuin maca ja sopii urheilijalle muutoinkin hyvin.

Kahden viikon päästä pitäisi olla sitten tiedossa Lontoon joukkueen kokoonpano. Jänskättää kun ajattelenkin asiaa mutta nyt täytyy vain keskittyä treenaamaan ja valmistautumaan Espanjan turnaukseen ensin. Sen jälkeen sitten katsotaan, miten tämän kotiäidin käy. Jos tulen valituksi, täytyy heti heinäkuun alussa alkaa henkisesti valmistautumaan aivan uudella tavoin paralympialaisiin ja fyysiseen treeniinkin tulee varmasti vielä lisäbonusta. Ajatusta ja tavoitteita on lisättävä toimintaan niin että harjoittelusta saa maksimaalisesti irti. Jos taas en tule valituksi, no sitä en ehkä halua ihan kauheasti vielä ajatella. Mutta silloin taidan ottaa heinäkuun, viimeisen hoitovapaakuukauteni paljon rennommin ja ennenkaikkea lomailun kannalta. Silloin vaarana taitaa olla lähinnä ruokavalion huonontuminen ja vatsan kasvu herkkujen syönnistä. Maalipalloa olisi silti syytä jatkaa jotta voisin auttaa kavereita parhaalla mahdollisella tavalla Lontooseen valmistautumisessa.

Mutta palataanpa hetkeksi viime viikkoon jolloin mulla oli tuo jooga/rentoutusteema. Lauantaina olin Jukka Harjun Rento keho, rento mieli -kurssilla ja opin taas paljon itsestäni ja kehosta ylipäätään. Hyvänä kertauksena tuli taas tietoa ravinnosta ja sen vaikutuksesta psyykkiseen ja fyysiseen toimintakykyyn. Tavoitteenihan oli saada eväitä kilpailujännityksen hallintaan ja paljon siihen liittyvää opinkin. Ensinnäkin on aivan selvää, etten nykyisillä stressitasoillani pysty parhaaseen mahdolliseen suoritukseen kentällä. Stressin fysiologiset vaikutukset käytiin hyvin läpi eikä hyvältä suorituskyvyn kannalta tietenkään näytä. Flow-tila, johon pelatessani aina pyrin koska silloin tulokset ovat parhaita ja fiilis mahtava, on mahdollista saavuttaa vain rennon fiiliksen kautta. Jännittyneenä keskittymiskyky on huono ja elimistö poikkeustilassa jossa mm. ruoansulatus ja immuunijärjestelmä ovat säästöliekillä ja kehossa on liikaa adrenaliinia ja muita hormoneja.

Aluksi teimme perinteisen about 15min pitkän rentoutusharjoituksen jossa jännitettiin ja rentoutettiin lihaksia. Tämä toimii mulla tosi hyvin, Lisäksi rentoutettiin visualisoinnin kautta ja tämän uuden rentoutustavan aion myös ottaa käyttööni. Harjun vetämänä normaaliakin paremmin. Harmi vain, etten itse onnistu luomaan samanlaista tunnetta silloin, kun teen harjoitusta yksinäni. Sitä täytynee opetella ensin tutussa ja turvallisessa paikassa kun olo on rento jo valmiiksi. Hyvä pointti oli, ettei ajatuksia kannata väkisin pakottaa rauhoittumaan vaan pyrkiä siinäkin rauhallisuuteen ja hitauteen. Itse aina jotenkin suutun kun ajatuksia alkaa pyöriä päässä rentoutumisen aikana ja välillä suorastaan runnon niitä hiljenemään. Tieto, että ajatusten karkailu on normalia oli helpottava, nyt vain harjoittelemaan!

