Treenaamisessani on nyt iskenyt jonkin sortin taantuma niin kehityksellisesti kuin fyysisestikin. Pelaaminen tökkii, tuntuu vain ettei onnistu mikään mitä yritän ja kuntosalilla painot eivät nouse yhtä kepeästi kuin ennen. En ymmärrä yhtään mistä tässä on kyse. Opin mielestäni keväällä heittämään targea jotenkuten hyvin, mutta nyt heitot eivät lähde ollenkaan niin kuin ennen ja pitkiä heittoja ropisee. Suunnatkaan eivät enää ole heitoissa niin kohdillaan kuin ennen eikä tuntuma palloon vain tunnu oikealta. Puolustus, joka on ollut itselle aina se mukava ja helppokin homma tuntuu sekin mättävän ja pahasti. Asentovirheet ovat palanneet kuvioihin eli torjunta-asento ei ole optimaalinen ja pallo pomppaa siksi minuun osuttuaan maaliin. Välistä myös kuulen pallon tulevan väärin eli olen maissa torjumassa eri kohdassa kuin mistä pallo tulee. Ylipäätään tuntuu, että kroppani on unohtanut kaiken mitä on oppinut viimeisten kuukausien aikana ja toimii jotenkin aivan epäsynkronisesti. Salitreenissä liikeratojen puhtauteen joutuu kiinnittämään enemmän huomioita ja painoja välistä vähentämään kun ei vain jaksa.
Tätä kaikkea on nyt jatkunut pari viikkoa ja alan olla aika kärsimätön asian suhteen. Hassuinta on, ettei tämä ole vielä vaikuttanut fiiliksiini. Treeneihin lähtäminen tuntuu mukavalta ja tekee mieli lisätä treenikertoja ja tehdä vaikeampia asioita. Sitten tositoimiin ryhdyttyäni pelikentällä tai kuntosalilla surkea suorituskykyni kuitenkin masentaa ja tekee mieli luovuttaa. Halua kehittyä, treenata ja menestyä siis on, mutta johonkin se vain tökkää. Toisaalta sitten kun asiat alkavat mennä pieleen urheillessa, madallan itsekin tavoitetasoja ja alan luvouttaa kesken kaiken kun mielessä on vain ajatus, ettei tämä kuitenkaan onnistu. Kun en urheilusta sinällään oikeasti mitään tiedä, en tiedä onko tämä normaalia vai mistä tässä kaikessa on kyse. Alkaa vain ottaa päähän tällainen ja pelkään miten voin tehdä mitään näyttöjä Lontoota ajatellen kun epäonnistun kaikessa mihin ryhdyn.
Viikonloppuna oltiin siis leirillä Varalassa. Itsellä treenejä oli vain sunnuntaina kun olin töissä lauantain. Hyvin ei pyyhkinyt leirilläkään ja olin jo ihan varma, että ryssin tilaisuuteni päästä seuraavaan turnaukseen. Heittelin pitkiä jatkuvalla syötöllä kun koetin saada nopeaa hyökkäystä onnistumaan ja heittojen suunnat olivat kadoksissa. Seurasin Malmön turnauksessa tarkoin kuinka japanilaiset naiset nousivat ylös torjunta-asennosta erittäin nopeasti ja pystyivät näin pelaaman hyvin nopeaakin peliä. Oivallus oli todella valtava sillä olen tähän asti tuhlannut nousemiseen aivan liian monta turhaa liikettä ja sitä kautta aikaa ja energiaakin. Nyt osaan nousta maasta kuten he, mutta ikävä kyllä en osaa vielä heittää sen jälkeen. Ehkäpä ensimmäistä kertaa elämässäni jalkani toimivat nopeammin kuin pääni ja tämän vuoksi olen ehtinyt jo nousta ja ottaa heittoon vaadittavat askeleet ennen kuin pääni ehtii varoittaa asiasta. Sillä kun nousee omalta pelipaikaltaan ylös, ei voi ottaa niin montaa vauhtiaskelta heittoon kuin normaalisti. Normitilanteessa sitä usein pakittaa maalille ja ottaa sieltä pitkän vauhdin ennen heittoa. Sen sijaan että otan pitkän vaudhin nopeissa heitoissa, minun tarvitsisi vain ottaa askel ja heittää kuten japanilaiset tekevät. Tätä pitää siis vielä treenata että saan sen lihasmuistiin oikein.
Leirin jälkeen tulivat valinnat Espanjan turnaukseen lähtevästä joukkueesta. Ihme kyllä, minut valittiin mukaan ja pääsen siis mukaan viimeiseen turnaukseen ennen Lontoota. Mahtava juttu, nyt minut on siis valittu jokaiseen turnaukseen koko maajoukkueurani aikana. Kertaakaan en ole joutunut jäämään kotiin, saas nähdä rikkooko Lontoo julmasti tämän sarjan. Espanjassa tulee todennäköisesti olemaan törkeän kuuma kesä-heinäkuun vaihteessa kun siellä olemme pelaamassa. En tosiaankaan tiedä miten sen handlaan koska en mikään helleihminen ole. Kuumalla ilmalla olen laiska ja vetelä joten tekemistä riittää että saan itsestäni puristettua kentälle taistelijan. Lisäksi täytyy miettiä paljon tuota pelijännittämistä, miten saan sen kuriin kun en ehdi sitä ennen nähdä edes tuota meidän urheilupsykologia.
Niin ja kesätreenien ajankohdista ei ole vieläkään mitään tietoa. Stressi kasvaa ja käyrät nousee. Pelaamaan pitäisi päästä mahdollisimman paljon kesän aikana, mutta salivuorot vain loistavat poissaolollaan. Mitään suunnitelmiakaan ei voi oikein tehdä kesän suhteen kun ei tiedä, minä viikonpäivinä mahdollisesti pk-seudulla pääsisi pelaamaan.
maanantai 28. toukokuuta 2012
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Pientä päivitystä
Alkuun linkkivinkki: http://kohtilontoota.blogspot.com/2012/05/paralympialaiset-valiojoukon-urheilua.html. Kohti Lontoota blogi on jo sinällään suositeltavaa luettavaa, siihen kirjoittelevat Lontooseen ehdolla olevat urheilijat vuorollaan kuulumisistaan. Linkittämässäni jutussa on kuitenkin tällä kertaa Iso-Britanian Suomen suurlähettilään kirjoittama bloggaus vammaisurheilusta. Jutusta löytyy hauska maininta maalipallosta, joka taisi tehdä suurlähettilääseen vaikutuksen ;)
Alan vähitellen toipumaan viikonlopun turnausreissusta. Eilisen päivän olin ihan toimintakyvytön: pyörrytti, päätäsärki ja väsytti vain koko päivän. Tänään fiilis on taas loistava joten veikkaan että kyse oli vain turnausväsymyksestä, unenpuuttesta ja stressin laukeamisesta. Reagoin kyllä aivan liian vahvasti paineeseen ja siihen että suunnitelmat muuttuvat, mutten kyllä tiedä miten sitä voisin välttää, Tuollaiset on musta niin ihmisen persoonaan ja temperamenttiin liittyviä asioita. Jos Lontooseen pääsen, voipi siis olla tulossa varsin rankka kotiinpaluu, etenkin kun paluu on maanantaina ja heti tiistaista pitäisi taas siirtyä töihin.
