Omituisen hyvä fiilis

Nyt ei voi kuin hämmästellä ja etsiä syytä kummalliseen oloon. Olo on energinen, ei nyt kepeä mutta ihan letkeä fiilis ja pää täynnä ajatuksia. Syytä tähän olen miettinyt paljon ja välillä on jo tullut pohdittua, olenko tulossa kipeäksi tai pitääkö tästä huolestua.

Meillä oli nimittäin viikonloppuna maajoukkueen leiri Pajulahdessa enkä ole koskaan ollut leirin jälkeen näin normaalissa kunnossa kuin nyt! Olen oppinut vihaamaan sunnuntai aamupäivän treenejä koska silloin on yleensä niin raihnainen olo ja pelista selviytyy vain sisulla ja kipukynnyksen unohtamalla mutta nyt eilinenkin päivä meni kuin tyhjää vain.

Valmentajaltakin oli pakko kysyä, olenko pelannut jotenkin vajaalla teholla mutta hän ei mitään ollut huomannut. Joku syy tähän kuitenkin on mutta se jäänee arvoitukseksi. Aiemmista leireistä poiketen tein verryttelyt aina samalla, huolellisella kaavalla huolehtien että joka puolelle tulee hyvä lämpö päälle. Lisäksi otin palautusjuomaa pari kertaa viikonlopun aikana. Muutoin toimin mielestäni täysin kuten ennenkin. Lisäksi tämä leiri käytännössä vain pelattiin ja sellaiset leirit ovat olleet ennen mun kropalle niitä kaikkein raskaimpia. Yhtenä syynä voi olla jo ihan se, että olen nyt pitemmän aikaa pystynyt tekemään oikeanlaista, maalipalloa tukevaa lihaskuntoa ja -huoltoa sali- ja fysiikkaharjoituksissa ja kroppa kestää nyt paremmin sitä peliä. No spekuloida voi aina mutta uskon kuitenkin, että kyseessä oli joku luonnon oikku ja pääsen seuraavalla leirillä taas normaaliin ahdinkoon.

Leirillä tehtiin pari maksimivoimatestiä ja ne jäivät yllättäen vähän kaivelemaan mua. Harmitti kun en tämän alaselän vaivan kanssa uskaltanut tehdä kyykkytestiä, olisi ollut hyvä tietää siihen maksimit. Penkin tein mutta sen tulos jäi myös kaivelemaan sillä 50kg jäi vasemman käden heikkouden takia noin 15sentin päähän. 45kg meni vielä niin kepeän oloisesti, että jos olisin hoksannut tehdä välissä 47kg olisi se voinut olla totuudenmukaisempi maksimi. Lisäksi täytynee huomioida myös se, että testi tehtiin sunnuntai aamupäivällä rankan lauantain jälkeen. Taidan siksi ajatella maksimikseni 50kg ja laskea salitreenin painot sen mukaan. Nyt maksimivoimakaudella pitäisi tehdä parhaimmillaan penkissä 85% painoilla maksimista joten tämä testitulos auttaa hyvin valitsemaan sopivan painon.

Leirillä oli tosiaan kiva päästä kunnolla keskittymään pelaamiseen kun muita harjoitteita ei juurikaan tehty. Nyt on paljon parempi tuntuma pelata seisovasta valmiusasemasta lähtevän sentterinkin vieressä, ennen tämä on ollut mulle jonkin sortin ongelma ja aiheuttanut ylimääräistä stressiä. Edelleen on luontevampaa pelata linjaa alhaalla valmiudessa olevan sentterin vieressä mutta nyt ainakin fiilis alempana pelaamiseen on parantunut. Kun sentteri lähtee torjuntaan seisaaltaan, täytyy laitamiesten puolustaa alempana niin ettei jää sentterin alle kun tämä tulee torjumaan. Alhaalla valmiudessa olevan sentterin kanssa voi pelata itse ylempänä niin että taakse jää enemmän tilaa josta pelastaa puolustajien taakse vierinyt pallo ja toisaalta puolustuslinja on erityyppinen tällöin. Kentällä liikkuminen on edelleen mulla paljon varmempaa kun pelaan edempänä sentterin vieressä. On tärkeää, että pelaaja löytää nopeasti takaisin omalle paikalleen koska vastustajalta voi tulla heitto hyvinkin nopeasti takaisin. Toisaalta olisi tärkeää liikkua kentällä jotta voi puolustaessa käydä varmistamassa muiden pelaajien takana ja hyökätessä heittää eri kohdista kenttää.