Meditaatiota harjoittelimme myös ja muistini mukaan tein sitä ekaa kertaa eläessäni. Se vaikutti tosi vaikealta itselleni, rentoutuminen oli paljon helpompaa kuin valppaana oleminen ja omien ajatusten huomioiminen. Mutta mitä enemmän Harju meditaatiosta puhui, sitä vakuuttuneempi olen sen tarpeellisuudesta itselleni. Jotta saisin omaa ajatteluani, reaktioitani ja toimintaani muutoinkin positiivisemmiksi ja rauhallisemmiksi, täytyisi minun oppia tuntemaan mieleni paremmin ja siihen meditaatio sopisi erinomaisesti. Kun pystyisin ulkoistamaan ajatteluni ja tunteeni, pystyisin varmasti toimimaan rauhallisemmin ja purkamaan jännitystiloja.

Hyvänä kertauksena käytiin läpi myös takareisien ja lonkankoukistajien vaikutus selkään ja muuhun toimintakykyyn. Tätä videota en olekaan tänne vielä linkittänyt joten teen sen nyt: http://www.youtube.com/watch?v=hhz63Qo1ADY videolta löytyy hyvät ohjeet näiden ongelmakohtien venyttämiseen. Lonkankoukistajat on itsellä todella kireinä juoksutreenien ja mäkisen lähiympäristömme vuoksi ja näitä venytyksiä mun pitäisi tehdä säännölisesti. Alaselän kipuilut varmasti johtuvat lonkista. Lisäksi jos ketä kiinnostaa hyvät selkä ja vatsalihasliikkeet, tässä toinen video niistä: http://www.youtube.com/watch?v=t_pN4nglzu8 

Luennolla oli maisteltavana myös jännää kahvin ja teen sekoitukselta maistuvaa ja tuoksuvaa Dandy Blend nimistä juomaa. Se on huomattavasti paljon terveellisempää kuin kahvi, joten jos kellä halua päästä kahvista eroon, tässä hyvä vinkki. Kun sekaan laittoi yhden tipan vanillan makuista nestemäistä steviaa, oli juoma musta hyvän makuista. Itse tosin en juo kahvia joten en tiedä miten sillä oikeasti voisi korvata kahvin. Nestemäinen stevia oli itselleni ehkä mielekkäin tuttavuus ja taidan ensi kerralla tilata sitä iherbistä. Ei tarvitse sokeria laittaa kun tätä laittaa.


Nyt käynnistyi viimeinen maksimivoimaviikko. Taidan tehdä vain kolme salitreeniä tällä viikolla, keskityn enemmänkin laatuun kuin määrään koska lihakset on jo nyt aika kovilla. Uskon kuitenkin, että voimaa on tullut lisää, ainakin tekniikka on parantunut ja alun lihaskipeydet väärien liikeratojen vuoksi ovat jääneet pois. Lenkkipolulle kaipaan jo kovasti ja taidan tällä viikolla tehdä yhden kevyen juoksulenkinkin. Palloilua on luvassa tänään kolmen tunnin verran joten toivotaan että saadaan pelaajia paikalle. Juhannus ollaan pääkaupunkiseudulla joten silloinkin voi treenejä tehdä aika normisti.

Vapaaehtoisesti epämukavuusalueelle

Urheilutantereella on nyt ollut viime ajat vähän hiljaisempaa kun on pitänyt keskittää ajatuksia ja voimavaroja toisaalle. Juuson päivähoitopäätös on tuottanut paljon harmitusta ja pahaa mieltä eikä asiasta vääntäminen ja eri tahoille soittaminen näytä edelleenkään tuottavan tulosta. En asiaa tässä nyt sen enempää kaikille avaa, toteampa vain että Espoon kaupungin päivähoitopuolella kyllä asenteissa olisi vähän päivittämisen tarvetta. Lisäksi olen tämän viikon ajan operoinut pihamme parissa, tavoitteena saada vihdoin pihastamme viihtyisä ja kaunis paikka. Monta leppää, pensasta ja rikkaruohoa on maasta revitty, uutta istutettu ja kalusteitakin maalattu ja viikonloppuna varmaan saadaan kaikki kuntoon.