Pelitreenien tulevaisuus mietityttää tällä hetkellä kyllä ehdottomasti eniten. Kesätreeneistä ei ole vieläkään täyttä varmuutta ja paineet kasvavat. Olisi mahtavaa päästä treenaamaan edes kaksi kertaa viikossa kesälläkin, mutta nyt kun kevätkausi päättyy, ei ole vielä varmistunut edes yhtä treenikertaa viikkoon. Että tältä pohjalta on hyvä jatkaa harjoittelua, huh huijaa
Viikonloppuna luvassa on maajoukkueleiri Varalassa. Ensimmäistä kertaa joudun kuitenkin jäämään ekalta päivältä pois sillä järjestetämme pime cafe -tapahtuma kavereiden kanssa lauantaina. Eli jos haluatte tavata mut pimeässä, saada elämyksen siitä miltä tuntuu juoda kahvia tms. pimeässä, tulkaa paikalle. Kahvila on avoinna klo 12-17 osoitteessa Pengerkatu 11 A, 2.krs, Helsinki. Lisätietoja löytyy mm. www.pimecafe.fi sivulta.
Leirin jälkeen ensi viikolla taitanee selvitä seuraavaan turnaukseen lähtijät. Kesä-heinäkuun vaihteessa Espanjassa pelataan viimeinen naisten maalipalloturnaus ennen Lontoota. Vähän jo jänskättää pääsenkö mukaan hikoilemaan :)
Flunssasta ei ole jäljellä kuin hieman tukkoinen nenä joten rohkenen jatkaa treenaamista taas normaaliin tyyliin. Eipä tässä toisaalta paljoa ehdi ennen leiriä kun pelitreenitkin on tältä keväältä loppuneet mutta jotain kuitenkin...
Alan vähitellen toipumaan viikonlopun turnausreissusta. Eilisen päivän olin ihan toimintakyvytön: pyörrytti, päätäsärki ja väsytti vain koko päivän. Tänään fiilis on taas loistava joten veikkaan että kyse oli vain turnausväsymyksestä, unenpuuttesta ja stressin laukeamisesta. Reagoin kyllä aivan liian vahvasti paineeseen ja siihen että suunnitelmat muuttuvat, mutten kyllä tiedä miten sitä voisin välttää, Tuollaiset on musta niin ihmisen persoonaan ja temperamenttiin liittyviä asioita. Jos Lontooseen pääsen, voipi siis olla tulossa varsin rankka kotiinpaluu, etenkin kun paluu on maanantaina ja heti tiistaista pitäisi taas siirtyä töihin.
Pelitreenien tulevaisuus mietityttää tällä hetkellä kyllä ehdottomasti eniten. Kesätreeneistä ei ole vieläkään täyttä varmuutta ja paineet kasvavat. Olisi mahtavaa päästä treenaamaan edes kaksi kertaa viikossa kesälläkin, mutta nyt kun kevätkausi päättyy, ei ole vielä varmistunut edes yhtä treenikertaa viikkoon. Että tältä pohjalta on hyvä jatkaa harjoittelua, huh huijaa
Viikonloppuna luvassa on maajoukkueleiri Varalassa. Ensimmäistä kertaa joudun kuitenkin jäämään ekalta päivältä pois sillä järjestetämme pime cafe -tapahtuma kavereiden kanssa lauantaina. Eli jos haluatte tavata mut pimeässä, saada elämyksen siitä miltä tuntuu juoda kahvia tms. pimeässä, tulkaa paikalle. Kahvila on avoinna klo 12-17 osoitteessa Pengerkatu 11 A, 2.krs, Helsinki. Lisätietoja löytyy mm. www.pimecafe.fi sivulta.
Leirin jälkeen ensi viikolla taitanee selvitä seuraavaan turnaukseen lähtijät. Kesä-heinäkuun vaihteessa Espanjassa pelataan viimeinen naisten maalipalloturnaus ennen Lontoota. Vähän jo jänskättää pääsenkö mukaan hikoilemaan :)
Flunssasta ei ole jäljellä kuin hieman tukkoinen nenä joten rohkenen jatkaa treenaamista taas normaaliin tyyliin. Eipä tässä toisaalta paljoa ehdi ennen leiriä kun pelitreenitkin on tältä keväältä loppuneet mutta jotain kuitenkin...
maanantai 21. toukokuuta 2012
Mörköjä ja mitalleja Malmöstä
Leijailtiin viime yönä lentokoneen kyydissä takaisin Suomeen ja ajatukseni olisi nyt heti tuoreeltaan kertoilla turnauskuulumiset ennenkuin nyt jo sekavan sumeat muistoni kokonaan katoavat päästäni. Malmö ladyintercupissa mukana oli siis kaikkiaan 14 maata, Lontooseen on tulossa kymmenen maata ja Malmössä näistä mukana oli kahdeksan. Eli kovatasoinen pläjäys oli tarjolla ja hyviä pelejä saatiinkin kokea. Rikoimme kaikki todennäköisyyslaskemat voittamalla koko turnauksen. Kaikkiaan kahdeksasta pelista hävisimme vain yhden ja maaleja omaan päähän ropisi tosi vähän.
Olen tosi ylpeä koko joukkueestamme ja vähän harmittaa, että suomalaiseen tyyliin voitosta ei kovinkaan suurta numeroa pidetty. Mieli tekee taas kertoilla meininkejä koko joukkueen osalta, mutta pitäydyn omissa fiiliksissä ja toimissa. Turnaus toi itselle varmemman olon siitä, että mulla voisi olla oma tärkeä paikka joukkueessa. Sen luin rivienvälistä, mutta haluan nyt uskoa siihen ja toimia sen mukaisesti. Välttelen muihin vertaamista ja totean vain, että peliaikaa tuli ihan kohtuullisesti ja hyvää palautettakin jonkin verran.