Vanhat ongelmakohdat ovat pysyvät, niihin ei muutosta tällä leirillä tullut. Heitoissa tuntuu että kaikki junnaa paikoillaan tai päinvastoin taantuu taaksepäin. Syynä varmaankin tuo edellsiessä tekstissäni mainitsemani heikko itsereflektoinnin kyky. En vain keksi mitä pitäisi tehdä toisin. Hienon oivalluksen sain sentään viime viikolla Espoon treeneissä kun kaveri antoi vinkkiä siihen miten uutta palloa pitää heittää eri tavoin kuin vanhaa, mutta jotenkin sen saattaminen käytäntöön on vielä vaiheessa. Jonkinverran sain myös käytännön neuvoja oikeasta linjasta heittokädestä toiseen käteen mutta sekään ei käytännössä kait onnistu, en tiedä. Puolustuksellisestikin oli varsin vaisu leiri. Imuroin muutaman maalin ja oma itsetunto varmana puolutajana sai kolhuja.

Tämä viikko otetaan nyt pelailun suhteen vähän rennommin jo ihan siksi että vappu tulee ja vie treenipäivämme tältä viikolta. Salilla on vielä kahden viikon ajan luvassa maksimivoimaa josta nautin oikeasti. Helatorstiana matkataankin sitten sinne Malmö Ladyintercupiin. Niin ja tänään tapaan ekaa kertaa sen uuden personal trainerin. Ajatuksena olisi kysyä neuvoja ravintoon, palauttavien käyttöön, verryttelyyn mutta ennen kaikkea aerobisen kunnon parantamiseen.

Niin ja hei, 2.heinäkuuta selviää, riittääkö tämän äidin rahkeet Lontooseen eli silloin valmentajamme on luvannut paljastaa Lontoon maalipallojoukkueiden kokoonpanon.

*****
Lopuksi voisin laittaa VAU:n tiedottajan Lauri Jaakkolan kirjoittaman lyhyen lehdistötiedotteen Lontoon paralympialaisten lohkojaosta joka on tänään julkaistu. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että saatiin helpompi lohko. Eihän tuonne ole tulossa kuin kovia maalipallomaita mutta jos kahdesta pitäisi valita niin kyllä tuo lohko on ennakolta veikattuna helpompi.

Lontoon paralympialaisten maalipalloturnauksen alkulohkot arvottiin
Lontoossa. Suomi pelaa miesten turnauksessa samassa A-lohkossa Liettuan,
Iso-Britannian, Brasilian, Turkin ja Ruotsin kanssa. Naisten turnauksessa
Suomen kanssa A-lohkossa pelaavat Kiina, Iso-Britannia, Tanska ja Brasilia.

Kotimaan turnauskausi pelattu, kansainväliset kentät edessä

Ensiksikin suurkiitos teille lukijoille rohkaisevista palautteista. Jostain syystä tämän blogin kommenttiosiot pysyvät edelleen hiljaisina mutta onneksi palautetta satelee muita reittejä minun korviinikin asti. Mutta kommentteja saa edelleen laittaa myös tänne sivuilleni, ihan rohkeasti vain ;)

Eilen pelattiin kauden päätösturnaus Helsingissä ja joukkueemme selvitti tiensä hopealle hienolla pelillä. Henkilökohtaisesti päivä oli epätasainen mutta toisaalta perusvarmaa pelaamista. Välierän ensimmäisessä ottelussa onnistuin runttaamaan kaikkiaan neljä maalia joista kaksi oli rangaistusheittoa. Tuplasin koko kauden maalimääräni joten ei huono tulos, mutta tällaisia tuloksia olisi pitänyt saada koko kauden ajan, ei vain vikana päivänä. Toinen välieräpeli oli sen sijaan jostain syystä todella nihkeää esitystä minun osaltani. Fiilistä pelaamiseen ei ollut oikein ollenkaan ja se näkyi heitossa. Torjunnat olivat varmoja ja siltä osin pelasin puhtaan pelin, mutta heitoista puuttui kaikki tärkeät osatekijät, voima, tekniikka ja suunnat. Voin vain olla tyytyväinen siihen ettei fiilis vaikuttanut torjuntoihini mutta paljon täytyy vielä miettiä, miksi peli-iloa ei ollut lainkaan.