Ihme tapahtui ja saimme sittenkin maalipalloon treenivuoroja kesäkuullekin. Nyt vuoroja on oikeastaan enemmän kuin riittävästi ja on vielä vähän epäselvää, missä ja milloin sitä nyt treenataankaan kun paikkoja on pari tarjolla. Eilen treenattiin ekaa kertaa Solvallan urheiluopistolla ja sali oli kyllä kaikinpuolin mielenkiintoinen. Ensinnäkään kyseisessä paikassa on selvästi haluttu säästää opasteiden teossa ja pystytyksessä joten kesti muutaman tovin että löysimme oikean rakennuksen (vaikka etsijöinä oli kourallinen näkövammaisia ja pari taksinkuljettajaa). Salin akustiikka hämäsi mua todella paljon ja pelaaminen tuntui kait siksikin joten todella kummalliselta. Maalipallossa lattian materiaalilla ja tilan akustiikalla on suurikin merkitys, ainakin itsellä uusi pelihalli vaatii varsin paljon totuttelua ennekuin siihen saa kunnnon tuntuman. Korvan on opittava kuulemaan juuri sen hallin tai salin ympäristön jotta pelaaminen on luontevaa ja lattiamateriaali vaikuttaa heittojen luonteeseen ja torjuntaan paljon. Liukkaalla lattialla torjunnoissa liukuu paljon pitemmälle vähemmällä vaivalla mutta jos on tottunut pelaamaan nihkeällä lattialla, voi helposti liukua pallon ohi sitä torjuessaan eli menee liian suurella voimalla palloa torjumaan ja on siksi väärässä kohtaa kun pallo tulee kohdalle.

Pelitaukoa oli ehtinyt kertyä muutama viikko eikä pelaaminen taaskaan oikein kulkenut tauon jäljiltä. Salin lisäksi ongelmia aiheutti jalkapöydän ruhjevamma. Joskus nimittäin ajatus ja teot ei aivan kohtaa ja tulee tehtyä kummallisia asioita. Salilla olin laittamassa jalkaprässiin painoja ja juuri kun olin ajatellut, että tuossa on nuo 50kg painot joita en jaksa nostaa telineestä pois, olin napannut painon käsiini ja se tippui osin jalkapöytäni päälle. Onneksi selvisin pelkällä säikähdyksellä. Painomötikkä vain hipaisi jalkaani ja jalasta on varsin vähän ollut haittaa.

Mahtavaa oli kun personal trainer teki mulle lämmittelyohjelman salitreeneihin. Tähän asti olen stressannut paljon siitä, lämmittelenkö liikaa vai liian vähän ja etenkin jos on ollut kiire, lämmittely on aiheuttanut päänvaivaa. Nyt, kun on yksi selkeä ohjelma joka pitää aina tehdä ennen treeniä, voi ajatukset (ja toisaalta voimatkin) keskittää itse treenaamiseen. On huojentavaa kun voi olla varma siitä, ettei vääränlainen lämmittely ainakaan lisää loukkaantumisriskiä.

Tämä viikko on virallisesti mulla jooga-teemaviikko. Keskiviikkona olin erään joogakoulun luennolla hyvästä unesta ja osallistuin samalla rentouttavaan yin-joogaan. Luennolla opin monta uutta ja hyödyllistä asiaa siitä, mitkä tekijät vaikuttavat uneen. Asiat olivat tavallaan ihan yksinkertaisia ja itsestäänselviäkin, mutta no niiden kertaaminen, terävöittäminen ja syventäminen olivat tarpeellisia. Joogatunnista uskoisin olevan ehkä eniten hyötyä kilpailujännittämisen kannalta. Yin-jooga on rentoutumista ja rauhoittumista ja siinä ei tehdä mitään liikkuvia harjoitteita vaan erilaisia vähän venyttelyn kaltaisia asentoja joissa ollaan 2-5minuuttia. En tosiaan ole mikään jooga ihminen, en osaa tyhjentää mieltäni ja keskittyä vain hengittelemään ja fiilistelemään, mutta tätä oli taas ihan hyvä harjoitella. Voisin ainakin yritää tehdä noita harjoitteita kotona tai turnausmatkallakin.