Karmeinta koko viikonlopussa olivat yöt. Turnausjännitys ja unettomuus vaivasivat niin, että jossain vaiheessa olin jo luovuttaa koko homman, pakata laukkuni ja häipyä. Ekana yönä en meinannut millään saada unta ja heräsin klo 5.30 saamatta enää sen jälkeen unta. Ehkä kolme tuntia tuli yhteensä nukuttua ja se nyt on tällaiselle supernukkujalle aivan liian vähän. Pääsin aloituskokoonpanoon ekaan matsiin kun vastassa oli Australia. Tarkoitus oli vähän arvioida vastustajaa ja pitää oma maali puhtaana. En ole oppinut nähtävästi oikein mitään hermojen hallitsemisesta turnauksen ekassa ottelussa. Olin taas aivan hermona kentällä koko ekan erän jonka siellä. En saanut kunnon heittoja aikaiseksi enkä pystynyt nauttimaan pelistä. Australian vahvuus oli ehdottomasti tarkat, aivan kulmiin heitetyt heitot joissa riitti haastetta. Tuollaisia, noin kovia ja kuitenkin tarkkoja heittoja joutuu treeneissä torjumaan luokattoman harvoin, koska osumme sinne itse lähinnä kait vahingossa. Lisäksi omaa haastetta lisäsi se, että olen viime aikoina ollut enemmän huolissani toisen ääripääni, eli sentterin ja minun välisen kohdan torjumisesta ja ajatukset oli liiaksi sen alueen torjuntojen vahvistamisessa. Yksi maali meni löysien ja hitaiden käsieni vuoksi omasta kulmastani maaliin. Hurjinta oli kuitenkin, että jouduin torjumaan rankkarin heitettyäni pitkän heiton. En tajua miten sen tein, mutta torjuin rankkarin vaikka se heitettiin vaikeammalle puolelleni eli oikealle. Toiselle erälle mut vaihdettiin ihan syystäkin penkille. Aussit kaatuivat lukemin 5-2.
Ekasta turnauspäivästä jäi aika kurjat henkilökohtaiset fiilikset vaikka voitimmekin päivän toisenkin ottelun hallitsevaa Euroopan mestaria Tanskaa vastaan. Oma pelaaminen oli niin surkea esitys että paineet tulevaan kasvoivat ja usko omaan toimintaan horjui. Yöstä tuli täydellinen painajainen jota en mielelläni muistele. Ensin en meinannut saada unta ja spekuloin tulevaa. Kurkku tuntui vähän kipeältä ja pelkäsin, etten saisi pelata koko turnauksessa enää minuuttiakaan. Paineet näyttää omaa todellista osaamista olivat kovat ja pelkäsin, etten kipeänä siihen ikinä pystyisi. Pari tuntia onnistuin nukkumaan, mutta levottomat ajatukset valvottivat vielä uudestaan klo 2-5. Nämä yön tunnit taisivat olla niitä elämäni synkimpiä. Tuntui, etten ikinä saisi unta ja kaikki asiat tuntuivat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Aamulla herätys oli aikaisen pelin vuoksi klo 5.45 ja se stressasi myös. Mietin ihan tosissani sitäkin vaihtoehtoa, että pakkaisin tavarani, kävelisin juna-asemalle ja vain häipyisin. Aamulla purin huulta ja nieleskelin itkua kun oli niin surkea ja yksinäinen olo.
Aamumatsi klo 8.30 oli Hollantia vastaan ja olin aloituksessa kentällä. Peli sujui sisulla, berocan ja panadolin yhteisvaikutuksella. Vastustaja tiedettiin jo ennalta helpoksi eikä sieltä vaikeita heittoja tullutkaan. Mutta torjuntasennot pysyivät tiukkoina näitäkin heittoja torjuessa, ne saattavat helpoissa peleissä joskus unohtua kun keskitytään liiaksi vain heittoihin eikä ikäänkuin kunnioiteta vastustajan heittoja. Muistini mukaan (muistikuvat tältä päivältä ovat todella hataria) tein yhden maalin mutta heitto sinällään oli auttamattoman surkea. Heitin myös yhden pitkän enkä saanut rankkaria kiinni. Mut laitettiin vaihtoon tässäkin pelissä toisen erän puolivälissä mutta loppulukemat olivat 2-1 Suomelle. Jos en olisi tyrinyt tuota rankkaria, olisivat lukemat olleet nätimmät ja totuudenmukaisemmat mutta jossittelu lienee turhaa.
Lauantaina meillä oli kaikkiaan neljä matsia joten päivä oli pitkä ja raskas. Hollannin jälkeen hävisimme USA:lle ja Espanja voitettiin 2-0. Espanja matsissa pelasin jälleen ekan erän ja toisesta erästä osan. Tein ekan maalin jo hieman paremmalla heitolla sentterin ja vasemman laitapelaajan väliin (muistaakseni). Pitkiä en enää heittänyt joten jotain parannusta tapahtui. Pelifiilis oli viimein hyvä tässä pelissä ja meillä oli ihan hauskaakin kentällä. Torjunnat sujuivat rutiinilla eikä mitään vaaratilanteita ollut.
Lopuissa otteluissa en sitten kentälle enää päässytkään ja ihan perustelluista syistä. Ykköspelaajamme pelasivat loistavasti yhteen eikä siinä minua kaivattu. Penkillä oli ilo seurata hyvää pelaamista ja keskityin tsemppaamiseen ja rankkarikisaan valmistautumiseen. Jos sijoitusotteluissa pelataan tasapeli, siirrytään jatkoajan jälkeen maalipallossa rangaistusheittokilpailuun. Siinä jokainen pelaaja joutuu vuorollaan torjumaan ja heittämään yhden rankkarin. Jos on joutunut koko pelin ajan istumaan penkillä vaihdossa, rankkarikisaan meneminen on aika kova ponnistus niin henkisesti kuin fyysisestikin ja onnistuin mielestäni hyvin valmistamaan itseni siihen. Olin joka pelissä valmis rankkarikisaankin ja olisin mitä todennäköisemmin saanut hermoni siihen kuriin. Tytöt hoitivat pelit kuitenkin siihen malliin, ettei edes jatkoaikaa tarvittu yhdessäkään ottelussa ja tosiaan sunnuntaina saimme kultaiset mitallit kaulaamme.
Reissu oli siis moninpuolin onnistunut mutta samalla myös äärimmäisen raskas. Ruokapuolen kanssa pärjäsin hyvin vaikkeivat sapuskat nyt aina ihan itseäni miellyttäneet. Mitään karppausta tai terveellistä siellä ei voinut ajatella ja kaikkea hyvää tuli taas mätettyä ihan liikaa napaan, mutta siitä en jaksa huolta kantaa. Kotona on niin paljon helpompi pitää huolta sopivasta ruokavaliosta ja tehdä asioita oikein.
Voittamista tai edes pelin lopettamista en tässä turnauskessa päässyt vieläkään treenaamaan, tätä täytyy nyt sitten pähkiä vain mielikuvien tasolla koska ennen Lontoota ei välttämättä tilaisuuksia enää montaa tule. Jatkossa pitää treenata edelleen paljon heittoja tuolla uudella pallolla. Itseä häiritse todella paljon se, että lämmittelyissä käytettiin vanhan mallista palloa ja itse pelissä sitä uutta targea. Targeheittoni on vasta sen verran uusi ja kaipaa kertaamista jotta toimisi, että kun lämmittelyssä heitin vanhaa palloa, en enää pelissä osannutkaan heittää targea. Kun saan vanhan pallon hyppysiini palaan jotenkin automaattisesti siihen vanhaan heittotekniikkaan jolla en targea saa lentämään enkä pelissä pysty enää treenaamaan targeheittoani kuntoon.