Finaalissa sain käännettyä pelaamiseni toiseen moodiin. Kentälle päästyäni yritin luoda kavereille parempaa fiilistä (kun oltiin jo tappiolla selvästi) ja tehdä pelaamisesta rennompaa ja minusta siinä aika hyvin kait onnistuinkin. Torjunnat oli tässäkin pelissä varmoja vaikka vastustaja tarjoili napakampia ja teknisempiä heittoja kuin välierissä. Oli hyvä huomata, että pystyn tulemaan penkiltä kentälle pelin lopussa, hyppäämään itselle uuteen peliin kesken kaiken ja luomaan siihen jotain uuttakin. Tämä on kehitystä jos mikä sillä ennenhän pelkäsin ja inhosin joutua kesken pelin kentälle. Toki tilanne olisi ollut eri jos lukemat taululla olisivat olleet toiset, mutta silti jotain on tapahtunut henkisessä kasvussani pelaajana.

Ilta menikin sitten grillikauden avauksen merkeissä hyvässä maalipalloseurassa. Oli pitkästä aikaa tosi hauska ilta vailla sen suurempia ohjelmanumeroita tai suunnitelmia, rupateltiin, naurettiin ja syötiin paljon,  Nukkumaan mentiin vasta viiden jälkeen joten tänään on pakko ottaa aika rennosti, nautiskella auringosta ja koettaa saada nämä jäykät lihakset toimintakuntoon huomiseksi.

Olen miettinyt viime aikoina omaa tapaani analysoida ja hahmottaa pelaamistani. Osaan hyvin analysoida asioita ajatuksissani, miettiä seurauksia, toimintavaihtoehtoja yms. Mutta kun pitäisi analysoida ja arvioida omaa toimintaa, pelaamista, olen onnettoman surkea. En pysty itse hahmottamaan omia heikkouksiani tai vahvuuksiani kovinkaan hyvin toiminnan tasolla tarkemmmin enkä varsinkaan pysty sanomaan, mitä asioita toiminnassa pitäisi muuttaa. Olen siinä mielessä hyvin teoreettinen ihminen. Tiedän käytännössä hyvinkin tarkkaan miten jokin asia tehdään oikein (ja toisaalta vaadin toiminnalleni aina tämän tarkan tiedon jotta se on mielekästä) mutten tiedä mikä menee omassa toiminnassani pieleen, miksen pääse tähän toivottuun tulokseen. Joku oman toiminnan tarkkailun aspekti multa puuttuu ja siksi olen kait niin riippuvainen muiden antamasta palautteesta. En pysty kehittymään ilman sitä tai  kehitys ei ainakaan ole niin tietoista ja palkitsevaa kuin jos olisin siitä ulkopuolelta informoitu. Tämä ei koske vain pelaamistani vaan myös esim. koirankoulutusta jonka teoriasta ja periaatteista tiedän paljonkin, mutten oman koirani kanssa osaa niitä soveltaa kovinkaan onnistuneesti, en vain osaa pilkkoa omaa toimintaani riittäviin palasiin ja näkemään mitä seuraavaksi tulee tehdä.

Väliaikatuloksia lupausten toteutumisesta

Kuten viimeksi lupasin, olisi nyt tarjolla pikayhteenveto siitä missä mennään helmikuun lopussa täällä blogissani tekemissä tavoitteissa/lupauksissa. Paljon oli lupauksia asioiden vähentämisestä ja lisäämisestä. Tavoite kaikella oli ennenkaikkea vastustuskyvyn parantaminen, terveellisempi elämä, apu treenaamiseen ja sokeririippuvuudesta poispääseminen. Katsotaanpas sitten väliaikatuloksia

Suola
Suolan suhteen en ole päässyt pitkällekään. Aloitin atlantin merisuolan käytön juomavedessä, mutta laiskistuin sitä käyttämään kun se herätti lähipiirissä niin paljon silmien pyörittelyä ja kysymyksiä. Oma uskoni asiaan ei yksinkertaisesti riittänyt. Lisäksi kotona sen juomista on vähentynyt jo ihan se, että olen flunssan pelossa juonut usein sitruunavettä ja toisaalta jos mulla on kotona juomapullo, vaatii Juuso kokoajan siitä itselleen hörppyä. Ruoanlaitossa käytettävät suolat on nyt kuitenkin vaihdettu, mitään käsiteltyä suolaa meillä ei enää syödä. Harmittaa hiukan tämä suola-asia koska olisin halunnut testata Harjun lupausta siitä, että parin viikon suolakuurilla makeanhimo olisi lähtenyt kun verestä olisi poistuneet ne hiivat jotka sokeria syövät.