Huomenna olen menossa sitten viikon kohokohtaani, Jukka Harjun stressin hallinnan ja rentoutuksen tehokurssille. Sielläkin päästään tekemään joitain harjoitteita joten nyt mun kärsivällisyyttä koetellaan. Mutta on ihan hyvä joutua välillä omille epämukavuusalueille, se avartaa ja opettaa.

Jähmeää rauhoittumista

Nyt on kait sitten viimein luovuttava haaveesta päästä kesäkuussa pelaamaan. Vuoroa ei ole löytynyt, (en ymmärrä miten se voi olla mahdollista kun koulutkin on juhannukseen saakka auki) mutta tällä mennään ja tähän on tyydyttävä. Treeniaikatauluani suunnitellessa on vain kovin orpo ja hölmö olo. Tuntuu pöhköltä kun vaihtoehdot rajoittuvat lähinnä kuntosaliin, juoksuun ja lihashuoltoon. Tällä viikolla alkoi nimittäin maksimivoimakausi. Personal trainer neuvoi, ettei sen kanssa samaan aikaan kannata mennä jumppaan, corea ehkä lukuunottamatta, ja juoksulenkitkin pitää keventää pk-lenkeiksi. Nyt pitäisi keskittää kaikki voimat ja aika muutamaan voimatreeniin viikossa. Tehdä salitreeni niin kovilla painoilla kuin ikinä uskaltaa ja antaa kropan palautua kunnolla.

Kuulostaa ensi alkuun mahtavalta, nyt saa vetää lonkkaa, tehdä vähemmän treenejä ja nauttia kesästä. Mutta mutta, enpä taaskaan osaa olla tyytyväinen. Jotenkin olen niin asennoitunut tekemään koko kesän paljon töitä tämän projektin eteen ja toisaalta nyt on kauhean hyvät energiat päällä ja tekisi vain mieli lisätä nykyisiäkin treenimääriä. Nyt kun niitä pitäisi päinvastoin vähentää, en oikein tiedä mihin päiväni kuluttaisin. Ihan kummallista. Ihan kuin laiskottelisin ja lintsaisin. Kohta tehdäänv alinnat Lontooseen ja minä se vain vähennän treenejä ja pyörittelen peukaloita. Lisäksi olen kait jotenkin riippuvainen tuosta excel-taulukostani johon oikein himoitsen laittaa uusia treenimerkintöjä. Kuukauden liikuntaminuuttien saldo jäänee tältä kuulta karmean pieneksi enkä tiedä miten sen itselleni annan anteeksi.

Nyt pitäisi nauttia ja ajatella tämän olevan ikäänkuin kesälomaa. Heinäkuussa palloillaankin sitten kahdesti viikossa ja keskitytään aerobisen kunnon parantamiseen. Elokuusta on tulossa hmmm no kiireinen on lievä ilmaisu, mutta ainakin sellainen kun päivätyön lisäksi pitäisi treenata tosissaan, nähdä Juusoakin jossain vaiheessa ja kaikki viikonloput menee maajoukkueleireillä. Eli tätä rauhallisempaa jaksoa tulen kaipaamaan seuraavina kuukausina moneen kertaan, kadun moneen kertaan jos en nyt nauti.