Lisäksi sain Japanin peliä seuratessani loistavan mallin nopeasta pelaamisesta ja aion nyt treenata sitä itselleni vahvemmaksi. Pallon kanssa pystyy nousemaan paljon nopeammin kun tekee sen eri tavalla kuin tähän asti olen tehnyt. Paljon toistoja niin ehkä saan tämän uuden tavan siirrettyä pelitilanteisiinkin. Lisäksi haluan treenata puolustustani paremmaksi myös oikealla puolella eli ns. ykköspuolella. Silloin pääsen ehkä kentälle useammin kun voin pelata molempia laitoja sujuvasti. Ja tuohon pelijännittämiseen ja unen saantin turnauksessa on löydyttävä jotain ratkaisuja myös. Toivottavasti saan urheilupsykologin apuja tähän sillä yksin en taida osata tätä vyyhtiä ratkoa.
Onneksi viimeiseksi pelikseni kentällä jäänyt Espanja peli oli niin mukavaa peliä, että nälkä pelaamiseen ja tahto treenaamiseen jäi vallitsevaksi fiilikseksi. Nyt täytyy vain unohtaa nuo yön möröt ja keskittää ajatukset toiveikkaana tulevaan.
Flunssan suhteen alkaa taas hiipiä pientä epätoivoa mieleen. Kaksi viikkoa sitten oli aikalailla samantyyppinen pikkuflunssa mikä nyt on. Varsinaista kurkkukipuakaan ei enää ole, ääni vain vähän käheänä, nenä tukkoinen vain. En nyt vain yksinkertaisesti jaksa pitää treenitaukoa kun sitä on ollut jatkuvasti eikä se ole näyttänyt auttavan. Lisään siis taas superfoodeja ja jatkan monivitamiineja ja toivon parasta.
Olen tosi ylpeä koko joukkueestamme ja vähän harmittaa, että suomalaiseen tyyliin voitosta ei kovinkaan suurta numeroa pidetty. Mieli tekee taas kertoilla meininkejä koko joukkueen osalta, mutta pitäydyn omissa fiiliksissä ja toimissa. Turnaus toi itselle varmemman olon siitä, että mulla voisi olla oma tärkeä paikka joukkueessa. Sen luin rivienvälistä, mutta haluan nyt uskoa siihen ja toimia sen mukaisesti. Välttelen muihin vertaamista ja totean vain, että peliaikaa tuli ihan kohtuullisesti ja hyvää palautettakin jonkin verran.
Karmeinta koko viikonlopussa olivat yöt. Turnausjännitys ja unettomuus vaivasivat niin, että jossain vaiheessa olin jo luovuttaa koko homman, pakata laukkuni ja häipyä. Ekana yönä en meinannut millään saada unta ja heräsin klo 5.30 saamatta enää sen jälkeen unta. Ehkä kolme tuntia tuli yhteensä nukuttua ja se nyt on tällaiselle supernukkujalle aivan liian vähän. Pääsin aloituskokoonpanoon ekaan matsiin kun vastassa oli Australia. Tarkoitus oli vähän arvioida vastustajaa ja pitää oma maali puhtaana. En ole oppinut nähtävästi oikein mitään hermojen hallitsemisesta turnauksen ekassa ottelussa. Olin taas aivan hermona kentällä koko ekan erän jonka siellä. En saanut kunnon heittoja aikaiseksi enkä pystynyt nauttimaan pelistä. Australian vahvuus oli ehdottomasti tarkat, aivan kulmiin heitetyt heitot joissa riitti haastetta. Tuollaisia, noin kovia ja kuitenkin tarkkoja heittoja joutuu treeneissä torjumaan luokattoman harvoin, koska osumme sinne itse lähinnä kait vahingossa. Lisäksi omaa haastetta lisäsi se, että olen viime aikoina ollut enemmän huolissani toisen ääripääni, eli sentterin ja minun välisen kohdan torjumisesta ja ajatukset oli liiaksi sen alueen torjuntojen vahvistamisessa. Yksi maali meni löysien ja hitaiden käsieni vuoksi omasta kulmastani maaliin. Hurjinta oli kuitenkin, että jouduin torjumaan rankkarin heitettyäni pitkän heiton. En tajua miten sen tein, mutta torjuin rankkarin vaikka se heitettiin vaikeammalle puolelleni eli oikealle. Toiselle erälle mut vaihdettiin ihan syystäkin penkille. Aussit kaatuivat lukemin 5-2.
Ekasta turnauspäivästä jäi aika kurjat henkilökohtaiset fiilikset vaikka voitimmekin päivän toisenkin ottelun hallitsevaa Euroopan mestaria Tanskaa vastaan. Oma pelaaminen oli niin surkea esitys että paineet tulevaan kasvoivat ja usko omaan toimintaan horjui. Yöstä tuli täydellinen painajainen jota en mielelläni muistele. Ensin en meinannut saada unta ja spekuloin tulevaa. Kurkku tuntui vähän kipeältä ja pelkäsin, etten saisi pelata koko turnauksessa enää minuuttiakaan. Paineet näyttää omaa todellista osaamista olivat kovat ja pelkäsin, etten kipeänä siihen ikinä pystyisi. Pari tuntia onnistuin nukkumaan, mutta levottomat ajatukset valvottivat vielä uudestaan klo 2-5. Nämä yön tunnit taisivat olla niitä elämäni synkimpiä. Tuntui, etten ikinä saisi unta ja kaikki asiat tuntuivat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Aamulla herätys oli aikaisen pelin vuoksi klo 5.45 ja se stressasi myös. Mietin ihan tosissani sitäkin vaihtoehtoa, että pakkaisin tavarani, kävelisin juna-asemalle ja vain häipyisin. Aamulla purin huulta ja nieleskelin itkua kun oli niin surkea ja yksinäinen olo.
Aamumatsi klo 8.30 oli Hollantia vastaan ja olin aloituksessa kentällä. Peli sujui sisulla, berocan ja panadolin yhteisvaikutuksella. Vastustaja tiedettiin jo ennalta helpoksi eikä sieltä vaikeita heittoja tullutkaan. Mutta torjuntasennot pysyivät tiukkoina näitäkin heittoja torjuessa, ne saattavat helpoissa peleissä joskus unohtua kun keskitytään liiaksi vain heittoihin eikä ikäänkuin kunnioiteta vastustajan heittoja. Muistini mukaan (muistikuvat tältä päivältä ovat todella hataria) tein yhden maalin mutta heitto sinällään oli auttamattoman surkea. Heitin myös yhden pitkän enkä saanut rankkaria kiinni. Mut laitettiin vaihtoon tässäkin pelissä toisen erän puolivälissä mutta loppulukemat olivat 2-1 Suomelle. Jos en olisi tyrinyt tuota rankkaria, olisivat lukemat olleet nätimmät ja totuudenmukaisemmat mutta jossittelu lienee turhaa.