Herkuttelu
Tässä asiassa olen oikeasti ylpeä itsestäni vaikka kaverini vähän virnuilevatkin minun kaksinaismoralismille. En osta itse karkkia enää ollenkaan, mieli edes tee vaikka kaupassa käyn. Jo pelkästään tämä on tolkuttoman iso edistysaskel huomoioiden lähtötilanne. Aiemmin jos bussin lähtöön oli Leppävaarassa parikin ylimääräistä minuuttia, oli mun pakko käydä kaupassa tai kioskilla ostamassa "jotain ihan pientä makeaa vain" ja pahimmilaan mukaan tarttui pussillinen karkkia. Nyt ostan korkeintaan kerran viikossa levyllisen tummaa suklaata ja siitä riittää iloa pitkäksi aikaa. Kovinkaan en vielä siitä varsinaisesti tykkää mutta makeanhimon se vie.
Mutta kokonaan en siis ole karkista ja muusta makeasta luopunut. Kun olen ns. vapaalla kavereiden kanssa tai jossain muualla syömässä, sallin itselleni samat herkuttelut kuin muillekin. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, etten ehdoin tahdoin ehdottele herkkujenkaan ostoa vaan ikään kuin tyydyn osaani jos muut ovat minut tilanteeseen ajaneet. Tämä on musta toiminut hyvin ja makeaa tulee oikeasti syötyä harvoin, kerran viikossa keskimäärin. Herkkuöveritkin olen välttänyt sen maaliskuisen hotellireissun jälkeen musta oikein hyvin. Jos herkkuja on tarjolla ylenmäärin (esim. seisovanpöydän jälkkärit) keskityn niihin joista tykkään oikeasti eniten ja koetan syödä rauhallisesti niin huomaan helpommin kun olen täynnä.
 Aion jatkaa samaan tahtiin, herkkutteluja erikoistilanteissa ja muutoin korkeintaan tummaa suklaata.

 Kasvikset/hilarit
Olen iloinen että olen löytänyt tavan syödä vähähiilihydtaattista ruokaa ja urheilla silti kovaakin. Kasvikset ovat syrjäyttäneet arkiruoassa hyvin selkeästi riisin, pastan ja perunat joita meillä syödään kovin vähän enää. Lisäksi olen hyvin oppinut nauttimaan kasvisten mauistakin niin ettei niitä aina tarvitse gratinoida kermassa ja juustossa kuten ennen. Salaatteja lisäsin aluksi paljon ja nyt voisi niiden käyttöä taas lisätä kun ovat vähän unohtuneet. Salaattia tulee helposti syötyä normaaliakin enemmän kun tekee iltapalaksi Harjun aivan loistavan vihersmoothien. Siinä yksi ruukullinen tammenlehteä menee ihan huomaamatta.
Ainoa iso ongelma tämän vähähilarisen ruokavalion kanssa on kauppalasku. Viikossa menee rahaa ruokaan nyt ihan älyttömästi, arviolta 200e eikä sekään aina riitä. Tulee pitemmän päälle tosi kalliiksi kun halvan makaronin tilalle pitää ostaa luomukasviksia. Tämä vähän huolettaa sillä tulot hoitovapaalla eivät ole mitkään tähtitieteelliset.
Tätä ruokavaliotakin olen toteuttanut sillä periaatteella, että arjessa ollaan tiukkoja ja erityishetkillä ei hilareita lasketa. Minussa on paljon nipottajan ja perfektionistin vikaa ja haluan oppia rennompaa asennetta elämään. Ja uskon pysyvämmän muutoksen olevan mahdollista jos ei elä missään sääntöviidakossa ja rajoita ravinnon vuoksi omaa sosiaalista elämäänsä. Kaverien lisäksi hilareita tulee syötyä enemmän välillä viikonloppuisin kun mies tekee meidän rakastamaamme italialaista ruokaa.
Eli tässä onnistuttu hyvin, nyt vain lisää salaattia napaan ja uusia reseptejä etsimään ettei nykyisiin lisäkkeisiin kyllästy.