 Pitäisi siis keksiä kaikenlaista kesälomatekemistä perheen kanssa niin ettei tämä aika ihan hukkaan mene. Lintsillä voisi ainakin käydä, Juuso ei koskaan ole siellä käynyt. En tiedä mitä tuo jätkänpätkä vielä niistä laitteista tykkää, mutta jo paikan katselemisessa varmasti riittää kummasteltavaa. Jossain eväsretkelläkin olisi kiva käydä ja maatilan eläimiä katsomassa. Mutta kun noita ei treeniohjelmassa lue, olen jotenkin niin huono saamaan mikään aikaan. Kotona riittäisi myös puuhaa, piha pitäisi uudistaa ja papereita, kaappeja ja varastoa olen luvannut (itselleni) järjestää kuntoon ennen töihin paluuta. Huh eli kyllä sitä ohjelmaa on vaikken urheilisikaan, pitäisiköhän laittaa tyynesti kalenteriin merkinnät niin tulisi myös tehtyä?

Maksimivoimakausi on alkanut varsin jäykissä (yllätys, yllätys) merkeissä. Olen vasta tehnyt kerran ala- ja ylävartalotreenit mutta lihakset meni jo ihan juntturaan. Maastavedon kanssa on ollut ongelmia koko ajan sillä olen aina ennen tehnyt vain pumpista tuttuja  maastavetoja suorin jaloin ja nyt kun piti tehdä niitä oikeita, en ole millään oivaltanut tekniikkaa. Toisena ongelmana on ollut kulmasoutu. Tiistaina ei pää kääntynyt lainkaan vasemmalle kun hartiat meni ihan tukkoon  salitreenin ansiosta. Eilen onneksi katsottiin personal trainerin kanssa nuo liikkeet läpi ja koin monta oivaltavaa hetkeä. Maastaveto ei oikein ole lainkaan sama liike kun se tehdään jalat koukistaen. On parempi ajatella se kokonaan eir liikkeenä niin tajuan, että sen pitää tuntua ennekaikkea reisissä ja takalistossa. Kulmasoutu oli onneksi korjattu pienellä muutoksella.

Mutta jäykkää siis on meininki tällä hetkellä täällä. Tänään ajatus on juosta kevyt palauttava lenkki ja venytellä taas kunnolla. Huomenna toivottavasti sitten ainakina jalat olisi kunnossa uutta voimatreeniä varten. Toivotaan nyt että tästä kaikesta on oikeasti hyötyä ja saan lisää voimaa.

Nyt on kait sitten viimein luovuttava haaveesta päästä kesäkuussa pelaamaan. Vuoroa ei ole löytynyt, (en ymmärrä miten se voi olla mahdollista kun koulutkin on juhannukseen saakka auki) mutta tällä mennään ja tähän on tyydyttävä. Treeniaikatauluani suunnitellessa on vain kovin orpo ja hölmö olo. Tuntuu pöhköltä kun vaihtoehdot rajoittuvat lähinnä kuntosaliin, juoksuun ja lihashuoltoon. Tällä viikolla alkoi nimittäin maksimivoimakausi. Personal trainer neuvoi, ettei sen kanssa samaan aikaan kannata mennä jumppaan, corea ehkä lukuunottamatta, ja juoksulenkitkin pitää keventää pk-lenkeiksi. Nyt pitäisi keskittää kaikki voimat ja aika muutamaan voimatreeniin viikossa. Tehdä salitreeni niin kovilla painoilla kuin ikinä uskaltaa ja antaa kropan palautua kunnolla.

Kuulostaa ensi alkuun mahtavalta, nyt saa vetää lonkkaa, tehdä vähemmän treenejä ja nauttia kesästä. Mutta mutta, enpä taaskaan osaa olla tyytyväinen. Jotenkin olen niin asennoitunut tekemään koko kesän paljon töitä tämän projektin eteen ja toisaalta nyt on kauhean hyvät energiat päällä ja tekisi vain mieli lisätä nykyisiäkin treenimääriä. Nyt kun niitä pitäisi päinvastoin vähentää, en oikein tiedä mihin päiväni kuluttaisin. Ihan kummallista. Ihan kuin laiskottelisin ja lintsaisin. Kohta tehdäänv alinnat Lontooseen ja minä se vain vähennän treenejä ja pyörittelen peukaloita. Lisäksi olen kait jotenkin riippuvainen tuosta excel-taulukostani johon oikein himoitsen laittaa uusia treenimerkintöjä. Kuukauden liikuntaminuuttien saldo jäänee tältä kuulta karmean pieneksi enkä tiedä miten sen itselleni annan anteeksi.