Lauantaina meillä oli kaikkiaan neljä matsia joten päivä oli pitkä ja raskas. Hollannin jälkeen hävisimme USA:lle ja Espanja voitettiin 2-0. Espanja matsissa pelasin jälleen ekan erän ja toisesta erästä osan. Tein ekan maalin jo hieman paremmalla heitolla sentterin ja vasemman laitapelaajan väliin (muistaakseni). Pitkiä en enää heittänyt joten jotain parannusta tapahtui. Pelifiilis oli viimein hyvä tässä pelissä ja meillä oli ihan hauskaakin kentällä. Torjunnat sujuivat rutiinilla eikä mitään vaaratilanteita ollut.
Lopuissa otteluissa en sitten kentälle enää päässytkään ja ihan perustelluista syistä. Ykköspelaajamme pelasivat loistavasti yhteen eikä siinä minua kaivattu. Penkillä oli ilo seurata hyvää pelaamista ja keskityin tsemppaamiseen ja rankkarikisaan valmistautumiseen. Jos sijoitusotteluissa pelataan tasapeli, siirrytään jatkoajan jälkeen maalipallossa rangaistusheittokilpailuun. Siinä jokainen pelaaja joutuu vuorollaan torjumaan ja heittämään yhden rankkarin. Jos on joutunut koko pelin ajan istumaan penkillä vaihdossa, rankkarikisaan meneminen on aika kova ponnistus niin henkisesti kuin fyysisestikin ja onnistuin mielestäni hyvin valmistamaan itseni siihen. Olin joka pelissä valmis rankkarikisaankin ja olisin mitä todennäköisemmin saanut hermoni siihen kuriin. Tytöt hoitivat pelit kuitenkin siihen malliin, ettei edes jatkoaikaa tarvittu yhdessäkään ottelussa ja tosiaan sunnuntaina saimme kultaiset mitallit kaulaamme.
Reissu oli siis moninpuolin onnistunut mutta samalla myös äärimmäisen raskas. Ruokapuolen kanssa pärjäsin hyvin vaikkeivat sapuskat nyt aina ihan itseäni miellyttäneet. Mitään karppausta tai terveellistä siellä ei voinut ajatella ja kaikkea hyvää tuli taas mätettyä ihan liikaa napaan, mutta siitä en jaksa huolta kantaa. Kotona on niin paljon helpompi pitää huolta sopivasta ruokavaliosta ja tehdä asioita oikein.
Voittamista tai edes pelin lopettamista en tässä turnauskessa päässyt vieläkään treenaamaan, tätä täytyy nyt sitten pähkiä vain mielikuvien tasolla koska ennen Lontoota ei välttämättä tilaisuuksia enää montaa tule. Jatkossa pitää treenata edelleen paljon heittoja tuolla uudella pallolla. Itseä häiritse todella paljon se, että lämmittelyissä käytettiin vanhan mallista palloa ja itse pelissä sitä uutta targea. Targeheittoni on vasta sen verran uusi ja kaipaa kertaamista jotta toimisi, että kun lämmittelyssä heitin vanhaa palloa, en enää pelissä osannutkaan heittää targea. Kun saan vanhan pallon hyppysiini palaan jotenkin automaattisesti siihen vanhaan heittotekniikkaan jolla en targea saa lentämään enkä pelissä pysty enää treenaamaan targeheittoani kuntoon.
Lisäksi sain Japanin peliä seuratessani loistavan mallin nopeasta pelaamisesta ja aion nyt treenata sitä itselleni vahvemmaksi. Pallon kanssa pystyy nousemaan paljon nopeammin kun tekee sen eri tavalla kuin tähän asti olen tehnyt. Paljon toistoja niin ehkä saan tämän uuden tavan siirrettyä pelitilanteisiinkin. Lisäksi haluan treenata puolustustani paremmaksi myös oikealla puolella eli ns. ykköspuolella. Silloin pääsen ehkä kentälle useammin kun voin pelata molempia laitoja sujuvasti. Ja tuohon pelijännittämiseen ja unen saantin turnauksessa on löydyttävä jotain ratkaisuja myös. Toivottavasti saan urheilupsykologin apuja tähän sillä yksin en taida osata tätä vyyhtiä ratkoa.
Onneksi viimeiseksi pelikseni kentällä jäänyt Espanja peli oli niin mukavaa peliä, että nälkä pelaamiseen ja tahto treenaamiseen jäi vallitsevaksi fiilikseksi. Nyt täytyy vain unohtaa nuo yön möröt ja keskittää ajatukset toiveikkaana tulevaan.
Flunssan suhteen alkaa taas hiipiä pientä epätoivoa mieleen. Kaksi viikkoa sitten oli aikalailla samantyyppinen pikkuflunssa mikä nyt on. Varsinaista kurkkukipuakaan ei enää ole, ääni vain vähän käheänä, nenä tukkoinen vain. En nyt vain yksinkertaisesti jaksa pitää treenitaukoa kun sitä on ollut jatkuvasti eikä se ole näyttänyt auttavan. Lisään siis taas superfoodeja ja jatkan monivitamiineja ja toivon parasta.
maanantai 14. toukokuuta 2012
Turnausta odotellessa
Hupsista, menipä pitkä tovi blogihiljaisuudessa. Syy lienee siinä, että viime aikoina mulla on ollut kerrankin muutakin elämää kuin urheilu ja siitä tänne raportointi ;) Viime viikko meni tosiaan kuntoutuskurssilla näköasioita setviessä ja flunssaa vältellessä. Oli oikeastaan aika mainio sattuma, että sain pienen flunssan juuri viime viikolla sillä kurssilla urheilu olisi tuottanut vähän turhan paljon haastetta ja vieroittanut mut porukastakin.
Flunssa ei kunnolla saanut otettakaan joten en joutunut kärvistelemään kipeänä. Laitan superfoodien ja kunnollisten monivitamiinien piikkiin sen, että sairastelen harvemmin ja flunssat ovat hyvin mietoja entiseen verrattuna. Pari päivää on kurkku aamulla ja illalla vähän karhea ja sellainen vetämätön olo ja siinä kaikki. Tällä kertaa oli päänsärkyäkin mutta pientä tämä oli talven tauteihin verrattuna. Tällä hetkellä syön lähinnä ashwagadhaa ja tulsiaa. Jos tiedät hyviä tapoja saada noita jauheita ujutettua ruoan sekaan niin laita kommenttiosioon vinkkiä. Ashwagadhaa laitan proteiinijuoman joukkoon ja tulsiaa palautusjuomaan, mutta etenkin tuo tulsia tökkii makunsa puolesta vielä aika paljon. Mutta pakottaudun sitä ottamaan, sillä sen luvataan parantavan vastustuskykyä ja suorituskykyä, mitä muuta mä tässä vaiheessa tarttisinkaan?
Tällä viikolla mies pitää viime vuoden lomiaan pois ja päivärytmi on varsin poikkeava siksikin. On mahtavaa vaihtelua ettei aina tartte ottaa Juusoa mukaan kuntosalille (lähinnä se pukeminen ja rattaiden työntely tympii) ja on kiva tehdä asioita eri järjestyksessä välillä. Tänäänkin kävin pitkällä kävelylenkillä koiran kanssa aamupäivästä, kun yleensä aina joudun köpöttelemään iltahämärissä treenien jälkeen. Maksimivoimakausi loppunee tässä lähipäivinä ja taidan olla siitä jo ihan tyytyvälinen sillä nyt ainakin pienenkin tauon jälkeen lihakset ovat todella jumissa viikonlopun pumppauksen jäljiltä.