Lisäaineet
Lisäaineiden välttelyssä paljon on auttanut jo se etten syö herkkuja. Kotiin kannan peruskauppareissulta aikasamanlaisen satsin ja kun puolivalmisteita ei juuri ole, on lisäaineet pysyneet vähäisinä. Hyvin menee ja tällä jatketaan.

Palautuminen
Nyt on oikeastaan aika vaikea sanoa kuinka paljon olen tehostanut palautumistani. Tätä en ole niin kovin tarkkaan kontrolloinut. Jotenkin uusi tieto palautumisesta on sisäistynyt ja tullut osaksi arkea niin että se taitaa olla jo osa rutiineja joita ei niin mieti. Täytynee vielä tutkailla omaa toimintaa.

Annoskoot
Annoskoot ovat pienetyneet. Tähän syynä lähinnä se, etten syö kuin sellaista josta oikeasti pidän, tarkkailen enemmän kylläisyyttäni ja no kyllä se vatsakin on pienentynyt.

Muuta ravintoasiaa
Gojia vedän aika reippaasti päivittäin. Macan kanssa mokasin kun en tiennyt että sitä piti säilyttää jääkaapissa ja jouduin heittämään melkein täyden rasian roskiin. Uutta en ole ostanut koska on kertakaikkisesti niin törkeän pahan makuista. Nyt olen syönyt Chia ja ashwagandhaa.

Muihin vertaaminen
Tällä sektorilla olen parantanut eli vähentänyt jatkuvaa analysointia ja muiden kyttäämistä. Mutta toki aina voi parantaa ja niin aion tehdäkin. Omaa toimintaa ja ajatteluaan on seurattava tässä suhteessa ettei ylilyöntejä tapahdu.

Pallotreenit
Pallon kanssa tehtäviä treenejä en ole pystynyt lisäämään. Esteet ovat lähinnä perhepoliittisia ja toisaalta sosiaalisia. On vaikea irrottautua useampana iltana kotoa kun miehenkin pitäisi joskus päästä iltamenoihin ja ylitöitä tekemään. Toisaalta miesten kanssa treenaaminen on osoittaunut haastavaksi.
Sen sijaan olen mielestäni hyvin onnistunut tekemään pelitreenit ajatuksella ja miettimään tekemistäni koko ajan. Tätä vain jatkossakin samaan malliin niin kehitys on edes jotenkin mahdollista.

Positiivisuus
No tämän lisääminen omassa ajattelussani on koko elämän mittainen prosessi. Yritän edelleen parhaani ja koetan tehdä erilaisia harjoitteita joilla opin erilaista tapaa tarkkailla ympäristöä ja itseäni.

Summasummarum olen onnistunut varsin hyvin lupauksissani. Olen oikeasti nyt pirteämpi, sairastellut vähemmän, laihtunut ja energisempi kuin ennen. On enemmän itseluottamusta ja uskoa siihen etten kaadu sänkyyn jokaisen pöpön mukana ja toisaalta myös arvostaa nykytilannettani.

Selkävamma melkein selätetty

Jiihaa! Selkä alkoi kuntoutua heti vuorokauden kipuiltuaan ja nyt olen jo varsin toiveikas. Eilen selviydyin maajoukkueen treeneistäkin muutamalla irvistyksellä ja hieman hitaammalla vaihteella. Kumarteluissa tulee kohta jossa selkä ilmoittaa ettei ihan tykkää, muttei kipu ole kuin hitusen siitä mitä lauantaina koin. Varsinkin jos on liikkeessä eikä jää nyhjöttämään mihinkään istualtaan, selkä tulee aika hyvän tuntuiseksi. Tänään lähden pelaamaan mutta täytyy sielläkin vähän makustella fiiliksiä. Torjunnat tuntuu ihan hyviltä mutta heitossa on sen verran räjähtävää liikettä ettei selkä ihan täysillä mukana vielä ole. Mutta nyt näyttää siis että selvisin pelkällä säikähdyksellä ja vitutuksella.