Nyt pitäisi nauttia ja ajatella tämän olevan ikäänkuin kesälomaa. Heinäkuussa palloillaankin sitten kahdesti viikossa ja keskitytään aerobisen kunnon parantamiseen. Elokuusta on tulossa hmmm no kiireinen on lievä ilmaisu, mutta ainakin sellainen kun päivätyön lisäksi pitäisi treenata tosissaan, nähdä Juusoakin jossain vaiheessa ja kaikki viikonloput menee maajoukkueleireillä. Eli tätä rauhallisempaa jaksoa tulen kaipaamaan seuraavina kuukausina moneen kertaan, kadun moneen kertaan jos en nyt nauti.

 Pitäisi siis keksiä kaikenlaista kesälomatekemistä perheen kanssa niin ettei tämä aika ihan hukkaan mene. Lintsillä voisi ainakin käydä, Juuso ei koskaan ole siellä käynyt. En tiedä mitä tuo pätkä vielä niistä laitteista tykkää, mutta jo paikan katselemisessa varmasti riittää kummasteltavaa. Jossain eväsretkelläkin olisi kiva käydä ja maatilan eläimiä katsomassa. Mutta kun noita ei treeniohjelmassa lue, olen jotenkin niin huono saamaan mikään aikaan. Kotona riittäisi myös puuhaa, piha pitäisi uudistaa ja papereita, kaappeja ja varastoa olen luvannut (itselleni) järjestää kuntoon ennen töihin paluuta. Huh eli kyllä sitä ohjelmaa on vaikken urheilisikaan, pitäisiköhän laittaa tyynesti kalenteriin merkinnät niin tulisi myös tehtyä?

Maksimivoimakausi on alkanut varsin jäykissä (yllätys, yllätys) merkeissä. Olen vasta tehnyt kerran ala- ja ylävartalotreenit mutta lihakset meni jo ihan juntturaan. Maastavedon kanssa on ollut ongelmia koko ajan sillä olen aina ennen tehnyt vain pumpista tuttuja  maastavetoja suorin jaloin ja nyt kun piti tehdä niitä oikeita, en ole millään oivaltanut tekniikkaa. Toisena ongelmana on ollut kulmasoutu. Tiistaina ei pää kääntynyt lainkaan vasemmalle kun hartiat meni ihan tukkoon  salitreenin ansiosta. Eilen onneksi katsottiin personal trainerin kanssa nuo liikkeet läpi ja koin monta oivaltavaa hetkeä. Maastaveto pitää ajatella kokonaan eri liikkeenä kuin aiemmin sillä senhän pitää tuntuakin ihan eri lihaksissa. Ja painoa piti laittaa paljon enemmän jotta liike tuli tehtyä oikein. Kulmasoutu oli onneksi korjattu pienellä muutoksella.

Mutta jäykkää siis on meininki tällä hetkellä täällä. Tänään ajatus on juosta kevyt palauttava lenkki ja venytellä taas kunnolla. Huomenna toivottavasti sitten ainakina jalat olisi kunnossa uutta voimatreeniä varten. Toivotaan nyt että tästä kaikesta on oikeasti hyötyä ja saan lisää voimaa.