Torstaina lähdetäänkin sitten maajoukkueen kanssa kohti Ruotsia ja Malmö ladyintercupia. Luvassa on törkeän aikaisia herätyksiä, nälkää ja notkumista mutta toivottavasti myös hyviä pelejä ja tekemisen meininkiä. Tässä lohkojako:
A-lohko: Israel, Kanada, Saksa, Kreikka, Englanti, Ruotsi, Venäjä
B-lohko: Espania, USA, Japani, Hollanti, Australia, Suomi, Tanska
Perjantaina ja lauantaina pelataan alkusarja. Sunnuntaina ovat sitten sijoitusottelut. Otteluohjelmaa en juuri hurraillut kun sen luin, perjantaina me pelataan kaksi matsia ja lauantaina neljä. Mutta minä nyt olen tällainen hienohelma jonka on vain opittava elämään tämänkin epäoikeudenmukaisuuden kanssa. Lisäksi ennakkofiiliksiä laskee ihastuttavat lentoaikataulumme, lähtö torstai aamuna klo 6.45 ja paluu maanantai yönä klo 1.20. Surkeaa kärsivällisyyttäni ja suurta unitarvettani tullaan siis koettelemaan tällä viikolla.
Lohko on musta ihan mielenkiintoinen. A-lohkosta olen pelannut kaikkia joukkueita vastaan mutta B-lohkossa mulle tuntemattomia maalipallomaita ovat Japani ja Australia joiden peliin mieluusti tutustun. Siihen, kuinka helppoja tai vaikeita vastuksia nuo meille ovat, olen liian aloittelija mitään veikkaamaan näin julkisesti. Ja toisaalta pysyttäydyn linjauksessa olla setvimättä tässä blogissa koko joukkueemme asioita.
Flunssa ei kunnolla saanut otettakaan joten en joutunut kärvistelemään kipeänä. Laitan superfoodien ja kunnollisten monivitamiinien piikkiin sen, että sairastelen harvemmin ja flunssat ovat hyvin mietoja entiseen verrattuna. Pari päivää on kurkku aamulla ja illalla vähän karhea ja sellainen vetämätön olo ja siinä kaikki. Tällä kertaa oli päänsärkyäkin mutta pientä tämä oli talven tauteihin verrattuna. Tällä hetkellä syön lähinnä ashwagadhaa ja tulsiaa. Jos tiedät hyviä tapoja saada noita jauheita ujutettua ruoan sekaan niin laita kommenttiosioon vinkkiä. Ashwagadhaa laitan proteiinijuoman joukkoon ja tulsiaa palautusjuomaan, mutta etenkin tuo tulsia tökkii makunsa puolesta vielä aika paljon. Mutta pakottaudun sitä ottamaan, sillä sen luvataan parantavan vastustuskykyä ja suorituskykyä, mitä muuta mä tässä vaiheessa tarttisinkaan?
Tällä viikolla mies pitää viime vuoden lomiaan pois ja päivärytmi on varsin poikkeava siksikin. On mahtavaa vaihtelua ettei aina tartte ottaa Juusoa mukaan kuntosalille (lähinnä se pukeminen ja rattaiden työntely tympii) ja on kiva tehdä asioita eri järjestyksessä välillä. Tänäänkin kävin pitkällä kävelylenkillä koiran kanssa aamupäivästä, kun yleensä aina joudun köpöttelemään iltahämärissä treenien jälkeen. Maksimivoimakausi loppunee tässä lähipäivinä ja taidan olla siitä jo ihan tyytyvälinen sillä nyt ainakin pienenkin tauon jälkeen lihakset ovat todella jumissa viikonlopun pumppauksen jäljiltä.
Torstaina lähdetäänkin sitten maajoukkueen kanssa kohti Ruotsia ja Malmö ladyintercupia. Luvassa on törkeän aikaisia herätyksiä, nälkää ja notkumista mutta toivottavasti myös hyviä pelejä ja tekemisen meininkiä. Tässä lohkojako:
A-lohko: Israel, Kanada, Saksa, Kreikka, Englanti, Ruotsi, Venäjä
B-lohko: Espania, USA, Japani, Hollanti, Australia, Suomi, Tanska
Perjantaina ja lauantaina pelataan alkusarja. Sunnuntaina ovat sitten sijoitusottelut. Otteluohjelmaa en juuri hurraillut kun sen luin, perjantaina me pelataan kaksi matsia ja lauantaina neljä. Mutta minä nyt olen tällainen hienohelma jonka on vain opittava elämään tämänkin epäoikeudenmukaisuuden kanssa. Lisäksi ennakkofiiliksiä laskee ihastuttavat lentoaikataulumme, lähtö torstai aamuna klo 6.45 ja paluu maanantai yönä klo 1.20. Surkeaa kärsivällisyyttäni ja suurta unitarvettani tullaan siis koettelemaan tällä viikolla.
Lohko on musta ihan mielenkiintoinen. A-lohkosta olen pelannut kaikkia joukkueita vastaan mutta B-lohkossa mulle tuntemattomia maalipallomaita ovat Japani ja Australia joiden peliin mieluusti tutustun. Siihen, kuinka helppoja tai vaikeita vastuksia nuo meille ovat, olen liian aloittelija mitään veikkaamaan näin julkisesti. Ja toisaalta pysyttäydyn linjauksessa olla setvimättä tässä blogissa koko joukkueemme asioita.
lauantai 5. toukokuuta 2012
Viikkorytmi haltuun
Vappuaattona olin tosiaan personal traineiria tapaamassa salilla ja se vaikutti kyllä yllättävänkin hyvältä hankinnalta. Pt tiesi paljonkin Harjun teeseistä ja osasi hyvin antaa neuvoja juuri sen tyyppiseen ruokavalioon. Näytin pätkän meidän peliäkin hänelle jotta hän sai kunnon käsityksen minkälaiseen urheiluun mun pitäisi ennenkaikkea olla kykenevä. Pt teki mulle uuden saliohjelman keskivartalotreeniin sillä en oikein pidä nykyisestä ja halusin tehokkaamman. Nyt on mainio paitsi että siinä pääpaino on ehkä enemmän selkälihaksissa joiden tekemisestä en vain ole koskaan pitänyt. No nyt pitää nostaa itseä niskasta ja tehdä kiltisti sillä selkäpuoli mulla varmasti eniten sitä treeniä tarttee.