 Lauantaina olisi tosiaan kansallisen kauden päätösturnaus. Siihen mennessä on selän oltava priimassa kunnossa joten nyt täytyy vain olla kärsivällinen ja tehdä oikeita asioita. Onneksi pystyin vähän juttelemaan fysiikkavalmentajamme kanssa tästä loukkaantumisesta ja sain häneltä ohjeita mitä uskallan nyt tehdä ja mitä en. Liikkua voinee suhteellisen normaalisti kunhan vältän liikkeitä joissa tarvitsee (apua unohdin oikeat termit... no siis) selän tukea. Kuntosalilla jätän tekemättä kyykyt ja maastavedon, askelkyykyissä todennäköisesti jätän vain liikkeet "puoleen väliin". Taidan tehdä muutoin kaikkea mikä hyvältä tuntuu eikä aiheuta selässä ikäviä fiboja.

Loukkaantumisen varsinainen syy jäänee mysteeriksi ja se hieman hatuttaa tällaista ihmistä joka nimenomaan haluaa tehdä asiat aina loppuun ja valmiiksi. Itse olen kallistunut huonon lämmittelyn puolelle mutta valmentajamme veikkasin enemmänkin virheasentoa kyykyssä. "Korsetti" ei ollut kunnolla koossa alas mennessä ja siksi selkä petti. Tämä jäänee nyt mua mietityttämään pitkäksi aikaa ja voin vain kuvitella mikä ahdistus on päällä siinä vaiheessa kun seuraavan kerran otan tangon harteille ja alan kyykätä. Fiilis on vähän sama kuin silloin kun on tipahtanut hevon selästä. Selkään on kavuttava heti, jotta ei jää rimakauhua. Kerran loukkasin itseni pahemmin kun toinen hevonen yritti potkaista ratsuani mutta osuikin minuun (hokilla eli painavammalla talvikengällä). Silloin en tosiaankaan päässyt selkään heti uudestaan ja seuraava kerta oli henkisesti raskas varsinkin samalla tallilla ja samalla hevosella.

Juusolla on taas flunssa. Nuhainen ja yskäinen tuo tällä hetkellä on onneksi vain. Nyt on vain pistettävä kädet kyynärpäitä myöten ristiin että poika toipuu pian jotta pääsemme salille treenaamaan. Tylsäähän tämä on mutten todellakaan vie kipeää lasta tartuttamaan muita lapsiparkkiin. Tosin musta alkaa vähitellen tuntua että moni muu vanhempi vie ja siksi sieltä ilmestyy meille aina kaikenlaisia pöpöjä mutta minkäs teet... Itse on toimittava moraalisesti ja toivottava että muutkin joskus älyäisivät, ei tästä muuten mitään tule.

Eipä tällä erää muuta. Voimakausi käynnistyy jahka saadaan ohjelmat ja pääsee taas testaamaan onko salilla huhkiminen vaikuttanut johonkin. Varsin maskuliininen ja rankka jakso siis luvassa viime kerran muistojen mukaan, mutta me like it. Valmistelen tässä seuraavaksi postausta liittyen noihin tekemiini lupauksiin. Täytynee päivittää hiukan että miten ne ravintotottumukset ja muut elämän muutokset ovat käynnistyneet.
****
Kuuntelin kirjoittaessani Ylex:n soittolistaa. En vain yksinkertaiesti keksinyt mitään sopivaa bändiä jota kuunnella ja yritän täältä löytää jotain sopivaa. Ei löytynyt.

ps. Mahtavaa, että lukijamäärät ovat nousussa ja vierailukerroissa siirryttiin nelinumeroisiin lukuihin. Sanaa blogista saa toki levittää jos uskot että joku olisi kiinnostunut.

pps. Tämän kirjoituksen ansiosta valmistin tälle päivälle varsin kypsää ja tummapaahtoista ruokaa. Laatikon piti olla uunissa maustumassa vain 5min mutta unohdin koko homman ja nyt se oli siellä... hmm kauan

Säälittävää valitusta terveydestä TAAS

Otsikolla koetan jo pelotella mun valittamiseen kyllästyneitä lukijaraukkojani klikkaamaan tämä kirjoitus pois välilehdeltä. Luvassa ei ole mitään kovin positiivista tarinaa ja se ärsyttää mua jo valmiiksi kun mielesätni tämä blogi pitäisi olla vähän valoisampi enkä tiedä kuka tällaista vuodatusta jaksaa lukea ;)