Kesä on muutenkin julmaa aikaa tämän oikean ravinnon nauttimisen kannalta. Viime kesänä addiktoiduin pahasti erääseen jäätelöön ja nyt näyttää pahasti siltä, etten edelleenkään pysty vastustamaan kiusausta. Tilannetta ei helpota lainkaan se, että jäätelö on saanut reilu kauppa -merkin. Makeaa tekee heti mieli enemmän kun kerran on sortunut ja kierteen kurissapitämiseen menee älyttömästi energiaa. Toistaiseksi olen onnistunut vielä aika hyvin, pari jäätelöä on tullut syötyä, karkkia ei vieläkään.

Tehokkuutta juoksutreeniin ja heitto-ongelman ratkaisu

Kesäfiilis on tarttunut treenaamiseenkin ja yritän nyt entistä paremmin hyödyntää juoksulenkkejä osana treeniä. Personal trainer teki mulle aerobisen treeniohjelman sykerajoineen. Karvosen  kaavalla pystyn laskemaan (kunhan nyt ensin kertaan vähän prosenttilaskuja miehen tai googlen avulla) tarkat sykerajat eri treeneihin. Tätä kaavaa käyttävät kuulemma ihkaoikeat urheilijatkin joten huipulla ollaan tässä vähän niinkuin itsekin. ;) Sykerajoista tulee tämän kaavan avulla tarkemmat kuin niistä joita saadaan rasitustesteissä ja treenistä sitäkautta tehokaampaa. Koko systeemi perustuu leposykkeelle ja maksimisykkeelle. Ne pitää olla tiedossa jotta pääsee itse matemaattiseen meininkiin mukaan.

Tavoitteeni tälle kesälle on parantaa aerobista kuntoa ja pelitaitoja. Personal trainerin ohjelman ohella toinen merkittävä askel kohti juoksijan uraani oli juoksutrikoiden osto. Olen pitänyt trikoita kamalan näköisinä ja ajatellut, etten itse kehtaisi koskaan lähteä sellaisissa roskakatosta pitemmälle, mutta nyt jotenkin harhauduin sellaiset ostamaan. Parempi edelleen, etten vilkaisekaan peiliin ennen lenkille lähtöä sillä eiväthän ne nyt ihan minua pue oikeasti... Mutta joo, mahtavan kätevät ne on, juokseminen on paljon kevyempää ja mukavampaa ne päällä.

Ohjelmaan kuuluu vähintään kaksi juoksulenkkiä viikossa, toinen intervallitreeni ja toinen peruskestävyystreeni. Intervallissa teen neljä 2min pituista sykkeenkohotusta eri sykerajoilla niin, että vikassa spurtissa saavuttaisin sitten 90% sykkeen. Peruskestävyysharjoituksessa tulisi sitten jolkotella pienemmällä sykkeellä reilun tunnin ajan tasaisesti. Juostessa siis sykemittarista on tullut enemmän kuin vain tärkeä Harmittaa vain, että näen niin kovin huonosti tuon mittarin lukemia vauhdissa (etenkin jos on aurinkoinen ilma ja kuka nyt sateella viitsii juosta). Intervallitreenissä apuna on miehen upeasti miksaama treenimusiikki, jonka avulla tiedän tarkkaan, milloin on aika juosta täysiä ja milloin levätä. Mutta harmitusta aiheuttaa noiden eri sykeprosenttien toteutuminen spurteissa. On mentävä enemmänkin fiilis pohjalta, eli lisää juoksuvauhtia vähitellen treenin edetessä. Jos yrittäisin lukea sykemittarin lukemia täydessä vauhdissa, juoksisin todennäköisesti päin puuta tai kompastuisin omiin jalkoihini. En siis sitä kokeilekaan mutta rauhallisempien juoksuvauhtien aikana pystyn todennäköisesti tarkistamaan, mikä syke on heti spurtin jälkeen. Harmittaa tällainen säätö kun haluaisi tehdä treenin täysin oikein. Mutta minkäs teet, puhuvia mittareita on kuulemma olemassa mutta sellainen pitäisi tilata tuolta jostain ison veden takaa.