Oli ihan loistavaa, kun sain apuja viikon rytmittämiseen ja päivärytmiin. Tein muutamalta päivältä ruokapäiväkirjaa etukäteen ja niiden perusteella pt pystyi heti näkemään ongelmakohdat treenaamisen ja ruokailun suhteen. Ongelmana oli yllättäen syömisen painottuminen liiaksi päivään. Ja onhan se totta, saatan syödä päivän lämpimät ateriat klo 12 ja 15. Välipala siis tulee usein vasta päivällisen jälkeen ja se ei kuulemma kovin hyvästä ole. Tämä rytmi on sopinut treeneihin ja ennenkaikkea siihen, että olen tehnyt ruoan Juuson nukkuessa ja siksi syönyt uuden lämpimän ennen treeniin lähtöä. Nyt täytyy muuttaa käytänteitä jotta treenaamisesta saa vielä entistä enemmän irti. Laitanpa tähän nyt ihan huvikseni viikko-ohjelmani niin hahmotatte vähän mistä puhun
Maanantai
12. Lounas
15. välipala
17. Päivällinen
18-20 Fysiikkatreeni
Tiistai
Kevyt aerobinen aamupäivällä jos Juuso sallii
12. Lounas
15.30 Välipala
17-19 Maalipallo
19.30 Päivällinen
Keskiviikko
12. Lounas
14.30 Välipala
16. Kuntosali
18 Päivällinen
(20-22 maalipallo joskus kun olen kykenevä)
Torstai
10. Kuntosali
12. Lounas
15. Välipala
17. Päivällinen
21. Kevyt aerobinen
Perjatntai
12. Lounas
14.30 Välipala
16. Kuntosali (ellei ole turnausta tai leiriä viikonloppuna)
18. Päivällinen
21. Kevyt aerobinen
Viikonloppuna sitten lisää kuntosalia, lenkkeilyä ja jumppaa ellei olla turnauksessa tai leirillä.
Listauksesta puuttuvat tietenkin aamu- ja iltapalat eikä viikkorytmi ole aina näin säännöllinen. Välistä korvaan kuntosalia juoksulenkillä tai saatan tehdä molemmatkin samana päivänä. Mutta pääperiaate on nyt tässä. Haluaisin lisää liikuntaa tuohon vielä änkeä, muttei se käytännössä oikein onnistu. Lisäksi pt sanoi, ettei maanantaina tai tiistaina ainakaan kannata mitään tehdä kun on maalipalloa josta pitää suoriutua hyvin ja palautua nopeasti. Perjantaille haluaisin aamupäivään lisätä yhden treenikerran, mutta lapsiparkki ei ole silloin auki.
Tuohon viikko-ohjelmaan kun lisäätte vielä 1-2tuntia ulkoilua Juuson kanssa joka päivälle puistossa tai pihalla, muskarin, askartelukerhon ja kaupassakäynnit niin alatte saamaan otteen siitä, mitä tämä äiti viikolla täällä oikein yrittää tehdä ja aikansa kuluttaa. Niin ja koira meinasi unohtua, pitäähän Nennakin jossain vaiheessa ulkoiluttaa.
Lähinnä uutta tässä on nyt noiden päivällisten sijoittuminen myöhempään kuin ennen. Pitäisi siis oppia tekemään ruoka vaikka valmiiksi ja syömään se sitten kun tullaan kotiin. Näinhän Juuson kanssa toimin joka tapauksessa, eli hän syö vain välipalaa ennen salille lähtöä ja lämmitän hänelle ruoan sitten kotiin tultuamme joten mitään suurta mullistusta ei pitäisi olla. Itselle pitäisi vain keksiä hyviä maistuvia ja vaihtelevia välipaloja, vinkatkaa mulle mitä te syötte. Lounaalla vedän usein munakkaan joten se ei tässä vaiheessa useinkaan maistu. Salaattia olen laiska tekemään vain itselleni joten usein välipala tarkoittaa vain rahkaa tai banaania. Yksittäisenä detailina oli mielenkiintoista kuulla, että se mitä maanantaina syö iltapalaksi, ratkaisee pitkälti sen miten tiistain maalipallotreeni menee. Palautumista täytyy siis jatkossa itsekin aina vain muistaa ajatella.
Katsotaan nyt sitten käytännössä miten tuon ruokailun kanssa käy. Tämän viikon on syömiset vähän menneet sinne päin kun ollaan jouduttu säästämään ruokakuluissa ja syömään lisäkkeenä välistä hilareita. Aika hyvin on silti paino pysynyt kurissa ja turvotus poissa. Ja tokihan vappuna tuli vähän herkuteltuakin. Ensi viikko ollaankin sitten kuntoutuskurssilla Iiriksessä joten silloinkaan en karppaamista pääse kunnolla harrastamaan. Vanhastaan tiedän että ruokavaihtoehtoja siellä ei kovinkaan paljoa ole joten on syötävä sitä mitä nenäneteen laitetaan. Toivottavasti pääsen kuntosalille muinakin kuin sen ns. virallisina aukioloaikoina. Ainakin aion karata maalipallotreeneihin aina iltaisin, sanoivat kelan säännöt mitä hyvänsä.
Keskiviikkona olin Vihdissä Otaniemen koululla pitämässä maalipallodemoa. Oli ihan mielettömän mukava ja samalla raskas päivä. Liikunnanopettajaa musta ei edelleenkä saisi väkisinkään, sen verran karmeaa hommaa se isossa kaikuvassa salissa opettaminen ja kurin pitäminen on, mutta oli mielettömän palkitsevaa ja ihanaa nähdä kuinka lapset nauttivat maalipallon kokeilusta. Osassa ryhmiä oli liikaa oppilaita kun niin monet opettajat halusivat luokkansa mukaan, mutta silloinkin sain tilanteen handlattua aika hyvin kun jaoin salin väliseinällä ja teetin erityyppisiä harjoituksia. Vain yhden ryhmän kanssa pääsimme kunnolla oikeasti pelaamaan (heillä oli jumppatunti ja laji oli heille muutoinkin jo tuttu) mutta muidenkin ryhmien kanssa päästiin onneksi aika kivasti juoneen kiinni muiden harjoitteiden avulla. Monista oppilaista oli jo tosi jännää ja erilaista pallotella kun salissa oli ihan pimeää. Itse sain hyvän keskittymistreenin kun lapset vaativat nähdä mun torjuvan palloa. Siinä piti sitten nököttää yksin kentällä valmiina ottamaan lasten heitot kiinni 9metrin alueelta. Tunnetustihan olen erittäin heikko rankkareiden kiinniotossa joten tämä oli sitä surkeinta osaamisaluettani. Paniikki meinasi iskeä kun tiesin 40 lapsen tuijottavan mua jännittyneinä mutta sain hermoni hallittua ja pallot onnellsesti kiinnikin. Siinä hieman esimakua Lontooseen ;) Näitä demoja kun saisi tehdä enemmänkin, ovat niin palkitsevia ja piristäviä. Sitä ei tajuakaan kuinka valtava elämys ihmiselle voi maalipallon kokeilu ollakaan. Ja on hienoa jos voi olla antamassa jotain tällaista toisille ja jakamassa samalla tietoutta vammaisurheilusta.