No asiaan... Taas tuli treenaamiseen haastetta ja harmitusta. Alaselkä on nyt siinä kunnossa etten edes harkitse lattialle kumartumista. Alkuviikon olen koettanut häätää pientä flunssanpoikasta pois ja pitänyt taukoa treenaamisesta. Varsinaista kunnon flunssaa ei edes ole ollut, pientä kurkkukipua välillä mutta lähinnä vain nuhaa. Tänään lähdin viimein salille melkein viikon tauon jälkeen, olo tuntui mainiolta ja fiilis oli energinen. Suunnitelma oli tehdä osa alavartalon treenistä kuntosalin puolella ja mennä sitten core-tunnille. Kyykkytreeni ei ehtinyt toista sarjaa pitemmälle kun alaselässä vihlaisi todella ilkeästi. Kipu tuntui vain oikealla puolella ja säteili alas nilkkaan saakka. Siinä ei into tai tahto auttanut kun oikeasti oli vain niin tuskainen olo. Yritin vielä venyttää ja lämmittää lihasta enemmän (en oikeasti tiedä mitä olisi pitänyt tehdä) mutta kyykkyja ei voinut tehdä enää edes ilman tankoa. Vitutus oli sen verran suuri, etten treenaamista viitsinyt kokonaan lopettaa vaan irvistelin coretunnin väkipakolla.

Kipu ei ole vähentynyt tässä päivän mittaan muttei toisaalta ole pahentunutkaan. Nyt tiedän jo monta asentoa joita ei kannata yrittää (lattialla istuminen, tavaroiden nostaminen lattialta, eteenpäin kumartuminen ruokapöydässä jne) mutta kyllä tuo veitsenterävä kipu aina osaa kuitenkin yllättää. Levossa ei satu, jotain hyvää tässä sentään kait on. Kipu on ihan alhaalla selässä ja vain oikealla puolella.

Nyt hyvät neuvot olisivat taas kyllä kallisarvoisia. Ärsyttää jo ihan se, ettei itsellä ole mitään tietotaitoa tällaisista asioista. Olen mukamas niin urheiljaa olevinani mutten tiedä mitään ihmisen fysiikasta. On pakottava tarve tietää mistä tämä kipu johtuu, mitä alaselälle pitäisi nyt tehdä ja kuinka kauan tämän kanssa pitää kitua. Mulla ei ole oikeasti harmainta haisuakaan siitä tulisiko nyt levätä vai jotenkin aktiivisesti koettaa tuota parantaa/liikuttaa. Tällaisen epäonnen ja kropan kanssa pitäisi nähtävästi olla vähintään fysioterapeutin koulutus että pystyisi urheilemaan. Tai kyllä mulle riittäisi että olisi edes joku jolle soittaa ja kysyä apuja. Mutta vammaisurheilupuolella sellainen taitaa olla naurettava haave.

Olen yrittänyt kovasti keksiä mitä sen kyykkysarjan kanssa oikein kävi jotta osaisin edes jatkossa tällaiset tilanteet välttää. Syyttävä sormi osoittaa ehkä eniten huonoa lämmittelyä sillä peruskyykky ei todellakaan pitäisi olla mitenkään hankala liike tehdä oikein. Tangossa ei ollut edes kummoisiakaan painoja vielä kun yritin ottaa vähän rauhallisemmin alkuun. Lämmittelyn tein normaalista poiketen tangon kanssa, tei kyykkyjä askelkyykkyjä tangon kanssa, ehkä en sitten riittävästi huomioinut selkää, en ymmärrä, en jaksaisi enää yrittää kelailla niitä minuutteja.

Joo ei tässä nyt auta kuin taipua (henkisesti, fyysisesti en pysty) ja katsoa mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Ehkä vaiva helpottaa piankin ja pääsen taas asiaan. Olin vain niin kovin innoissani siitä etten tullut kunnolla kipeäksi ja lumen sulamista olen seurannut niin innokkaana. Suunnitelmissa oli juoksulenkki huomenna koiran kanssa mutta se pitänee nyt unohtaa. Ehkä joskus sitten jos näistä vaivoistani pääsen.

Urheilija-apuraha tupsahti, mitäs nyt?

Huh huijaa, tämä urheilu touhu tuntuu taas menevän askeleen vakavampaan suuntaan. Tänään tupsahti postista tieto, että CAF (The Challenged Athletes foundation) on myöntänyt mulle urheilija-apurahan maalipallon harjoitteluun. Tässähän voisi tuntea itsensä ihan tavoitteelliseksi ja vakavasti otettavaksi urheilijaksi kun tuollainen lafka minun hakemukseni hyväksyi. Huh huijaa uudestaan.