Hauskana yksityiskohtana juoksemisesta mainittakoon viime viikon reissuni Sulkavalla tätini luona. Hieno ajatukseni oli, että siellä pääsisi sitten oikein ajan kanssa juostajolkottelemaan kun hiekkateitä on tarjolla kilometreittäin ja muita treenimahdollisuuksia ei ole. Seudulla oli kuitenkin pyörinyt karhu enkä todellakaan uskaltanut lähteä yksinäni pois ihmisasutusten liepeiltä. Eli urheiluani vaikeuttaviin tekijöihin voidaan nyt lisätä karhukin, lista onkin jo varsin pitkä ja kattava. Samalla lomall totesin myös kuinka vaikea on ylipäätään uskaltautua juoksemaan noita kovimpia intervallispurtteja. Näöstä ei siinä haipakassa ole hyötyä, enemmänkin haittaa mutta jotenkin sitä kuitenkin pitäisi pysyä pystyssä ja ehjänä. Paras olisi varmaan juosta nuo aina jossain urheilukentällä, mutten tiedä miten noita ratoja oikein on vapaanakaan.

Pelitaitoja pääsen näillä näkymin kehittämään hyvin pienissä määrin tässä kuussa. Heinäkuulle saimme salivuoroja varattua, mutta pahasti näyttää siltä, ettei pääkaupunkiseudulla pääse mihinkään liikuntasaliin pelaamaan kesäkuussa. On kait vain tyydyttävä mielikuvaharjoituksiin aurinkotuolissa =) Leiriäkään ei ole kuin vasta heinäkuun lopulla joten vähiin jää maalipallon kilinä nyt.

Heitto-ongelmaan taisi kuitenkin löytyä ratkaisu viime viikolla. Leirillä fyysinen valmentajamme otti jollain hyperhienolla kameralla kuvia heitoistamme ja seuraavissa treeneissä sitten istuttiin alas ja katsottiin toistemme heittoja oikein ajan kanssa. Pelkäsin todella oman heittoni näkemistä mutta eihän se ihan niin kamalaa ollutkaan. Yllättävää oli, että pääosin heitto näytti ihan mallikkaalta, mitä nyt pallo nousee ehkä tarpeettomankin ylös takana ennen heittoa. Alkuun kukaan ei löytänyt virheasentoja heitostani mutta kun kuvaa hidastettiin riittävästi ja pysäytettiin siihen hetkeen kun pallo irtoaa kädestäni, huomattiin että pallo on ihan väärässä asennossa kädessäni heiton viime hetkillä. Kämmeneni ei suinkaan ole pallon alla vaan pallon ja itseni välissä sivulla. Tätä on vaikea selittää, mutta käännän ranteeni sisäänpäin heiton loppuvaiheessa ja pallo lähtee aivan väärin kädestä.

Onneksi pääsin heti seuraavana päivänä heittämään palloa ajatuksen kanssa ja vielä kun pelikaverit katsoivat vieressä heittoa sain jo parannettua ranteen asentoa. Ilmeisesti pelkään, että sormet osuvat lattiaan (tätäkin on tapahtunut ja se sattuu) joten käännän ne poispäin lattiasta viime hetkellä. Positiivista on, että kun heittoon keskittyy, käsi ei käänny ja heitto lähtee paljon rennommin ja kovempaakin. Pelitilanteessa tietenkin heitoista vain murto-osa onnistui joten paljon tekemistä tässä vielä on ennenkuin saan vian täysin korjattua. Mutta mahtavaa, että virhe löytyi ja saan vihdoin myös positiivisia kokemuksia heitostani.

Ennen kuun vaihteessa olevaa Espanjan turnausta on hieman käytävä päänsisäistä keskustelua liittyen tuohon turnausjännittämiseen ja etsittävä hieman lisätietoa keinoista joilla siitä pääsen irti. Kirjastoon ja googleen siis mars!