Oli ihan loistavaa, kun sain apuja viikon rytmittämiseen ja päivärytmiin. Tein muutamalta päivältä ruokapäiväkirjaa etukäteen ja niiden perusteella pt pystyi heti näkemään ongelmakohdat treenaamisen ja ruokailun suhteen. Ongelmana oli yllättäen syömisen painottuminen liiaksi päivään. Ja onhan se totta, saatan syödä päivän lämpimät ateriat klo 12 ja 15. Välipala siis tulee usein vasta päivällisen jälkeen ja se ei kuulemma kovin hyvästä ole. Tämä rytmi on sopinut treeneihin ja ennenkaikkea siihen, että olen tehnyt ruoan Juuson nukkuessa ja siksi syönyt uuden lämpimän ennen treeniin lähtöä. Nyt täytyy muuttaa käytänteitä jotta treenaamisesta saa vielä entistä enemmän irti. Laitanpa tähän nyt ihan huvikseni viikko-ohjelmani niin hahmotatte vähän mistä puhun
Maanantai
12. Lounas
15. välipala
17. Päivällinen
18-20 Fysiikkatreeni
Tiistai
Kevyt aerobinen aamupäivällä jos Juuso sallii
12. Lounas
15.30 Välipala
17-19 Maalipallo
19.30 Päivällinen
Keskiviikko
12. Lounas
14.30 Välipala
16. Kuntosali
18 Päivällinen
(20-22 maalipallo joskus kun olen kykenevä)
Torstai
10. Kuntosali
12. Lounas
15. Välipala
17. Päivällinen
21. Kevyt aerobinen
Perjatntai
12. Lounas
14.30 Välipala
16. Kuntosali (ellei ole turnausta tai leiriä viikonloppuna)
18. Päivällinen
21. Kevyt aerobinen
Viikonloppuna sitten lisää kuntosalia, lenkkeilyä ja jumppaa ellei olla turnauksessa tai leirillä.
Listauksesta puuttuvat tietenkin aamu- ja iltapalat eikä viikkorytmi ole aina näin säännöllinen. Välistä korvaan kuntosalia juoksulenkillä tai saatan tehdä molemmatkin samana päivänä. Mutta pääperiaate on nyt tässä. Haluaisin lisää liikuntaa tuohon vielä änkeä, muttei se käytännössä oikein onnistu. Lisäksi pt sanoi, ettei maanantaina tai tiistaina ainakaan kannata mitään tehdä kun on maalipalloa josta pitää suoriutua hyvin ja palautua nopeasti. Perjantaille haluaisin aamupäivään lisätä yhden treenikerran, mutta lapsiparkki ei ole silloin auki.
Tuohon viikko-ohjelmaan kun lisäätte vielä 1-2tuntia ulkoilua Juuson kanssa joka päivälle puistossa tai pihalla, muskarin, askartelukerhon ja kaupassakäynnit niin alatte saamaan otteen siitä, mitä tämä äiti viikolla täällä oikein yrittää tehdä ja aikansa kuluttaa. Niin ja koira meinasi unohtua, pitäähän Nennakin jossain vaiheessa ulkoiluttaa.
Lähinnä uutta tässä on nyt noiden päivällisten sijoittuminen myöhempään kuin ennen. Pitäisi siis oppia tekemään ruoka vaikka valmiiksi ja syömään se sitten kun tullaan kotiin. Näinhän Juuson kanssa toimin joka tapauksessa, eli hän syö vain välipalaa ennen salille lähtöä ja lämmitän hänelle ruoan sitten kotiin tultuamme joten mitään suurta mullistusta ei pitäisi olla. Itselle pitäisi vain keksiä hyviä maistuvia ja vaihtelevia välipaloja, vinkatkaa mulle mitä te syötte. Lounaalla vedän usein munakkaan joten se ei tässä vaiheessa useinkaan maistu. Salaattia olen laiska tekemään vain itselleni joten usein välipala tarkoittaa vain rahkaa tai banaania. Yksittäisenä detailina oli mielenkiintoista kuulla, että se mitä maanantaina syö iltapalaksi, ratkaisee pitkälti sen miten tiistain maalipallotreeni menee. Palautumista täytyy siis jatkossa itsekin aina vain muistaa ajatella.
Katsotaan nyt sitten käytännössä miten tuon ruokailun kanssa käy. Tämän viikon on syömiset vähän menneet sinne päin kun ollaan jouduttu säästämään ruokakuluissa ja syömään lisäkkeenä välistä hilareita. Aika hyvin on silti paino pysynyt kurissa ja turvotus poissa. Ja tokihan vappuna tuli vähän herkuteltuakin. Ensi viikko ollaankin sitten kuntoutuskurssilla Iiriksessä joten silloinkaan en karppaamista pääse kunnolla harrastamaan. Vanhastaan tiedän että ruokavaihtoehtoja siellä ei kovinkaan paljoa ole joten on syötävä sitä mitä nenäneteen laitetaan. Toivottavasti pääsen kuntosalille muinakin kuin sen ns. virallisina aukioloaikoina. Ainakin aion karata maalipallotreeneihin aina iltaisin, sanoivat kelan säännöt mitä hyvänsä.
Keskiviikkona olin Vihdissä Otaniemen koululla pitämässä maalipallodemoa. Oli ihan mielettömän mukava ja samalla raskas päivä. Liikunnanopettajaa musta ei edelleenkä saisi väkisinkään, sen verran karmeaa hommaa se isossa kaikuvassa salissa opettaminen ja kurin pitäminen on, mutta oli mielettömän palkitsevaa ja ihanaa nähdä kuinka lapset nauttivat maalipallon kokeilusta. Osassa ryhmiä oli liikaa oppilaita kun niin monet opettajat halusivat luokkansa mukaan, mutta silloinkin sain tilanteen handlattua aika hyvin kun jaoin salin väliseinällä ja teetin erityyppisiä harjoituksia. Vain yhden ryhmän kanssa pääsimme kunnolla oikeasti pelaamaan (heillä oli jumppatunti ja laji oli heille muutoinkin jo tuttu) mutta muidenkin ryhmien kanssa päästiin onneksi aika kivasti juoneen kiinni muiden harjoitteiden avulla. Monista oppilaista oli jo tosi jännää ja erilaista pallotella kun salissa oli ihan pimeää. Itse sain hyvän keskittymistreenin kun lapset vaativat nähdä mun torjuvan palloa. Siinä piti sitten nököttää yksin kentällä valmiina ottamaan lasten heitot kiinni 9metrin alueelta. Tunnetustihan olen erittäin heikko rankkareiden kiinniotossa joten tämä oli sitä surkeinta osaamisaluettani. Paniikki meinasi iskeä kun tiesin 40 lapsen tuijottavan mua jännittyneinä mutta sain hermoni hallittua ja pallot onnellsesti kiinnikin. Siinä hieman esimakua Lontooseen ;) Näitä demoja kun saisi tehdä enemmänkin, ovat niin palkitsevia ja piristäviä. Sitä ei tajuakaan kuinka valtava elämys ihmiselle voi maalipallon kokeilu ollakaan. Ja on hienoa jos voi olla antamassa jotain tällaista toisille ja jakamassa samalla tietoutta vammaisurheilusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)