En tosiaan olisi uskonut että jostain tupsahtaisi mulle ihan ihkaoikea sponsori mutta tässä nyt ollaan. Treenikamoihin pitää läntätä joku CAF:n tarra ja paitakin on tulossa ja mukana oli pitkä ohjekirjanen siitä miten lehdistön kanssa toimitaan ja positiivista imagoa ylläpidetään. Hassua ja niin kaukana tästä kotiäidin arjesta tai vuoden takaisista tunnelmista mutta tässä nyt ollaan ja ylpeä ja iloinen asiasta tietenkin olen!

Hain apurahaa hierojakäynteihin ja personal trainerin palkkaamiseen. Kuvittelin, että sponssaukset jaetaan heti vuoden vaihteessa kun hakemukset piti jättää jo joulukuun alkuun mennessä. Olin jo täysin menettänyt toiveeni rahoituksesta. Hakemuksenikin lähtökohta oli, että Lontooseen olisi ollut apurahakauden alettua vielä yli puoli vuotta aikaa mutta nyt onkin sitten enää neljä kuukautta aikaa treenata ja tuhlata rahat.

En saanut koko hakemaani summaa ja kun päätöksessä ei nyt sitten millään tavoin otettu kantaa siihen, mihin hakemistani kohteista rahat tulee käyttää, on nyt laskeskettava ja pähkäiltävä mihin tässä vaiheessa treeniä rahat kannattaa laittaa. Hierontoja saisin tuolla summalla enemmän kuin tarpeeksikin joten todennäköisesti ostan muutaman tunnin personal trainerin palveluita saliltani ja kulutan suurimman osan rahoista hierontapöydällä makoiluun.

Personal traineria varten täytyy tosin miettiä tosi tarkkaan mitä niiltä tapaamisilta tarkalleen haluan jotta tulevat hyödynnettyä muuhunkin kuin tilanteeni päivitykseen ja yleiseen säätämiseen. Ehkä eniten kiinnostaisi ravintotietämys mutten tiedä mikä on perustrainerin suhtautuminen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, luonnonmukaisempaan ravintoon ja muuhun mitä itse pidän tärkeänä. Jos saan vain ohjeeksi syödä enemmän rahkaa, tonnikalaa, raejuustoa ja pastaa niin en kovinkaan siitä hyödy. Harmillista ettei Jukka Harju ota uusia asiakkaita, hänen neuvot olisin ottanut kirkuen vastaan...

Hieronta tulee todella tarpeeseen kun paikat tuntuu aina olevan perusjuntturassa varsinkin voimakausien ja kesällä lenkkeilyn ansiosta. Kaveri (miesten maajoukkueen pelaaja) on ihan supertaitava hieroja ja hänellä olen aina käynyt kun aikaa ja rahaa on yhtään ollut. Nyt täytyy tehdä hänen kanssaan joku pitemmän ajan suunnitelma seuraaville kuukausille ja keksiä mihin työnnän Juuson hierontojen ajaksi. Pari kertaa Juuso on ollut mukana hierojalla ja touhuillut kaikenlaista siinä vieressä (kuten lakaissut lattiat ja leikkinyt bussia) mutta jotenkin sekin vaihtoehto vähän arveluttaa kun periaatteesa poika voi keksiä ihan mitä vain kun en häntä koko ajan näe.

Pieni flunssa koettaa koko ajan tulla tuolta jostain mutta katsotaan nyt kuinka pahaksi se yltyy. Viime viikolla Juuso ja Joona sairastivat tämän joten ei tämä yllätyksenä tullut. Oltiin pääsiäinen Peurungan kylpylässä ja siellä en pystynyt ylläpitämään ruokavaliota enkä syönyt vitamiineja, gojia yms pariin päivään. Heti tuli tauti takavasemmalta silloin. Pidän pari päivää lepoa ja toivotaan että tämä sillä lähtisi. Taistelutahto on nyt ainakin luja ja usko siihen, etten tämän flunssan kanssa kauaa vanhene.

***
Spotifyssa soi Mikko Herrasta ja Jenni Vartiaista tätä blogikirjoitusta tehdessäni.